Mulla oli kerran esimies, joka oli kova poika leipomaan. Tai oikeastaan: hän oli koko perheen ja saa sanoa, että koko suvun Master Pro ja kova poika mitä vaan. Mies, joka osasi – ja myös teki – kaiken ennen kuin perheenjäsenet ehti kissaa sanoa. Hän siis muun muassa leipoi. Lisäksi hallitsi kaikki maailman urheilulajit. Ja kertovatpa vanhat partoliinikirjoitukset, että mies osasi kutoakin, jos kohta emme koskaan saaneet sitä varmaksi tietää.
Kun porukalla lähdettiin koulutuspäiville, hän oli valmistanut monta hyvää juttua ja stooria matkalla luettavaksi ja kerrottavaksi. Jutut hän säilytti pienessä vihkosessa, josta niitä oli helppo lukaista siinä vaiheessa, kun kellään ei ollut enää minkäänlaista kepeää läppää heitettäväksi. Me naurettiin niille jutuille -minäkin nuori ja hävitön vielä – ihan vedet silmissä, ei siksi, että jutut olisivat olleet erityisen hohdokkaita vaan siksi, että tilanne oli niin korni ja ukko täynnä itseriittoista virtaa luullessaan, että juttunsa meitä niin riemastuttivat. Paistatteli olettamansa suosion valossa kuin se pieni pullapoika, joka jossakin sadussa muuttuu eläväksi ja juoksee metsään. (Piparkakkupoika se on, mutta taiteen nimissä joutuu jossain määrin oikomaan.)
Vaan niin ei kukaan ole toistaan kiiltävämpi, eikä kenkään saa osakseen sitä leiviskää, jonka sisälle ei kivensirua olisi leivottu. (Leiviskä-asiassa on myös himpun verran oikaistava, kun sana sen verran jouhevasti istahtaa juuri tuohon lauseen kohtaan.) Ja vaikka pullat olivat kuohkeita ja urheilusuoritukset vertaansa vailla, ei se himmentänyt tosiseikkaa, joka meillä nuoremmilla ammattilaisilla vallan hyvin oli hallussamme ja tiedossamme: hänellä oli jalkavaimo. Siis nk. hoito, vai miksikä niitä sittemmin on ryhdytty kutsumaan näitä kakkosnelosia, jotka kiilautuvat pitkän parisuhteen väliin kuin hämärämiehen sorkkarauta oven saranapuolelle. Nainenpa nainen, ja sillä hyvä.
Kysymys: minkä takia mä nyt tämän kerroin? Vastaus: tuli tuosta pullasta mieleen. 😀 (Minkäs teet, jos olet ihminen, joka elää narratiivien maailmassa. Pyytää kohteliaimmin ymmärtämystänne.)
@@@
Hitonmoista tämmöinen kellonviisareiden keikutus. Kuka nyt keskellä päivää maate menee. Vaikka pitäisi, sillä huomenna se on edessä. Nimittäin Juudaksen leiliin tarttuminen (onko semmoinen leili, joka vie sielua toisiin ilmanaloihin?). Kiusaus muuttuu teoksi, alitajuinen suunnitelma rasahtaa piirun eteenpäin kuin keväinen järvenjää pilkkijän alla. Ja molskis vaan, niin Klara ui privaattifirman vesissä, jonne niin pitkään on jo koitettu naarata.
Edustan alaa, jossa on tekijäpula joka puolella maata. Sote-sopan roiskuessa on kisa vain kiivastunut, vaikka alkukeitto paloikin pohjaan. No kahtotaan kahtotaan, sanoi lääkäri. Arvoni tiedän ja tiedän pelin hengenkin: privaattifirma on privaattifirma, julkinen on julkinen. Toinen on (kai?) pörssifirma (vaiko vasta havittelemassa) ja toinen eli se julkinen puoli natisee ja nitisee niukoilla verorahoilla miten kuten eteenpäin. Ja kitisee ja marisee: budjetti tiukalla, säästökuuri, ettekö ymmärrä, määräaikaisvirkoja suljetaan ja sen semmoista. Nyt on kaikessa tuoksinassa ilmapiirikin pilaantunut. Että eläpä nyt sitten sen kanssa.
En mä ole mitään päätöksiä tehnyt, enkä mä mikään idealisti ole. Menenpähän vain paikalle niin kuin lomaosakkeen markkinointitapahtumaan Espanjan Aurinkorannalla, kun Los Christianosta rakennettiin ja lomaosakekauppiaat tarttuivat olkavarteen joka kadunkulmassa.
No nyt on vastassa kollega… joka itse on hypännyt pois julkisesta virasta ja ryhtynyt pomohommiin. Verokalenterista taidan tsekata oliko hypyssä pituutta. Kyllä se paremmin ymmärtää meikäläisen kuvion kuin joku sotesopankeittäjä, joka ei tiedä ketä me ollaan ja mitä me oikeastaan edes tehdään potilaiden kanssa.
Kiitos lukijalle ja muistutuksena, että 9 minuutin kuluttua alkaa radiossa nopeutetulla aikataululla eri puolueiden välinen eukonkantokisa. Sipilä kantaa Rinnettä, Halla-aho Terhoa, Väyrynen Dostojevskiä, Lii Anderson vanhaa Leninin patsasta ja Sari Essayah ottaa aikaa. Radioon voi ja kannattaa soittaa heti puolenyön jälkeen ja sanoa ensin kuuluvasti oma nimensä ja asuinpaikkansa. (Puhelinnumero löytyy netistä hakusanalla #koprilliantti #kotsivintti tai jos noilla ei löydy, niin voi kokeilla #aillirpa). Lykkyä pyttyyn ja soittamaan!
Teidän Klara*agleH
#aprillia #kuravettä #sotesoppaa #yksityinenpalveluntarjoaja
Klara Saken kirjoittaa 