Esipuhe lukijalleni: aloitan tässä päiväkirjaa tästä hitonmoisesta taudista, joka rantautui maahamme viirusilmäin maasta, jossa luultavasti lepakko söhläsi viruksen sivettikissaan tai muuhun omituiseen otukseen, jonka kautta se tuuppautui ihmispolon soluihin. (Minkä heikkarin takia ne ei saa niitä outoja eläintoreja hallintaan siellä pääskyspesien syöjien maassa.)
Olen pitänyt itselleni koronapäiväkirjaa jo toista viikkoa, mutta tartutan sen nyt tähän alustaan, jossa toki olen jo viruksen tavoin liikkunut vuosikaudet. Ehkä lukijani on kärsinyt jo vuosia viruksenomaisesta toiminnastani tietokoneensa näytöllä ? Tilanne kroonistunut? Mitään rokotettahan tähän ei tunneta. Siis ei auta kuin jatkaa.
@@@
Omasta tilanteestani kerron sen verran, että toimenkuvani on omasta halustani varsin monisyinen. Koska en aivan tarkkaan halua avata henkilööni liittyviä yksityiskohtia, niin kerron hieman kryptisin sanakääntein toimenkuvastani. Se koostuu tutkimustoiminnasta, siinä on opetus- ja koulutustoimintaa, siinä on toimimista sairaalaympäristössä muutamassakin tämän maan sairaalassa, privaattivastaanottoakin on. Pääpaikkani on kuitenkin suuressa sairaalassa, joka ei käytä Apottia 😀 (onneksi).
@@@
Nyt siis on rajoitettu uusmaalaiset omaan karsinaansa. Tätä juuri tv:n kautta kansalle rautalangasta väännetään. Ja missä istun minä? Metsämökissäpä tietenkin. Ja tätä asiaa haluankin tässä nyt avata. Tai ennemminkin puolustella näin kertoen:
…tankkasin autoni ja hankin ruokakassin kotipaikkakunnallani, hyppäsin autoon ja ajoin suoraan mökin pihaan ketään näkemättä tai halaamatta. Saapastelin tavaroineni mökkiin. Huomenissa paahdan mökissä etätyötehtäviäni. Ja kun tiettävästi aurinko paistaa, niin kuin aina elämässä ennen pitkää, niin ripustan vähäksi aikaa jalkaani metsäsukset tai lumikengät ja painelen metsiin. Ketään en aio tavata, en käy kaupassa, en postissa, enkä missään.
Ja jos kuume alkaisi nousta, kurkkua pistellä ja tulisi kuivaa yskää, niin hyppäisin rattiin ja painelisin kotipaikkakunnalle. Näin toimisin. Henki tuossa virustaudissa menee ahtaalle vasta parin päivän päästä, joten mitään tarvetta ei olisi ampua mökkipaikkakunnan terveydenhuoltoon, enkä tällä paasaamisella menisikään. Sillä se on niin paheksuttava ja kansa siitä kuohuu, jotta kuolisin ilman muuta mielummin itsekseni. Mutta eipä mennä asioiden edelle.
@@@
Sitten sana ulkomailta tulleista suomalaisista. Jos on veronsa Portugaliin maksanut, niin heille sanoisin, että son moro. Seuraavalla koneella takaisin ja ins Allah. Sikamaista on shoppailla isänmaatamme tällä tavalla. Jokainen hoidattakoon itsensä siellä, minne veronsa maksaa. Ei pidä tulla pullavadin reunalle ronkkumaan, kun omaa persusta alkaa poltella. Huom: se, joka maksaa veronsa tänne, on ilman muuta oikeutettu saamaan myös palvelut ja turvan kotimaastaan niin halutessaan. Jokainen kotimaalleen lojaali saa minun puolestani asua missä haluaa.
Sairauskertomukset ei totta vie ole ajan tasalla edes niillä, jotka ovat aina Suomessa asuneet. Kanta-arkisto on ihan bull shittiä, ei sitä kykene lukemaan. Sitä ei sellaiseksi ole tarkoitettukaan 😉 että kaikki tekstit on pakattu samanlaisiin kirjekuoriin. Tahtoo sanoa, että klik-klik-klik, joutuisi klikkailemaan kirjeen toisensa perään auki, jotta näkisi missä on vain laboratoriotutkimusten tilaus ja missä taasen joku toisen lääkärin tekemä kirjaus, josta on hyötyä siinä tilanteessa. Joku kollega käytti Kanta-arkistosta vertausta, että kaapissa olisi 30 kirjekuorta, joiden päällä ei lukisi mitä sisällä on. Tietoa etsiessä joutuisi aukomaan yhden kirjekuoren kerrallaan löytääkseen joukosta sen yhden ainoan, jonka tarvitsisi.
No miten käytännössä menetellään, jos tekstiä ei ole? Silloin kysytään potilaalta – usein oikein hyvä tiedonlähde ja väitänpä, että potilaan kertomasta saa monesti selkeämmän kuvan kuin potilaspapereita lavaamalla.
No, jos potilas on esim. tajuton, dementti tai niin humalassa, että on sammunut, niin sitten vain otetaan järki käteen. Tutkitaan potilas, koitetaan haastatella saattajia tai ambulanssihenkilökuntaa ja lopuksi koitetaan päätellä, mikä on kupletin juoni. Otetaan perustutkimuksia, laboratoriota ja sen semmoista ja aina sieltä jotakin hoidettavaa tai seurantaan otettavaa löytyy. Aika usein ihminen joutuu sairaalaan ihan vain siitä syystä, ettei selviä siinä tilassa kotona eikä vaikkapa putkassa.
@@@
Koronasta mieltä tänään?
- rajoittamistoimista: oikein toimittu. Ihmettelen suunnattomasti Ruotsin toimintamallia: antaa mennä vaan! Katselin tänäänkin Ruotsin tiedotusvälineissä ollutta live-lähetystä, jossa sikäläiset ”THL”:n virkamiehet pitivät tiedotustilaisuuden. Ydinhuomio (joka tänään oli otettu esille Hesarissakin): erilainen linja Ruotsissa (huh huh, lisään näin meidän kesken)
- pääministeri hoitaa hommansa jämäkästi ja luottamusta herättävästi
- Orpo se vaan naureskelee toinen suupieli ivallisessa hymyssä ja tekee politiikkaa kaikesta, tästäkin. Lähde: haastattelunsa Aamuradion lähetyksessä pari aamua taapäin, Yle Areenassa.
- en lähde tästä mökistä Uudellemaalle, kun en asu siellä. Kotiin lähden parin päivän päästä. Pakko oli tulla tänne rauhoittumaan, kun leposyke alkoi olla merkittävän koholla pelkästä stressistä.
- jos puhelin soi ja siinä on sairaalan numero, niin alan kirkumaan. Ei musta enää ole teholääkäriksi ja vaikka olisikin, niin sanon, ettei ole. Olen korteni kantanut hitto vie. (Mutta tottakai sitten kumminkin menisin, jos hätä olisi suuri… ja mentävä olisikin, kun se on työehtosopimuksessa)
Mutta lopuksi ongelmista suurin: uskallanko mennä ensi viikolla kampaaja-ajalleni?
Jään sitä miettimään ja nousen uunin pankolle yöpuulle.
Kuulumisiin Klara (Kuvat karanteenissa, käskivät tiedottaa ;D)
Klara Saken kirjoittaa 