Tänään muistetaan työn sankareita ja ylioppilaita.
Kuulun mielestäni molempiin porukoihin. Enemmän kuitenkin työn sankareihin (kröhöm). Olenhan juuri istahtamaisillani ratin taakse suunnatakseni monen sadan kilometrin päähän töitä tekemään. Lopettelen työt siinä vaiheessa, kun tavan työläinen on sihauttanut ensimmäisen saunaoluensa.
Kandidaatti sanoi mulle taannoin, että oletko sä aina töissä, kun tulin monessa roolissa häntä vastaan saman viikon aikana.Vastasin, etten aina. Mutta havahduin siitä hiukan. Pitänee pikkuhiljaa ryhtyä jossain määrin miettimään down shiftaamista. Josko tekisi kuten sotesopan jälkikeitosten aikana on ajan henki, että karataan privaattiin? Ostaisi vyittonin käsilaukun ja valitsisi ihan itse ja omasta päästä työaikansa. Sanoisi illoille ja viikonlopuille ynnä heinäkuulle ”Nou-nou! Emmä silloin, mä purjehdin. Tai matkustan Böbin kanssa varpaankynnet lakattuna Firenzeen meidän osakkeelle. Tai pidän boolijuhlat meidän Turun saariston villalla”. Ehkä ajelisin sifonkihuivi oikosenaan keltaisella avoporshellani pitkin mukulakatuja ja huiskuttelisin kuninkaallisesti julkisen terveydenhuollon räytyneille päivystäjille ja stravinksi-helmet kaulassa kipittäville terveydenhuollon korkkarinaisille, joiden perävanassa leijuu äitelä parfyymipilvi. – No, näin vapun kunniaksi pieni fantasiatuokio sallittanee. Selvin päin. Koska ratti, koska monta sataa kilometriä.
Kuva lienee thaikkulandiasta, jossa en ole koskaan käynyt enkä käy.
Kyllä mä sanon, että tästä laulusta saa aina fiboja itselleen! Muistaako lukijani vielä niitä aikoja, kun kansamme keskuudessa oli verenmaku suussa punalippua krapulaisena tai kännisenä kantavaa oikeaa vasemmistolaishenkeä? Minne se on kadonnut, mene ja tiedä. Sama koskee kunnon taisteluhenkeä asiassa kuin asiassa. Nyt on vain ovelasti valheensa taktikoivia tuoreita kansanedustajia, kaikenmaailman manipulaattoreita ja hopeavedenlitkijöitä. Takaisin vanha maailma! Tai kuten joskus on sanottu (kuka ajattelija sanoikaan?):
”Seis maailma, haluan ulos!”
@@@
Ai, että me Talonmiehen kanssa hekotettiin viikon alussa uutisissa ollutta tippaleipätehtaan omistajan haastattelua 🙂 Että pääsisipä vielä joskus elämässään tippaleipäkoneen hoitajan virkaan! Talonmies on juuri tuonut tippaleivät pienestä lähikaupasta, jossa tänäänkin ollaan työn sankareina paikalla. Ryhdymme niitä tuota pikaa käärimään auki. Samalla nostan hattua kurssitoverilleni, joka toimii syöpälääkärinä ja on tänään töissä. Laittoi kuvan työpöydän ääreltä vapuntoivotuksineen. Työläinen on hatunnoston ja palkkansa ansainnut!
Oikein hyvää vappua lukijalle toivottaa Klara,
joka siirtyy kohta maantielle nielemään asfalttia kilometrin kerrallaan
Klara Saken kirjoittaa 