Tervehdin lukijaani muutamalla sanasella.
Olen pakkaillut taas kamppeitani (oliko uutinen) kaasuttaakseni aamusella pihasta kohti metsämökkiä. Rompetta riittää, kun otan mukaan kaikki kirjalliset työni mukaanlukien kaksi eri tietokonetta, läskipyörän ja hammokin.
Ehkä lukijani tietää, mikä on hammokki? Kerron kaiken varalta kuitenkin, että se on ihan silikalla suomenkielellä riippumatto. Mutta ainahan me metsäläiset vähän sykähdetään, kun asiat esitetään ulkomaankielisellä terminologialla, eikö totta. Ja voin kertoa, että hammokkimaailmassa sitä terminologiaa riittää!
Sama koskee maastopyöräporukkaa, joiden osalta olen miettinyt sitäkin, miksi heillä on ikään kuin kilpapyöräilijän kamppeet päällänsä niin kuin Tour-de-France olisi tuota pikaa alkamassa nurkan takana. Asuun kuuluu kyynärvarteen ulottuva pinkeä musta pölyakryylipaita, jossa on mainos- tms. tekstejä valkoisin kirjaimin. Lisäksi pitää olla piukeat pyöräilyhousut (no ne vaippahousut on kyllä must persukkeen takia) ja palan painikkeeksi erilliset pyöräilykengät – jotka on niin kuin … mitkä oikeastaan? Ei mitkään. Pelkkää diivailua ja rahan haaskausta. Sotisopaan kuuluvat myös ohimoille asti levennetyt, leuhkasti peilaavat aurinkolasit. (Toki kärpäset voi lentää silmiin, en sitä sano.)
Lisätietona kerrottakoon, että samoille asioille naureskelen kolopallokentillä. Että pitää pikkuruista itsetuntoa roinalla pöyhkeilemällä pönkittää! Itsehän sen sijaan astelen areenalle rinta rottingilla kuin iso herra (nyk. rouva) konsanaan, silmäilen alentuvasti ympärilleni, nostan rehvakkaasti kättäni seuran toimitusjohtajalle ja leidikapteenille (kuvottava sana: ”ladykapteeni”, hyh hyh) ja kiilaan ihmiset kahvion jonossa suutani maiskautellen.
Näin se menee.
@@@
Ehkä nokkelin, uteliain ja teräväsilmäisin lukijani havaitsee seikan, jota suurin osa maamme asukkaista paraikaa ihmettelee. Nimittäin sen, että joku kirjoittelee täyttä soopaa Suomen Valtion Virallisen Gladiaattorijoukon taistellessa mitä suurimmin ja maamme tulevaisuuden kannalta käänteentekevin ponnistuksin* jotakin toista etuhampaansa menettänyttä roskasakkia vastaan. Koska olen kaiken moukkamaisuuden yläpuolella, ainakin omasta mielestäni, niin en vaivaudu mölyämään sontalaatikon äärellä kuten Talonmies juuri itsensä kammarinsa pienen alttarin edessä alentaa. Hänellä on luurit korvilla, koska en voi sietää sitä kansakoulunopettajaa joka parkuu ja kirkuu illat pitkät sontalaatikon kaiuttimista, kun kuminen musta esine liukuu jonkun katiskaan.
*Laitoin tuon mustalla, koska asia on paitsi kovin merkityksellinen niin täysin merkityksetön ihmiskunnan historiassa.
@@@
Kiitän lukijaani Yhteistyö- ja Ymmärrysnäkökulmista, sillä lukijani toki aiemmasta tietää, etten pidä sen enempää hiihtämistä kuin karsinassa kepin kanssa sohimistakaan toimintana, joka vakuuttaisi meikäläistä mihinkään suuntaan. Sen sijaan oma kirjallinen tuotantoni on mitä merkittävin panos maamme kulttuuri- ja taidehistoriaan.
Toivotan lukijalleni mitä parhainta illanjatkoa ja siirryn pakaasien taakse lepäämään huomista ajomatkaa varten.
Teidän Klara von EgleH
Klara Saken kirjoittaa 
Heippa Klara Saken!
Ei vois kans vähempää kiinnostaa, nimittäin tämä aikuisten miesten kepillä sohimiset johonkin pieneen kumikappaleeseen. Onneksi ei ole toosaa, josta vahingossa vois kuulla tätä möykkää. Ja entä sitten täällä koto-Suomessa kun ihmiset riehaantuessaan, riisuvat vaatteensa ja rypevät jääkylmässä suihkulähteessä, ei voi ymmärtää. Ainoa myönteinen asia tässä olisi, jos tämä ”saavutus” innostaisi lapsia ja nuoria liikkumaan enemmän.
Terveisin Taru
TykkääTykkää
Hei Taru,
kiitos kommentista oikein paljon!
Juuri näin on. Toivotaan, että pojat ovat malliesimerkkinä lapsille ja nuorille. Kukaan ei ainakaan tällä kertaa tietojeni mukaan kompuroinut lentokoneen portaat alas. Vaikutti myös siltä, että radiossa haastatellut, koneesta juuri ulos tulleet pelaajat olivat selvin päin. Jospa kaikenlainen jääkiekkoon liittynyt örvellys olisi jo mennyttä suomalaiskansallista perinnettä.
t. Klara
TykkääTykkää