Päiväkirjan raapustusta ja salaliittoja

Hyvä lukijani,

huomasin tässä blogisivun teknisiä seikkoja tutkaillessani, että yksi teksti oli tyyten tipahtanut pois. Tahtoo sanoa, ettei ollut julkistunutkaan ja ihan oikein minulle. Mutta kyllä tästä nyt salaliittoteoria väkisinkin nousee vaihtoehtona mielehen. Se oli nimittäin kirjoitettu täysin laittomalla, paheksuttavalla ja kerrassaan linnatuomion ansaitsevalla pikareissulla metsämökille. Pthyi! Täysin sietämätöntä moukkamaisuutta, mutta lukija sallinee puolustuksen puheenvuoron:

• aloin kärsiä ahdistuneisuusoireista, jotka ilmenivät levottomuutena ja ennen muuta takykardiana, joka tarkoittaa kiihtynyttä sydämen sykettä
• vastuualueitteni käsittäessä monenlaista toimenkuvaa alkoi niistä jokainen vaatia osuuttaan likipitäen seuraavana aamuna hallituksen poikkeustilapäätöksen jälkeen. Email-rumpu alkoi lyödä semmoista tahtia, että saapuneen viestin tulokilahdukset piti melko pikaisesti laittaa äänettömälle, jottei ihan mennyt karusellin narut sekaisin meikäläisellä. Kaikissa em. viestiessä oli keskeisenä elementtinä vaatimus ratkaista uuden tilanteen mukanaan tuomat käytännön järjestelyt tyyliin kaikki-mulle-heti-tänne-nyt. Kukaan ei ilkeyttään näitä värkkäillyt, mutta jokainen halusi siivota oman tonttinsa nyt heti ja pikaisesti. Meikäläinen ja pari muuta onnetonta kohtalotoveria vain olivat se kohde, joka killui kaikkien hirttonarujen toisessa päässä
• näin ollen tankkasin auton ja ruokakassit kotopuolessa ja kaasutin maantielle kohti metsämökkiä stabiloidakseni sykkeeni edes kuta kuinkin kuosiin. Muistakaa suojella aina ensin itsenne ja laittakaa kaasunaamari vasta sen jälkeen lähimmäisenne kasvoille!

No, salaliittotoimiston saneeraamassa postauksessani ei nyt mitään järisyttävää ollut. Eipä tässä nyt mitään sen järisyttävämpää ole tapahtunutkaan, vai mitä ;> ….ja tuo on vino hymy tuossa perässä.

@@@

Kuinka saan pääni pysymään jossakin järjestyksessä? – Klaran ohjekirja.

1. Täytyy pitää uutispimentopäiviä (Huom. jos pystyy. Itse pystyn huonosti, utelias kun olen). Tänään tosin olen ollut vähemmän uutislähteissä kiinni. Seuraan erityisellä mielenkiinnolla nyt Ruotsin edelleenkin outoa käytöstä ja toisella korvalla Trumpin puheita. Niin se näyttää olevan, että Kiina saa Amerikan polvilleen, saa kuin saakin. Ihan kaukaa haettua ei salaliittoteoria olisi tässäkään: Wuhanin biologinen ase, jossa menee nyt myös Eurooppa polvilleen. (Eikö ne voisi siirtyä maatakiertävälle radalle niitä sivettikissojaan ja lepakoitaan kokkaamaan?)
2. Täytyy miettiä myös positiivisia puolia tässä omituisessa ajanjaksossa.
3. Kannattaa soitella näköpuheluja kavereille ja sukulaisille (Face Time ja mitä niitä on). Tai jos ei halua niiden naamataulua katsella, niin rimpauttaa ihan tavan puhelun vain. Nythän monilla on aikaa rupatella. Sekin on terveellistä, että joillekin tulee pakkopysähdys oravanpyörästä. Ei tämä kumminkaan kestä kuin kepeät 2-3 kuukautta valistuneimpien arvioiden mukaan. Hip hei! ;D
4. Pitää muistaa säilyttää päivärytmi ja käydä ulkona.
5. Kannattaa muistaa, että suurimmalle osalle tämä tauti on tavallinen hengitystieinfektio. Monikaan ei kuole nimittäin (eikö ole hyvä lohtu sekin :D), niin kuin ei ole aiemminkaan kuollut hengitystieinfektioon.
6. Kannattaa kokeilla uusia ruokareseptejä omassa työmaaruokalassa. Jos siis on etätyössä.
7. Kannattaa yrittää pitää tsemppi päällä itsellä, niin se tarttuu muihinkin, joita tosin ei saa tavata ketään. 😀 Mutta naapurille voi aina ikkunasta huiskuttaa ja pyöräyttää vaikka joku iloinen ralli sirmakalla. (Jos koiran hermot kestää.) (Ja naapurin.) (Naapuria ei näy. Missähän se liesuaa.)
8. …ainakin nämä… kerron jatkossa lisää jos keksin.

@@@

Tänään tein poikkeuksen ja käväisin kaupassa. Se on normaalisti Talonmiehen hommia. Kaupassa törmäsin kahteen kollegaan. Toinen näytti livahtavan viinakauppaan ja toinen oli kerännyt kärrin täyteen ruokatavaraa. Sanoi vievänsä osan kaverilleen, joka on karanteenissa.

Näin siellä myös naisen, joka oli vetänyt jonkun turvasuojamaskin naamaansa niin, että vain silmät vilkkuivat myssyn ja naamarin välisestä rakosesta. Kädessä oli kertakäyttöhanskat. Ajattelen tuosta niin, jotta saattaapa olla, että osalla tämä juttu menee liiankin tiukasti nahkan alle. Mutta kyllä me nyt otetaan tämä vaan ihan rauhallisesti, aatellaan että se tulee mikä on tullakseen ja kaikesta siitä selviää, mistä pittää selvitä. Melko varmana pidän omaa sairastumistani ja sen tiedon otan vastaan kylmän viileästi niin kuin suomalaisilla on tapana asiat ottaa. Mikäpä se muukaan auttaa – mitäpä se hyövejää.

Vointeja lukijalleni!

Klara, joka laittelee virkistyskuvia tänne lukijalle, josko ne häntä virkistäisivät ainakin aattelemaan, että kesä se tulee väistämättä joka tapauksessa! Jesh! (Osa näistä on voinut olla blogissani aiemmin, mutta haitanneeko tuo.)