Tötterehtimässä karhuhaaskalla

Hyvä Lukijani,

terveisiä vaihtelevista sääoloista. Ollaan iloisia, ettei taistella metsäpalojen kanssa. Monelle työläiselle kesä on ollut rankka pettymys: ”Oli kuusi viikkoa lomaa, eikä kyllä koe lomalla olleensakaan”. Etelä-Suomen kelit on ehkä olleet ainakin ajoittain armollisemmat.

Tarkoitus oli tällä viikolla lähteä Pohjois-Norjaan vaeltelemaan ja viettää pari yötä teltassa reittien ulkopuolella, loput tuvissa. Kuvittelin vissiin kesähelteiden makaavan Pohjois-Norjassa? Kävi ilmi, että samaa settiä siellä: kalseaa, märkää ja voimakkaita saderyöppyjä. Polut mutaisina puroina, joet täynnä, ylitykset haastavia. Kahlailisin yksin jäisessä vedessä ja tappelisin rankkasateessa hyytävän tuulen kanssa teltasta. – No, järki voitti. Ehtiihän sitä, jos päiviä ja vointeja suodaan.

###

Kuljen paljon luonnonsuojelualueella rajan pinnassa. Sain vinkin, että tietyssä paikassa voisi olla liito-oravia. Yritin sinne jo keväällä, mutta paikka paikoin oli vielä sen verran lunta, että luovutin. Havaitsin karhun käyneen samalla purolla juomassa, josta otin kahvivedet. Olen siellä tehnyt havaintoja karhujen liikkeistä aiemminkin.

Tällä kertaa päätin mennä sinne toista kautta ja suuntasin jonkun vuoden takaa tutulle metsätielle. Siellä on hienoja suoalueita ja ilmakuvista näytti, että ehkä pitkospuitakin. Ajelin metsätietä pitkin, mutta häh: tielle oli tullut portti. Pysäköin ja tutkailin porttia. Ei voinut olla viranomaisen, eikä hakkuualuekaan. Metsätiekin oli saanut uuden sepelipäällysteen, mutta siinä ei ollut puurekoille tyypillisiä kyydistä tippuneita kuorikkeita tai rekanrenkaiden uria.

Soitin virkamiestason laintuntijalle: portti, mitä teen? Virkamiestaho kertoi, että jos on lukossa, on se yksityisaluetta, jonne toki jalan voi mennä jokaisenoikeudella. Tutki sitten karttaa: joo, valtionmaata on, joten portin saa nostaa ja voit mennä sinne. Portti näytti huterasti kötöstellyltä ja vaikutti tilapäisviritykseltä. Arvelin, että voi kaatuakin, joten jätin auton siihen ja jatkoin kävellen.

Kruisailin komeilla soilla sinne tänne ja tutkailin metsissä näkyykö sieniä. Karhujen touhujen jälkiä noilla nurkilla näkee usein, niin nytkin. Näytti olevan tavanomaista enemmän kulkujälkiä, revittyjä kantoja ja pengottuja muurahaispesiä.

Suosikkilintuni korppi seuraili touhujani levottomana kolmen lajitoverinsa kanssa. Yksi Korppinen tuli jopa pään yläpuolelle lentelemään. Lintulajeista rakastan eniten korppeja ja seurailen niitä mielelläni. Nyt oli käytös kuitenkin outoa ja levotonta, vaikkei pesimäaika enää ole. Upea, fiksu lintu ja äänirepertuaari kerrassaan mykistävä! Arvelin, että jotain sillä nyt on mielessään sellaista, jota en hoksaa.

Rompostelin uunituoreella sepelitiellä eteenpäin ihmetellen uusittua metsätien pintaa: kuka ehostanut ja miksi? Kun revittyjä kantoja löytyi lisää ja törmäsin muutamaan tuoretuotteeseen alkoi raksuttaa.

###

Sitten eteen tuli uunituore varoitustaulu valvontakamerasta. Kyltti oli siis keskellä umpimetsää, ehostetun tien reunassa. Pysähdyin katselemaan ympärilleni. Kameraa en havainnut. Sen sijaan hoksasin ahkerasti ajetun, suon reunaan vievän traktoritien. Aloin arvata kuka on tietä korjaillut ja traktorikuljetusta harjoittaa ja miksi.

###

Nappasin netistä puhelinnumeron kuvaushaaskayritykseen henkilölle X. Sain vahvistuksen kulkeutumistani tilanteeseen, jota metsissä hortoillessa olenkin jo odottanut. Vieressäni oli kuvaushaaska, jonne tuotaisi pian asiakkaita. Ehdotin luikkivani soratietä eteenpäin kohteelleni. Hlö X ei pitänyt sitä kannatettavana ideana: etenisin karhujen makuuksien viereen. ”Eläimet voisivat häiriintyä, mikä ei olisi asiakkaiden kannalta hyvä”. Eipä tietenkään! Asiakkaat lusisivat yön yli kopissa näkemättä karhun karhua. Minä sen sijaan näkisin ne kohta kaikki. Kopissa vietetty yö ei ihan pikkurahalla irtoakaan ja nettisivujensa perusteella asiakkaat tulevat oikein Keski-Euroopasta saakka koppiyötä kameroineen viettämään.

Kyseinen yritys on yhteisöveron piirissä. Julkisten tietojen perusteella se maksaa Suomeen veroja kymmenisen tuhatta euroa vuodessa. Toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenten nimet yhtä lukuunottamatta eivät ole suomalaisia.

Vain koska olen reilu ja mitä mukautuvin ihminen (heh) päätin kääntyä takaisin. Kun lähestyvien autojen ääni alkoi kuulua roikaisin makuulleni puskaan. Latistuisihan asiakkaiden jännittävä pseudo-erämaakokemus kertaheitolla, kun karhujen sijasta tiellä lompostelisi joku eukonrutjake.

###

No, mitä mietteitä jäi itselle tästä? Lukijani lie jo havainnut blogissani yhden vakionäkemyksistäni. Se liittyy eläimen lajityypillisen käytöksen kunnioittamiseen. Kuvaushaaskat ovat mielestäni ankarassa ristiriidassa eläimen lajityypillisen käyttäytymisen kanssa. Ihmettelenkin, että luonnonsuojelijat ja karhunmetsästyksestä kiivailijat eivät näytä aiheesta kiinnostuneen.

Tämän alueen karhut lepäilevät päivät haaskan lähellä kömpiäkseen yösydännä vetämään kuvaelmaan oman roolinsa eli kömpimään kameranlinssien eteen valmiiseen pöytään. Ei villi petoeläin ilmesty valokuvaamoon, ellei ole houkuttimella opetettu. Epäilen, että ruokinnan syystä tai toisesta keskeytyessä lähtee karhu hakemaan helppoa sapuskaa muualta. Ihmisen hajun ja ruoan välisen yhteyden se on jo oppinut. Mutta ennen kuin Lukijani parahtaa kauhusta kehoitan lukemaan eteenpäin…

###

Tutkailin Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimustuloksia. Haaskakarhut liikkuvat vähemmän ja pyörivät pienemmällä alueella. Se on loogista, mihinkäpä ruoan äärestä kannattaisi lähteäkään. Luken tutkimus ei osoittanut, että kuvaushaaskat tekisivät karhuista vaarallisempia tai lisäisivät häirikkökarhuongelmaa.

Lopuksi edellä mainitusta portista. Alue on valtion maata, siis Metsähallituksen hallinnassa. Lainaus Metsähallituksen sivulta (metsa.fi):

”Metsähallituksen hallussa olevilla valtion mailla ja vesillä saa liikkua perinteisen pohjoismaisen jokaisenoikeuden perusteella.”

###

Lopuksi pyydän ystävällisesti lukijaa perehtymään muutamaan lupaan, joita Metsähallitukselta voi ja pitää hakea:

• joulukuusilupa
• geokätkön laittolupa (ilmoitus riittää)
• ilma-aluksella laskeutuminen

Muista täyttää lupahakemus ajoissa, jotta pääset ilma-aluksellasi laskeutumaan parhaisiin kuusikoihin!

Terveisin Klara Saken