Sairausloma alkaa olla lopuillaan ja menossa on, sanotaanko nyt vaikka, että kuntoutusvaihe.
Hoitotieteessä on tälle vaiheelle joku hieno englanninkielinen nimikin. Ehkä lukijani tietää? Rehabilitation Infernatum Colosseum Dispartum Period. No, ei vaiteskaan. Keksin tuon itse. Vihaan näitä Advising Connection and CVonpulsor Processing Managementtejä. Englanninkielellä brassailu on yksi keikaroinnin muoto. Eräässä sairaalassa kaverini ei kesälomalta palatessaan enää tunnistanut osastonsa nimeä. Se on lomansa aikana muutettu hoitotieteelliseksi termiksi ryyditettynä oudoksi suomenkieliseksi väännökseksi. Huom! En paheksu, enkä väheksy mitään tieteenalaa, joka täyttää tieteen tunnusmerkistön. Se puolestaan kavahtaa itsetarkoituksellista käsitekeikarointia hännännoston tavoitteella.
@@@
Tunnustan lukijalleni olevani hieman kiusallisessa tilanteessa. Pitäisi nimittäin lähteä työmatkalle paikkaan, jossa on menossa täysi kaaos. Mietin kuumeisesti, kuinka hypätä pois kuviosta ja jäädä kotimaan kamaralle. (Olisiko leikkauksen jälkitila sittenkin yllättäen kääntymässä huonompaan suuntaan? No vitsihän tuo tietysti oli.) Katsotaan nyt, mihin tilanne etenee. En todellakaan pahoittele, jos reissu peruuntuu. En. Se paikka on käyty ja nähty niin moneen kertaan, että viimeiset viisi kertaa olen sanonut itselleni, etten tule tänne enää koskaan. Ensivisiitti oli jo nuorena Interraililla. Rakastuin sillä matkalla saksalaiseen, jonka nykyistä olinpaikkaa toisinaan googlettelen 😀 Näyttää olevan alalla, joka oli arvattavissa jo tuolloin. Ihan komea mies vielä kypsissäkin kymmenissä. Saksalaisethan ovat yleensä perin salskeaa väkeä, kuten moni Lapin perukoillakin tietää isästään, kun peiliin katsoo. (Yksi saksalainen hauska tuttu sanoi, että aina kun sanoo olevansa saksalainen, täytyy heti perään sanoa: ”Anteksi, anteksi, anteksi!” 😀 Minulla ei ole mitään saksalaisia vastaan. Kunnon väkeä, asiallisia ihmisiä. Tosin lomasaarten golfkentillä saattavat olla tosikkojakin ja piiruntarkkoja. Mutta golfarithan on muutenkin outoja tyyppejä kaikin puolin, olipa kansallisuus mikä tahansa.
Olen tässä sivussa tehnyt kirjallisia rästitöitä pois venymästä ja totta vie on niin, että olipa asia sitten mikä tahansa – vaikka käsityö – niin loppuunsaattamisesta tulee aina hyvä mieli. Vielä olisi pari hommaa jemmassa, joten senkään puolesta ei haittaisi matkan peruuntuminen.
@@@
Oli semmoinenkin yltiöpäinen ajatus, että sairausloman aikana kävisin jossakin vähän etäämmällä kansallispuistossa patikoimassa. Voi mitä hulluutta! Mutta unelmillahan ihminen sitkuttaa eteenpäin, eikö totta. Patikkareissu kilpistyy huomiseen lähiretkeilyyn, jossa tosin aion viettää koko päivän. Eväät on jo tehty. Tänään uskaltauduin pyöränselkään ja ajellessa ajattelin, että nyt ajan oikein hiljaa, katselen ympärilleni ja nautiskelen vaan raittiista ilmasta. Niinpä ajella hissuttelin sinne tänne, kävin katsomassa aidan takana erään tilan hevosia, ajoin erään veden rannalle katsomaan peilityyntä vedenpintaa ja vain tuumailin. Ai, että semmoinen tekee ihmiselle hyvää!
Voimia lukijalleni,
Klara
Klara Saken kirjoittaa 