
Pakko oli tuhkaämpärin kanssa kulkea ohi ja vilkaista.)
Hyvä Lukijani,
terveisiä kuistilta, jossa laannutan aallokkoa tuijottamalla. Laihat lopputulokset: noin neljän pykälän lasku 10 m/s:sta. Kajakkikin lepää eväänsä liikauttamatta rannassa. Eilisiltana kävin ensikertaa tälle vuodelle kastelemassa sen vatsapuolta. Kaikkinensa kuutisen tuntia liipottelin sinne tänne ketään näkemättä, kuulematta tai kohtaamatta. Järvellä jos kaatua rojahtaa, ei ihan heti ole pelastusviranomainen paikalla. Siksipä en tahallani koviin tuuliin hakeudu, vaikka merituulessa olen paljon melonut. Muistan kuitenkin kunnioituksella kokenutta melojapariskuntaa, joka menehtyi Helsingin edustalla, vaikka pelastustietämystäkin oli kosolti. Mahdottomasta ei selviä edes teräshenkilö ja vesi on tulen (ja tuulen) sisarpuoli: niskan päälle päästessään ovat säälimättömiä.
Pohjoispuolen hyytävä tuuli vaihdattaa kirjoittajan paikkaa auringonkierron mukaan. Nyt ollaan mökkipäädyssä. Yläpuolella herra Kirjosiepponen jauhaa virttään kolmatta päivää tarjotellen lintutinderissä pariakin huvilaa, tuloksetta. Liekö luetellut törkeyksiä linjoille, kun naiset karttelee. Sitten on peippoperhe (korjaus: olikin leppälintu, melkein sama ;D) ahertamassa osoitteessa Hyysikännurkka 5. Rantasipinen-Oletettunen puolestaa asustaa Mökkipolku kuudetta. Rastahaiset ovat asettuneet puisen kerrostalon yläoksille. Sieltä joutuvat tuon tuosta häätämään mustanharmaaseen, persuuksista venähtäneeseen ja polvista kiiltelevään miestenpukuun sonnustautuneen imurikauppiaan kauemmas. Se tunkee nokkansa toisten koteihin nääs. Onneksi Rantasipi-Oletettuset saavat ainakin toistaiseksi pitää munansa.
###

Piipahdin tapaamassa Karjalan mäntyjä Mujejärvi-Tetrijärvi-alueella, jossa meni useampi päivä sinne tänne tormatessa. Uuronrotko on aiemmasta tuttu, aina käynnin väärtti! Olen löytänyt sieltä kolmannenkin karhun talvipesäkuopan, lähdetieto kertoo kahdesta. (Siirryin nyt kottikärryn viereen. Saa nähdä minne päädyn auringon perässä.)
Mutta palataan Karjalaan. Mujejärvi-Tetrijärvi oli käynnin arvoinen. Hellettäkin piteli, joten osa suunnitelluista visiittipaikoista jäi toiseen kertaan vauhdin hyytyessä. Hyvä alibi palata vielä! Tämmöiset paikat etenkin toukokuussa on pelkkää retriittiä. Ei ketään missään, siis suomalaisen ideaalipaikka. Yksi auto oli Peurakankaan P-paikalle tullessa, Tetrijärvelle oli autoni viereen ilmestynyt auto ja tyhjä venetraileri, mutta ihmisääniä en kuullut, ketään en nähnyt. Olen kuullut Tetrijärven olevan loma-aikoina asuntoautoilijoiden suosiossa. En ihmettele. Kaikki fasiliteetit on liki. Toisin on Mujejärven puolella, jossa vesistöön on P-paikalta parikin kilometriä, mikä on asuntoautoilijoille liikaa. Sen ymmärrän, kun arvioin ratin takana istuvien asuntoautokuskien ikäjakaumaa. Paljon on ikäihmisiä ratissa.
###


Kilpikaarnapäivitys. Upeita harjupolkuja tallatessa ja vanhaa metsää ihaillessa heräsin ajatukseen, jotta mistä ihmeestä kilpikaarna tuli puheisiin! Ja mikä ihmeen kilpikaarna? Ennen oli vain yksinkertaisesti kaarna ja sillä hyvä. Mänty, honka, petäjä – muttei mitään kilpikaarnoja. Asia ei jäänyt siihen. Nyt selviteltyäni kilpikaarnan arvoitusta käy ilmi sen tulleen lähinnä retkiteksteihin joskus 90-luvulla. Wikipedia: ”Vanhoissa, vähintään 150 vuoden ikäisissä männyissä on kilpikonnankuvioinen paksu kaarna eli niin sanottu kilpikaarna.” Tulee siis kilpikonnasta, no jopas jotakin, niin suomalaistahan sakkiahan tuo kilpikonna on, hah! Velimiehelle tehtiin aikanaan kaarnalaivoja. Nykylapsi saa luonnonsuolejullisista syistä tyytyä muoviveneeseen. Lukija havaitsee ristiriidan, mitä ekologisiin näkökulmiin tulee.

Mujejärvi-Tetrijärvi-reissun aikoihin oli massiivinen hanhien muutto, upeaa katsottavaa. Kuva ei ole kaksinen, pahoittelen, mutta tunnelma oli juhlava, kun ilma oli sakeanaan suuria auroja. Kuolan niemimaalle menevät pesimään ja ihminen huokaa: noustapa siiville ja ollapa vapaa kuin taivaan lintu. Vaan tarkkaan ottaen eikö eläkeläinen sitä olekin?
Näihin ajatuksiin jätän Lukijani tarjoten palan painikkeeksi vielä pari kuvaa eiliseltä melontaretkeltä. Tuulikin näyttää tyyntyvän, mutta mitä! Aivan kuin ukkonen olisi jyrähdellyt. (Post scriptum: pääsin kuin pääsinkin vesille.)
yt Klara S.















































