Tästä päivästä piti tulla kirjoituspäivä…
…ja niin siitä tulikin. Työperäisen tekstin pusertaminen vaihtuikin virkistäväksi blogitekstin teoksi. (Puskin juuri eilen 11 tuntia töitä ja edellisenä päivänä 14 tuntia pitäen sisällään muun ohella myös päivystystyötä ja lisäksi tutkimus- ja luentokuvioita, joissa riittää viikonlopuksikin viilaamista.)
Ehdotan lukijalleni ja itsellenikin, että otapa vähän breikkiä. Sen mihin et nyt pysty keskittymään, voit aina siirtää iltaan eli huomiseen ja innokkaimmat siirtelijät jopa seuraavaan viikkoon.
@@@
Tosiasia on sekin, että vaikka tänään olisi kirjoituspäivä, on ulkona hieno keli, joka houkuttelee metsiin. Sen lisäksi taloon on muutaman tunnin kuluessa tulossa remonttiporukkaa, joten joka tapauksessa on häivyttävä. Keskittyminen ei meikäläiseltä onnistu jonkun häärätessä horisontissa.
@@@
Blogin teknisistä puolista sananen
Mukava harjoitella uutta blogipohjaa. Olen varma, että tälläinen näpertely, tapahtuipa tietokonemaailmassa tai vaikka sudokuvihkonen kourassa, estää dementoitumista. Kun yritän jauhattaa asioita ysikymppisen, jääräpäisen ja itsenäisyydestään tiukasti kiinni pitävän muorin kanssa (siis synnyttäjäni) kiroilen joka kerta itsekseni ja kiristelen hampaita. Ja päätän: rassaan aivostoani niin kauan kuin suinkin kykenen, etten ajautuisi tuohon helvetilliseen circulus vitiosukseen eli noidankehään asioitteni kanssa. Ja annan suosiolla asioideni hoidon paremmin ymmärtäville sitten, kun he sitä mieltä ovat.
…ja tässäpä sitä tulikin blogiasiaa kerrassaan 🙂 En päässyt edes alkua pitemmälle. No yhtä kaikki, tämä tiedoksi: blogiin saa kommentoida ja toivon hartaasti repliikkejä. Blogialustassa on viisaasti sellainen ominaisuus (hyvä!), että kommenttien näkyväksi saattaminen edellyttää hyväksymistäni. Viisas ratkaisu wordpress. comilta: suojaa sekä lukijaa että kirjoittajaa. Ilkeydet voi suodattaa pois 🙂 (eipä ole ollut onneksi) samoin kuin vaikkapa ne kommenttikirjoittelijat, jotka omalla nimellään esim. psyykkisen sairauden vuoksi esiintyvät nettimaailmassa ymmärtämättömyyttään. Tarkoittaa siis sairauden vuoksi vääristyneen arvostelukyvyn myötä. Tunnen parikin tälläista henkilöä. On ollut hiuksia nostattavaa havaita heidän ideoitaan, mm. juutuupiin tehtyjä videoita ja paljastuksia omasta elämästä, kun sairauden kipeimmät vaiheet ovat estäneet oman pään sisäisiä jarrumekanismeja. Lähetän voimia näille ihmisille ja heidän läheisilleen. – Tämä blogiasiasta.-
@@@
Ja nyt se on loppu!
Nimittäin oravien pelleily. Kun nythän on niin, että talonmies on huitomassa grafiittivarsillaan jossain päin mantereita ja meikäläinen joutuu vastaamaan linnunpöntöstä itse. Sietämätön positio, kun tässä on nyt koko ajan ollut tilanne päällä viuhuhäntäin kanssa. Nimittäin…
Joku kuukausi taapäin joko tuuli tai oravien pelleily vei lintulaudan siemenvarastosta katon. Siemenmökki on tarkoituksella asetettu pitkän varren päähän ja varren ympärille pujotettu lintumiesperäisen vinkin myötä muoviputki oravan estoksi. Onkin ollut veikeä seurata heiluhäntien toistuvia yrityksiä hypätä putkeen ja koittaa reisiä ylös siemenmökille. Luiskis vaan ja ollaanpa liu´uttu takaisin maan kamaralle. Sellaista elämä on, oravaiseni! 🙂
Mutta eipä ole jäänyt kurreilla sormi suuhun. Arvasinkin, mikä on seuraava katapulttiosoite: läheinen kuusi. Useampi video on saatu siitä, kun kurre viuhuu häntäänsä kuusen oksalla, heijaa itselleen vauhtia ja roikaisee kohti lintulautaa. Ohivetoja on tullut roppakaupalla ja niille hekoteltu. Etenkin uusi lintulaudan siemenmökkiin ämpärin muovikannesta tehty kattoviritys oli merkittävä liukurata…kunnes päivänä muutamana talonmies kiljaiseen katsomaan: oravanpiru roikkuu pää alaspäin lintulaudan vinoon vinksahtaneella muovikannella ja katoaa siemenvarastolle! On otsaa, on häntää!
Tällä viikolla vinoon vinksahtanutta katto-ongelmaa on ollut, saa sanoa, että toistuvasti. Joka hlvetin päivä katto vinossa! Yhtenä päivänä ämpärinkansikaton jälleen oikaistuani kävin raivokkaasti sahaamassa kuusta vähän pienemmäksi lyhentääkseni kiitorataa. Ei apua: tänä aamuna tilapäiskatto roikkui jälleen kerran lippuna tuulessa lepattamassa kiinnitysnarujen varassa. Ja missä orava! Makeasti oravainen heiluu kuusen oksalla mittomassa pirullisella katsella hyppymatkaa suoraan pyttyyn. Ja nyt tämä saa riittää, sanoin minä ja marssin kuistille keskustelemaan. Pörröhäntä tuijotti häpeilemättä suoraan otsikkoon, eikä ollut tietääkseenkään. Turha yrittää ja sitä saa mitä tilaa! Kävin repimässä koko hiivatin siemenviljavaraston kepin nokasta, kaadoin appeet pientareelle ja se siitä oravapyydyksestä.
Talonmies saa hommata uuden pytyn, kun palaa. Pitää jotenkin henkisesti valmistaa häntä siihen, että pirtti on pilkottu.
@@@
Nyt on aika pakata eväät reppuhun, kiinnittää reppuun lumikengät metsärämpimistä varten ja painua maastohon. Illasta se tietää sitten palkkatyön peitonjatkamista toisesta päästä, mutta metsässä voi ajatella ja pohtia niitäkin asioita. Ellei parempaa pohtimista keksi 😉
Kiitos lukijalle läsnäolosta,
Klara Saken eli agleH
#circulusvitiosus #KlaraSaken #orava #henkinentyö #aivolepo #jaksaajaksaa
Klara Saken kirjoittaa 