Saapa nähdä, minkä kokoinen lamppu se lukijalla välähtää tauluun, kun tämä kuva julkistuu. Tuota kokoa on vaikea hahmottaa tästä pienestä läppäristä.

Kuva on otettu erään kaupungin eräästä escape-roomista, jonne tytär välttämättä halusi meikäläisen viedä virkistymään. Mukana hääräämässä oli lapsenlaps´ jota koko homma alkuun vähän hirvitti, sitten askarrutti (”Onko se täällä? Heiiiii, nyt mä tiedän, tämän alla se ratkaisu on!”), jonka jälkeen alkoi pelottaa (”Mikä tuo ääni on!?!) ja sitten kyllästyttää (”Lähdetään jo täältä pois, ei me tätä…”). Tytär, aikuinen siis, riehtoi ympäriinsä kuin emäntä heinäntekoaikaan ja meikäläisen aika meni enimmäkseen edestä pois hypellessä.

No, melkein saatiin mysteerit ratkottua. Edettiin sentään jopa päätehuoneeseen ja keksittiin suurimmalle osalle tavaroista käyttötarkoituskin. Mutta niin vain oli taas aika-akseli armoton, että kilahti hammasrattaan viimeiseen loveen juuri sargofagia aukoessa ja firman edeskäypä tuli sanomaan, että lysti loppui nyt tähän. (Aarre oli sargofagissa.)

Jos rehellinen olen, niin enpä tästä kovin suuresti pettynyt. Eikä pettynyt lapsenlapsikaan. Tyttärestä en mene sanomaan.

@@@

Politiikka on politiikkaa, sehän me tiedetään. Melkomoinen oli jännitysnäytelmä eilisiltana ja monenlaisia mielipiteitä ilma sakeanaan sekä telkkarissa että kotikatsomossa. Kansa saa sitä mitä kansa tilaa. Luulen, että aika moni on vakavasti kyllästynyt kansanedustuslaitokseen kaikkien kiemuroiden jälkeen. Tosin muistan kyllä oikeinkin hyvin lapsena kuunnelleeni korvat soikosenaan mummolan köökinpöydän äärellä isän ja vanhempiensa käymiä poliittisia intoksia ja tuumauksia. ”Virkamieshallitus se pitäisi olla!” sanoi isäni. Lause jäi mieleen ehkä siksi, että sen aiheuttamasta kiivaasta keskustelusta huolimatta asia ei minulle rusettipäälle avautunut millään muotoa. Hiukan enemmän ymmärsin poissaolevana tuomittuun kummisetääni kohdistetut epämääriset vihjailut: ”Taitaa olla demokraatti”. Kummisetäni oli mitä mainioin, joskin perin utelias mies ja ehdottomasti lapsuusajan sankarini. Hänellä oli sentään ajokoirakin!

@@@

Ajokoirasta tuli mieleen koiranvirka, jonka hoitaja loistaa edelleen poissaolollaan tässä torpassa. Mutta eipä hätiä mitiä: hän syntyi viime viikolla! Odotellaan viranhoitajan tassuttelevan kynnyksen yli alkukesästä. Hänet täytyy käydä hakemassa hiemaan etäämpää. Hyvästi kukkaruukut, sohvannurkat ja matonreunat! Näkemiin kesäkengät ja sormikkaat! Meillä on niin monta koiraa ollut, ettei enää eletä illuusiossa mitä pentukoiraan tulee. 🙂 Mutta eipä haittaa, sillä talo kaipaa koiraa kun sellainen on lähestulkoon aina ollut nurkissa pyörimässä. Lenkkikavereista säännöllisin!

@@@

Jaa, se on Notre Damekin tulessa. No sattuuhan sitä. (Huono vitsi.) Ihmettelen, että remonttimiehet on vaan sahailleet ja touhuilleet ja ehkä joku Citanes on roikaistu lastukasaan. Että mitäpä tuo haittaa, jos nyt yksi Notre Dame kärvähtää. En ymmärrä kuinka tämän tason rakennus voi remontin seurauksena tuhoutua. Kai nyt jonkun luulisi tulleen komennetuksi tälläisen rakennuksen vointia seuraamaan 24/7?

@@@

Lopuksi laitan tähän itselle nk. note-to-self- tyyppisen muistilapun, että muistan kirjoittaa ulos selviytymiskonstin, josta kuulin päivänä muutamana. Kertojan lapsi sairastui psyykkisesti ja tilanne on kroonistumassa. Selvitäkseen itse järjissään, on puhuja löytänyt hengissäselviytymiskonstin, joka liikutti minua. Muistelen jossain teatterikappaleessa joskus kauan sitten tälläisestä hengissäselviytymiskonstista tarinoidunkin. – Palaan asiaan.-

Hyviä vointeja lukijalle ja pääsiäisen odotusta! Meikäläinen odottaa pääsiäisen päivystyshukia virpoen ja varpoen itsensä sijaiskärsijäksi. En enää jaksaisi näistä päivystyshukeista kantaa korttani, kun vuoskymmenet on siinä remmissä ollut. Nykyään nuoret tahtovat väsyä päivystämisestä (vino hymy), joten meidän virkeämpien (vielä vinompi hymy) täytyy auttaa heitä jaksamaan (kaikkein vinoin hymy).

Terveisin Klara von den agleH