Kyllä sitä reipastuu, kun herää pyhäaamuna kello seitsemän ja lähtee koiran kanssa lenkille. Vain se hiljainen mies kahden metsästyskoiran kanssa tulee vastaan ja -iloinen yllätys- tervehtii tyylistään täysin poiketen pirteästi: ”Huomenta!” Pienellä aktiviteetilla sitä kanssakulkija saa lähimmäiselle hyvän mielen.
Nyt onkin sitten sohva kutsunut jo moneen kertaan ja toisella puolella ahdistavat työasiat. Vaikka visusti päätin, etten tänä viikonloppuna töitä tee, niin aina siihen meinaa haksahtaa. Nyt on kaksi tietokonetta auki. Toinen on tämä omani, jonka ruudun toiselta puolelta iloinen lukijani kenties kurkistaa. Toinen kone on työpaikan masiina, joka tyrkyttää vieressä materiaalejaan ja koittaa kiilata omaa vuoroaan, jotta jatkaisin keskeytynyttä hommaa. Se keskeytyi kaukaisen ystävän watsapp-tykitykseen. Oli ollut eilen juhlissa, joissa oli muodostunut vähän painetta kattilaan. Ihmiset kun on… ja sosiaaliset tilanteet kun on mitä on, joskus siis.
@@@
Paistelin aamusta myös aamiaissämpylät. Olen vastikään saanut loistoreseptin, jolla tulee ihan vallan mahdottoman hyviä sämpylöitä. Resepti ohessa:
AAMIAISSÄMPYLÄT
5 dl kädenlämpöistä vettä + 1/2 pakettia hiivaa + 1 dl kädenlämpöistä, maustamatonta jugurttia + 2 tl suolaa + 1 rkl siirappia + 12,5 dl jauhoja. 225 astetta ja noin 20 min ja se on siinä. Herkullisia!
Jauhon määrää voisi ehkä hiukan vähentää, esim. 1 desillä. Taikinan teen edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan.
@@@
Täällä meikäläisen nurkilla on nyt hyvä latuverkosto, jossa eilen tuli tyttären kanssa suksittua useampikin tunti hyvässä säässä. Samalla parannettiin vähän maailmaa. Tytär on kyllä kultaakin kalliimpi voimavara: tietää, ymmärtää ja osaa sanoa oman käsityksensä ja mielipiteensä asioista. Hyviä ne on pojatkin, jos lukijalla ei tytärtä nyt sattuisi olemaan, vaan enemmänkin poikapuolisia jälkeläisiä. Nykyään tosin ei enää tiedä, onko rasistista ja vanhanaikaista jakaa ihmiset tyttöihin ja poikiin. (Olen kyllä tavannut transvestiittejäkin ja homoseksuaaleja kuuluu tuttavapiiriin. Ihmistä vastaan mulla ei ole mitään, kaikki käy. Mulle on aivan sama kuka ketäkin rakastaa, kunhan rakastaa tai on ainakin kykenevä siihen, jos kohta rakkainta ei nyt sattuisikaan lähistöllä olemaan.)
@@@
Olen tietoisesti rajannut some-aikaa havaittuani, että tietyt tyypit ja tietyt aiheet rasittavat minua. Ehkä lukijani on kokenut samaa? Aivan vallan ihana on seurata tiettyjä harrastusryhmiä ja myöskin tiettyjä ihmisiä ja työporukoita, joissa olen saanut työskennellä. Hurttia huumoria, toisten tukemista ja tsemppaamista. Mutta sitten on sitä muuta. Sitä kaikkea narsistista roskaa mitä jotkut ihmiset suoltavat naamakirjaansa. Käyttävät sometiliään narsistiseen leuhkimiseen, minäkehuun, itsensä rakastamiseen tai sen esille tuomiseen, että lujaa ja hyvin menee. Eihän sellainen ole todellisuutta, eikä rehellistä elämänkuvausta. Ei kenelläkään voi aina olla kaikki kuten Strömsössä. Ei vain voi. Ehkä voisi olla parempi, ettei ylipäätään omaa elämäänsä retostelisi somepalstoilla, vaan käyttäisi some-energian vaikkapa hyvien uutislinkkien ja tietojen jakamiseen tai sämpyläresepteihin.
Katsotaanpa otos tältä päivältä: yksi on käynyt Valtavaaralla ja leuhkii kovalla nousulla, muttei ehkä joksaa, että se on aika monen muunkin kokemus, kun on niitä kovimmin kuormittuneita paikkoja vähänkään retkikärpäsen puraisemilla – ja sen päälle vähän muillakin. Yksi on Kanarialla ja näkee siellä vähäpukeisia naisia. Yksi diivailee tärkeillä yliopistotöillään. Yksi on ollut hautajaisissa ja postaa kuvan kukkalaitteesta, Yksi on postannut kuvan, jossa naamansa on etusijalla (harrastaa kuvasarjoja, joissa oma naama on aina mukana). Yksi venäläistaustainen postaa tyylilleen uskollisena ahdistuneita huomautuksia siitä, miten joku oli taasen toiminut väärin tai muutoin syyllinen johonkin. Yksi somekuormittaja tuo esille yleistä erinomaisuuttaan, mikä onkin tiiviin sometuksen ydinaihe hänellä. Ilonpilkahdus: ikivanha lapsuuden koulukaveri postaa hyvän mielen runon! Toinen ilonpilkahdus: Meilahden sairaalan kollegan tietopläjäys! Ilonpilkahdus: ruotsalainen tuttavapariskunta postaa punttisalilta 😀
Yhteenveto: onhan tuolla ilonpilkahduksiakin seassa!
Voimia ja pilkahduksia lukijalleni,
Klara
Räyhähenkiä tarvitaan!
Klara Saken kirjoittaa 