Hyvä lukijani,
mennäkseni päivän puheenaiheesta ihan toiseen – lienee suotavaa – niin kerron seuraavaa: Mikäli näet ylläolevan veneen, niin se en ole minä. Se on lainavene. Tavarat on kyllä omia. Joten saapi tulla morjenstamaan, jos tuommoinen tyyppi kelluu sinne tänne veneesi edessä keskellä ulappaa 😀 Lisätietona kerrottakoon, etten ole niitä, jotka lähtee jäätiköiden välistä kajakilla puikkelehtimaan. Eli jos liikut jäänmurtajalla, en ilmesty eteesi. 😀 Nimittäin karmeitakin uhkarohkeiluja on nähty ja etenkin kuultu jäisiltä meriltä. Toivottavasti Porkkalanniemen merialue on Uudenmaan sulun myötä eristetty vapaaehtoisilta hypotermikoilta. Ehtii sitä hukkua kylmiin vesiin myöhemminkin. Joten otetaan tämä k…na ensin. Jos siitä selviää, niin vesille vaan. Jollei sekään auta, niin voi siirtyä ratsaille, josta kiireen kaupalla Alppirinteille hyppäämään lepakkoviitalla kohti Lautenbrunnenin laaksoa.
Tästä mieleeni juolahtaa, jotta mahtavatko vuorenrinteiden hyppijät nyt eristäytyä koronatartunnalta 😉 Mikäs logiikka siinä sitten on, en keksi. Kuten lukija huomaa, en suosittele lajeja, jossa kuoleman todennäköisyys on 20% kuten esimerkiksi Nanga Parbatille nousun kohdalla. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nanga_Parbat
@@@
Olen joutunut etäluennoitsija-kouluttaja-kierteeseen. Se aiheuttaa kaikenlaisia stressipiikkejä, sohimista ja verenpaineen nousuja: tässä kappaleessa alapuolella esimerkki digiloikkimisesta häntä suorana.
Tilanne: viimeisin etäluentoni päättyi ja sätkähdin, että pääjohtajan etäkokous olisi jo menossa! Joten:
…Näpit hyppäävät omenakoneesta työkoneelle > siirryn etäkokoushuoneeseen > vain 3 jäsentä paikalla? väärä kokous? >siirryn ruotimaan emailia, joku toinen linkkikö? > email-haku antaa n.50 tulosta > penkaamista > löytyy oikea viesti ja linkki etäkokoukseen > kirjaudun sisään > appsi ei lataudu > yritys toista kautta onnistuu > hyppään kokoukseen. Se on sama kuin ensimmäinen ja paikalla edelleen 3 osallistujaa > joten alunperinkin olin oikeassa paikassa, mutta missä muut n. 200 osallistujaa? > samalla postiloota vilkuttaa kahden emailin saapuneen, lisäksi pingahtaa muistutus alkavasta kokouksesta > …josta selviää kokouksen alkavan 20 minuutin päästä. Syön hermostuksissani puolenkymmentä melliä TeeVee-karamellipussista. Sitä ei pitäisi, koska…
… minulla on vähän rasvamaksaa ja verenpainetta ja olen sukuni tapaan altis metaboliselle oireyhtymälle, joka on yksi todennäköinen riskitekijä k…naviruksen aiheuttamalle hankalammalle taudinkuvalle.
@@@
Kahden tietokoneen välillä häslääminen saa hupaisiakin piirteitä. Hoidan tietyt työasiat omalla omenakoneella ja tietyt asiat työkoneella (Wintoosa). Toisinaan, kun oikein hektisesti touhuilen, saatan tarttua koneeseen A, mutta hamuan käteeni koneen B hiiren. Räppään sitä vimmatusti, kiroilen ja tarkistan hiiren patteria, että mikä heikkari syö pattereita päivät pääksytysten. Aikani ittekseni meuhkattuani havaitsen, että kädessäni on väärä hiiri. Näitä tapauksia on ollut useita. Ihminenhän ei opi koskaan. 😀
Samanlainen keuhkoaminen tapahtui eilen, kun en saanut luureja toimimaan ja olin sentään etätilaisuuden puhuja. Paiskasin sitten luurit sivummalle ja turvauduin tietokoneen, käsittääkseni melko heikkotehoiseen, mikkiin. Könötin koko session fakiiriasennossa, jotta ääneni varmasti kuuluisi. Tarkistelin tuon tuosta, että kuuluuhan. Kyllä kuuluu, vakuuteltiin ruudun takana. – Tilaisuuden jälkeen havaitsin, ettei luurien piuha ollut käytössä lainkaan. 😀 En ole virittänyt luureista langatonta yhteyttä työkoneeseen, joten piuha on aina tarpeen. Heiluin siis aikani piuhattomat luurit päässä verenpaine korkealla. Mutta jospa synnyttämäni lämpöenergia meni yleiseen virtuaalienergiasäiliöön talteen.
Vaan yksi on asia, jonka tarkistan virtuaalikokouksissa hysteerisesti aina: että tietokoneeni mikrofoni on mykistettynä. On meinaan kuumottavaa kuunnella, kun joku karjuu perheelleen tietämättä, että koko kauheus leviää kuin k…navirus pitkin kuulijoiden muodostamaa verkkoa.
Nyt kokous alkaa. Ruudussa näkyy pääjohtaja, aivan ihana tyyppi. Kaiken kukkuraksi on loistava esiintyjä, rauhoittava ja voimaannuttava ihminen. Olen tuntenut hänet tosi kauan. Hän on hyvä esimerkki siitä, että on ihmisiä, jotka luonnostaan sopivat esimiehiksi. Harmillista mutta totta: on niitäkin, jotka hakeutuvat esimiestehtäviin, vaikkei heillä ole siihen edellytyksiä.
@@@
Lopuksi pakko sanoa joku sana k…nasta, josko lukijani sitä odottaa:
Uusimmassa Lääkärilehdessä (ilmestyi eilen 7.4.20) on THL:n ylilääkäri Hanna Nohynekin hyvä juttu koronasta. Hannasta oli juttu myös uusimmassa Suomen Kuvalehdessä. Se on hyvä, elämää nähneen ihmisen haastattelu. Laitan tähän linkin Lääkärilehden juttuun, toivottavasti toimii: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/keuhkot-eivat-ole-enaa-entisellaan/
Omalta kohdaltani sanon, että eniten mua jänskättää jälkeläiseni tilanne. Hän on käytännössä vankina eräässä, miten sen nyt sanoisi: matalan elintason maassa, suljetuissa leiriolosuhteissa. Ins Allah sinnekin ja kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että siellä porukalla sekä henkinen että fyysinen kantti nyt kestää. Oma jälkeläinen on hyväpäinen (kuten äitins…no öhhh) ja huumori-ihmisiä. Mutta sellaisellakin voi joskus rajat tulla vastaan, joskaan jälkeläisen kohdalla tästä ei nyt sen kummempaa merkkiä ole.
Mitenkö suhtautua tähän k…natilanteeseen? Rauhallisesti. Panikoimatta. Suomalaisella asenteella, että tää on nyt tätä ja nyt mennään näillä reunaehdoilla. Itse k…naviruksesta sen verran, että rokotetutkimus on kuumilla kierroksilla joka puolella maailmaa. Voidaan olla toiveikkaita, sillä motiivi on kova rokotteen saamiseksi. Sillä moni tutkija himoitsee saada nimensä historiankirjoihin (”Klara S tunnetaan k…naviruksen kehittäjänä, wau!”) ja kyllähän tuosta semmoinen kasa mammonaa irtoaisi, ettei sen koomin tarvitsisi laboratoriossa koeputkia kallistella.
Tulipa pitkä kirjoitus, mutta: voimia, puhtaita käsiä ja pitkämielisyyttä jokaiseen IP-osoitteeseen toivoo Klara.
Klara Saken kirjoittaa 