Hyvä Lukijani,
virkistäydyn sateisena Herran päivänä tarttumalla blogin sulkavartiseen mustekynään. Kuulet varmaan sulkakynästä lähtevän kraapustavan äänen, kun se aivopulsaation rytmissä piirtää kirjasimia ruutuun.
Samalla vilkuilen vastapestyyn akkunaan, josta näkee nyt paremmin pihalle. Ja heti sisältövaroitus herkemmille: silmät kiinni, niin kerron syyn pesuhommiin. Piti pestä, kun taas lensi pari lintusta sitä päin. Innoittaneeko niitä kesäaikana tyhjä ruoka-automaatti vai mikä, mutta herkästi lintuset litulatuset ajautuvat tähän suuntaan norkoiltuaan ensin läheisissä puissa. Kumpikin siivekäs pääsi jatkamaan, rastaslaps pienen terassitauon jälkeen. Toinen oli taas se iso sepelkyyhkyn roikale, joka ei ollut moksiskaan. Eikä ikkunaruutukaan onneksi.
###
Kuvan lupiinit vaativat selityksen. Ankarista tappotoimista huolimatta niitä nousee pihalle joka kesä. Edellisen omistajan istuttama laji, joka joskus olikin suurta hottia.
Mitä pihaan tulee, niin edellisen omistajan siihen suunnittelema ja sittemmin räjähtänyt lajikevalikoima jää kaltaiselleni ei-puutarhaihmiselle epäselväksi. Mutta antaa kaikkien kukkien rehottaa rehottaa vaan! Eläköön hoitamattomien pihojen sekava monimuotoisuus, moniarvoisuus ja ja ja… Mutta hetkinen! Rajansa kaikella: lupiinissa löytää monimuotoisuuskin rajansa. Ja Lukija ottaa ja rauhoittuu siltäkin osin, että ainuttakaan juhannusruusua ei ole, eikä poksautuskukkia, eikä sitä karhunputkea vai mikä se tuhottava vieraslaji olikaan. Onneksi ei edellinen omistaja, tai oikeammin anoppinsa, hoksannut niitä hortonomisoida pihamaalle.
Ja kaiken yllä valtavat kuuset vartioivat sammaloitunutta nurmikkoa, myyräin valtakuntaa. Jos olen joskus jo tänne inventoinut puutarhamme, niin voin kertoa lajikirjon kukoistavan jopa voimallisemmin kuin koskaan ennen. Mutta iloitkaamme: Talonmiehen omenapuut kantavat taas hedelmää! Näyttää tulevan molemmille oma omena 😀 Viime vuonna tuli jopa kolme ja puoli per kärsä.
###
Ja mitä vielä? Vähän täällä jäitä poltellaan, kun tunturireissu peruuntui keliolosuhteiden vuoksi. Eläkeläinen toki lähtee hyvän sään aikana koska vain, mutta retkikaverin menoja raamittaa työnantaja, toistaiseksi. No, löytyi se raamittaja sitten itsellekin muutaman vuoden ikäisen yökyläläisen muodossa. Piipahtaa vielä toisenkin yön. Velvollisuuksista selvittyäni ja niiden jälkeen vähintään vuorokauden laakereilla maattuani hyppään karttalehdille.
Mutta yksi on Väiski varma: pitempikestoisiin vesisateisiin en lähde. Melontareissuilla olen saanut tarpeekseni kostuneista kamppeista ja hytinästä.
###
Kun nyt tulikin puheeksi, niin seuraavaa saderintamaa odotellessa (näkyy jo ikkunasta) alan tutkailla karttalehtiä. Yksi reissu on sovittu muoniolaisen kanssa lähiviikoille, määrittämälleen reitille. Toisen reissun teen yksin ja siinä on jo viritteitä Enontekiön suunnalle. Sittenpä alkaakin jo olla ruskaviikot käsillä. Ne skippaan pääsääntöisesti. Kas, kun vieläkin kummastuttaa turkulaisen esittämä kysymys: ”Montako ruskavaellusta olet tehnyt?” Mitä hemmetin ”ruskavaelluksia”, aivan kuin se olisi joku vakiintunut käsite oikein.
Jänkhäläiset ovelasti hekottelee silmät viiruina: ruska alkaa 11. syyskuuta kello 12. Ja nauravat suut väärällään sen päälle. No, ruskan alkamisen ajankohdasta olemme kai kaikki kuulleet useammankin version. 😉
Näihin puheisiin ja vointitoivotuksiin Teidän Klara von Saken
Klara Saken kirjoittaa 
Mikähän omenapuita vaivaa. Meillä ei tänä kesänä tule ainuttakaan omenaa!
TykkääLiked by 1 henkilö
Ensi vuonna puiden oksat tursuilee! 😀
TykkääTykkää