Ilmoja pitelee, sanoo vanha kansa.
Olipa tosiaan hyvä alku heinäkuulle, jolloin meikäläisellä oli tarkoitus lähteä rinkan kanssa kulkemaan ja metsiin yöpymään. Loistavaa: hyvä syy reissun skippaamiseen olankohautuksella. Kun Matti Huutonen lausahtaa ruudusta madonluvut, sanoo pullea ja yksin karhuseuduilla yöpymistä pelkäävä täti, että olisinpa niin varmasti pakannut nyyttini ja lähtenyt talsimaan, mutta nuo kelit, nuo kelit. Ei tule laihat ja trimmatut rinkankantajat kettuilemaan. Eivät lähtisi itsekään.
Mutta onneksi on Ali Leiniö! Vinkki: YouTube ja sinne Ali Leiniö, niin pääsette sohvan nurkasta Lemmenjoelle. Ali jolkottelee puolestanne ja te, hyvä lukijani, voitte haukata tuoretta munkkia ja kulahuttaa päälle parasta Presidentti-kahvianne.
@@@
Olen minä sentään käynyt purrellani puljaamassa vesillä kumminkin, jos kohta rinkka torkkuukin vaatekaapin hyllyllä. Ei tässä nyt ihan laakereilla olla, vaikka koiranpentu viekin hiivatinmoisen määrän ihmisen energiaa. (Tällä viikolla aloitti uroksille tyypillisen ulostamisen ja virtsaamisen jälkeisen jälkipotkinnan. Tänään sitten kakki terassille ja potki osan jätöksistään terassioven lasiin. ”Apuaaaa!” huusi Talonmies. Ja apua tosiaan tarvittiin. Pesin roikaleen jalat lavuaarissa sillä välin kun Talonmies siivosi terassia.) Takaisin kajakkiin…
Kajakoidessa oli alkuun aika kova vastatuuli ja sai ponnistella siinä määrin, että iltasella piti ottaa kunnon kipulääkkeet, kun hartioita kivisti ja käsivarret oli ihan tulessa. Meni nimittäin tunti jos ei toinenkin vesillä kelluessa. On se niin hienoa hommaa!
@@@
Semmoinen hassu tapaus tässä kävi – oikeastaan kyllä useampikin – että huomasin itselleni yllätykseksi olevani kesälomalla. Olin jotenkin alitajuisesti tuunannut kalenterini siihen malliin, että kun vielä kaupan päälle yksi aiemmin sovittu, melko runsaasti esityötä edellyttänyt homma peruuntui, niin mitäh! Mullahan olikin kesäloma! Eikä ajankohta olisi paremmin voinut sattua, kun tuo koirapirulainen saapui huusholliin. Ei tosiaan ihan muistettukaan enää mitä se edellyttää ja vaatii. (Huusholli on nyt samassa tilassa kuin se ennen lukuisia muuttojamme on tavannut olla.)
Toinen hassu tapaus oli se, että tietämättäni, ennalta-arvaamatta ja äkillisesti tiedokseni saatettiin yllättävä rahallinen huomionosoitus. En nyt lähde tätä enempää avaamaan ja retostelemaan, mutta sen verran kerron kuitenkin, että huomionosoitus on rahallinen. Rahan ja vähän omiakin roposia käytin tähän uutukaiseen, näppärään tietokoneeseen, jota tässä näpyttelen. Lukijalleni on aiemmin tullut viemäriputkea myöten vanhan Mäkkini lähettämää kirjallista jätettä. Nyt sama jätemateriaali tulee siis tästä uutukaisesta toosasta. (Saahan sitä jollain leuhkia, eikö totta.)
Uusi aluevaltaus on tehty tänään. Nimittäin perustettu kirpputoripöytä. Eipä ole sellaisesta aiempaa kokemusta, joten siunailin jälleen tuota tytärtäni, jolta voi kysyä neuvoa ihan missä asiassa tahansa ja aina löytyy apu. Hän työskentelee samalla alalla ja osaa merkittävästi laajemman kentän kuin meikäläinen. Joten sainpa neuvot sellaiseenkin kuin kivesvaivaan, joka ei toki ollut itselläni, vaan potilas kysyi neuvoa, enkä oikein osannut auttaa, kun en enää muistanut, että osalla ihmisistä on kiveksetkin. Että kyllä on tietopankki tämä tytär! Kiveksistä kirpputoriin!
Palatakseni kirpputoriasiaan pienen syrjähtämisen jälkeen niin kerron, että vakoilin ensin jonkin verran hintatasoa. Sen jälkeen alkoi vielä säälittääkin. Jonka jälkeen hinnoittelin kamppehet tyyliin 1€, 1,5€ tai 2€. Millään ei kehtaa pyytää enempää. Hyvään tarkoitukseen menevät ihmisille, joilla on rahasta tiukkaa. Ja jos nyt joku kroisos käy myyntituotteitani lonehtimassa, niin ostakoon halvalla sitten, senkin kitupiikki. Kirpputoripöytäni on kuin lastattu kameli ja pursuaa erinäköistä roinaa, jotta tuskin siihen kitupiikin kynnet iskevät.
Näihin kirppuisiin puheisiin jätän lukijani ja toivotan hyvää yötä. ’
terveisin Klara
Klara Saken kirjoittaa 