Vuorilta putoamisia ja muuta luonnossa voimaantumista

Luonto se on ihmiselle hyväksi, kaikissa muodoissaan. Koti-Suomessa ei tarvi lähteä merta edemmäs kalaan, kun on metsän kohdussa, suojassa pahalta maailmalta. Murhamies ei metsässä samoile, eikä heilu sekakäyttäjä-piripää puukon kanssa kuusikoissa. Eipä tule vastaan taistelija pommivyö ympärillään, eikä räjähteiden virittäjä. Kun antaa tuulen tuivertaa hivuksistossa, kuuntelee puiden huminaa ja vetää keuhkoihin raitista ilmaa, niin voimaantuu ja mieli tulee levolliseksi.

Näistä näkökulmista katsoen minun onkin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka somettavat hiihdettyjä kilometrimääriä, nähtyjä joutsenlukumääriä, bongattuja lintulajeja, poljettuja kilometrejä ja vaellusreitillä huiputettuja tuntureita. Siis suorittavat luontoa. Onpa niitäkin, jotka keikaroivat sillä, kuinka kaukana erämaassa ovat hasardilla kulkeneet, johon joku heti heittää vedeksi kiukaalle selviytymisensä pienillä varustuksilla. Sanalla sanoen: aina löytyy voittaja, joka kiipesi korkeammalle.

Kiipeilystä puheenollen, tutkailin taannoin kahden, helmikuussa Himalajalle kuolleen vuoristokiipeilijän kohtaloa. Että on ihminen vieraantunut ruhonsa vaurioherkkyydestä! Kumistako luulevat olevansa, tietoko puuttuu vai kuolemalla leikkiminen huvittaa? Aika järkyttäviä retkiä erinäiset kiipeilijät ovat videoineet ja kuvia tallentaneet. Videolla kiskotaan happea pullosta kuin kalat kuivalla maalla. Onpa allekirjoittaneellakin lähipiirissä extreme-lajeja harrastava toveri. Laittelee sitten julkisille sivuilleen kuvia vammoista, ruhjeista ja vakavista hiertymistä, joita on kisaillessa saanut – kuin sankariuden merkkinä.

Edellä mainituista vuorisokiipeilijöistä toinen (Tom Ballard, 30v) menetti äitinsä ollessaan 6-vuotias. Äiti kuoli K2-vuorelle sen vuoren viereen, jonne Tom nyt menehtyi. Sivumennen sanottuna Tom ja italialainen kiipeilijätoveri roikkuivat alueella, jonne kiipeilleistä joka viides on jäänyt sille tielleen.

Tomin äiti Alison Hargreaves oli myös kova kiipeilemään, kunnes kuoli siis. Hemmetinkö hulluus se äitiinkin iski ja perästä poikaan, jos kohta näillä asioilla lienee yhteys. Äitinä hengissä pysymisestä palautuu väkisin mieleen ystävän toteamus vuosien takaa. Tuli puolivahingossa korkeilla kymmenillä raskaaksi ja lausui kuolemattomat sanat:

”Nyt on sitten pysyttävä ainakin 20 vuotta hengissä.”

Mount Everestillä on viimeisen henkäyksensä vetäissyt kolmisensataa ihmistä. Eikö tosiaankaan ole ollut parempaa tekemistä kuin mennä sinne kuoleman kanssa pelleilemään? Kulkureitin varrella on paikka nimeltä Green Boots. Nimi tulee kohdassa pötköttävän intialaisen vainajan vihreistä Kopflakin monoista. Kaverista löytyy kuvia vaikkapa Wikipediasta. Kuvissa loikoilee hengetönnä vihreissä kengissä, sinisissä housuissa ja punaoranssissa toppatakissa. Happipullot on nätisti lennähtäneet vierustalle.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_people_who_died_climbing_Mount_Everest

@@@

Sivuhuomautus reaalielämästä: Orava! Tulepa pois sieltä mökin kattorakenteista niin kuin olisi jo! Siellä se ripistelee. On käynyt yhtä oviaukkoaan jopa vähän suurentamassa, rouskis rouskis.

@@@

Näin pääsiäistä odotellessa täytyy käsitellä myös kadonneiden ja Kinder-munansa hukanneiden vuoristokiipeilijäin perspektiivejä, joten pyydän lukijalta mitä suurinta ymmärrystä aihepiiristä, jonka laajuudesta tulette suunnattomasti hämmästymään. (Veikka Gustafsson, älä herraparatkoon mene enää mihinkään killumaan!)

Ei hjemmetti, nyt äkkiä lumikengille ja metsään. Hieno keli. Toivottavasti samat olosuhteet myös lukijallani. (Etelässä ehkä jo pelataan kolopalloa?)

Teidän Klara Saken von den eglaH

#klarasaken #vuoristokiipeily #yltiöpäisyys #kuolema #kuolemallaleikkiminen