Pakomatkoja ja lentäviä koneita

Kuuluuko, kuuntelen?

Johdanto: selityksenä kuuluvuusalueen tarkistukselle, että tämä WordPress-alusta lienee tarkoitettu lähinnä it-teknologiayrityksen entisille koodareille, eikä metsämökeissä istujille. Siinä määrin hifistelyjä, säätöjä, asetuksia ja html-kieltä tässä tyrkytetään tavan tallerollekin. Nyt on jotain uutta rakennetta tmv. Näin ollen aprikoitsen, minkälaisena hernerokkana tämä tursuaa ulos rakkaan lukijani toosasta. Mutta mikäli kirjasimet eivät ole muuttuneet viirusilmäin maan häkkyröiksi, voi lukijani minusta nähden olla tyytyväinen.

@@@

Time is running, sanoo wanha olikse-nyt kelttiläinen kansa. Muutaman etäpäivän siivittämänä pakkasin pussini ja tällä kertaa myös rakkini ja ajelin yön silmässä metsämökkiin. Odottelen tässä par´aikaa, että alkuasukkaat piirittävät tönöni varustautuneina teroitetuilla seipäillä. Nykyäänhän on suurinta hottia vihata mökkiläisiä. Syy ei ole meikäläiselle täysin avautunut, jos tutkailee sitä, millä seivästykset perustellaan. Olen kuullut seuraavia:

• Tulette tukkimaan terveyskeskuksemme tänä vaikeana aikana. Vastaus: sitähän mökkiläiset tekevät ympäri vuoden ja käyttävät samalla kylän kauppaa ja apteekkia, tilaavat paikallisia puunkaatajia, lumenpudottajia, muurareita, kuistinrakentajia, roskakuskeja ja sen semmoista. Kyllä Alkuasukas aina raastetaan jonon ohi, jos torvi on tukossa tai taju kankaalla olipa jonossa kuinka monta mökkikuntalaista tahansa.
• Tuotte tautia. Vastaus: osin totta, jos mökkiläinen lähtee pikkukirkolle koronataudissaan yskimään ja kakomaan. Perustuu oletukseen, että mökkiläiset pääsääntöisesti siirtyvät mökeilleen sairastamaan. Ouk-kei, oireeton kantaja voi aina olla (Alkuasukaskin) tai tauti vasta puhkeamassa. Senpä vuoksi mökkiläiset visusti jättävät Alkuasukas-cityn palvelut käyttämättä ja ampuvat suoraan mökkeihinsä omine eväineen. Eivät siis terveenäkään käytä euroakaan kylän yrittäjien hyväksi. Hyvä vai huono?

…ja otetaanpa asia toistepäin. Mikäli Alkuasukas sairastuu koronaan ja saa vaikeat keuhko-oireet, niin minne oitis kuskataan? Lukijani on nokkela ja sen varaan laskinkin: kuskataan oitis pois kotipaikkakunnaltaan. Nimittäin lähimpään isoon sairaalaan yskimään ja rykimään, jumittamaan hengityskoneet kahdeksi viikoksi ja tartuttamaan ison sairaalan henkilökuntaa. Että ei kun teroitetut seipäät esiin sairaalan ovella ja hus siitä kotipaikkakunnallesi henkihieverissä torisemaan. Kyllä kyläläiset hoitaa.

Lopputulema: jos lyön kirveellä polveen ja joudun täällä hakeutumaan terveyspalveluiden ääreen, niin sou vat. Tirvasen nokkaan sitä Aila-Inkeriä ja Esko-Matiasta, joka tulee joukkosidontapaikan ovella mulle suutaan soittelemaan ja hääräilemään. Sen verta on öitä valvottu alkuasukaskylissäkin asuvien hengen edestä. M.O.T.

(Lisätieto: tuo oli osittain sarkasmiani. Ymmärrän Alkuasukkaan huolen täysin, sillä olen jopa oman kollegion sisäisissä keskusteluissa ja someryhmissä havainnut, ettei koulutuskaan auta kun paniikki ja pelkoahdistus ottaa ylivallan ihmisestä. Kylmän viileä harkintakyky saattaa kadota, riskisuhteet vääristyä. Kaikkinensa varsin hermostuneeksi tuntuu keskustelu käyneen etenkin hieman iäkkäämpien kollegoiden joukoissa. Nyt onkin niin, ettei koronasta ole viisasta vinkaista enää sanaakaan. Olen huomioinut samojen henkilöiden viikosta toiseen ylläpitävän toisten ahdistamista monella eri kanavalla, kun omaa sielua puristaa.)

@@@

Tänne lähtiessä olin jännän äärellä. Pääsin maantielle vasta kun Suomen puolustusvoimien järjestämä lento oli laskeutunut eräälle suomalaiselle lentokentälle. Jälkeläiseni nimittäin palasi epäjärjestyksen maasta, jossa oli eräässä tehtävässä muutaman muun kanssa. Tiesin päivän, jolloin yrittävät päästä matkaan. Tiedossa oli haasteita jo alkumetreillä, koska maa ei ole niitä parhaiten järjestäytyneitä paikkoja Telluksella.

Päivän mittaan siinä kirjallisia töitä tehdessä seilasi sivusilmäni Flight Radarissa seuraamassa maailman lentoliikennettä. Yllättävän paljon oli koneita ilmassa näin rajoitusaikana. Vaan niinpä vaan tarttui sieltä silmään yksi pieni kone ihan siitä syystä, että lentoreitti poikkesi muusta kulkuvirrasta. Se näytti itsepäisesti puskevan Suomea kohti, vaikka oli noussut ilmaan paikasta, josta ei suoria Suomen lentoja kyllä järjestetä. Se porhalsi nokka päättäväisesti Suomenmaata kohti yli merten ja mannerten, vuoristojen ja epävarmojen alueiden. Ja kyllä vaan: selvästikin se oli matkalla Suomeen! Katselin sen menoa ja ajattelin tippa linssissä, että tuolla se kyydissä istuu rakas pienokaiseni lopultakin kotimatkalla ja äireen luo! Silloin tajusin kirkkaasti, kuinka sisuksiani on kalvanut epävarmuus hänen tilanteestaan koko pitkän työkomennuksen ajan. Vastustin koko reissua pienessä mielessäni, mutta eihän sellaista aikuiselle lapselle sanota. Talonmiehen kanssa vaan jupistiin: nuoruus ja hulluus!

Mutta kun sitten tämä koronahomma iski päälle, niin pelkokerroin kyllä moninkertaistui. Tuli nukuttua jokunen yökin huonosti, kun oivalsin, minkälaiseen hoitoon tuolla ylipäätään on mahdollisuuksia, jos koronan pahin versio iskee tyyppiin. Näin jo hänen makaavan jossakin alkeellisessa kyläsairaalassa täysin länsimaisten hoitomahdollisuuksien ulottumattomissa. – No nyt se on tuokin piina ohi!

Lopputulema: aina ne piinat jotenkin ratkeaa ajan myötä. Niin käy tämän koronankin kanssa.

@@@

Taidanpa laittaa lumikengät jalkaan ja lähteä talsimaan vähän suon pintaa. Rakki makaa härskinä sillinä tuossa petillään vonguttuaan aikansa joutavia juttujaan. Himoitsee ulos, jotta pääsee syömään pupunkakkaa ja louskuttamaan joutsenille, jotka huudahtelee tuossa lähijärvellä, jossa on jo hieman sulaa vettä. Pilkkijöitäkin näin tänne ajellessani ja aattelin, että kaipa paikalliset tietävät, koska jäälle vielä voi mennä. Eilen oli komea auringonpaiste. Nyt näyttää vähän pilveä pukkaavan, mutta pääsääntöisesti on kyllä kirkas keli.

Tietokoneen äärelle täytyy sitten iltapäivästä palata, kun alkaa tappinen ja puuduttava etäkokous, joka yleensä venyy ja paukkuu pitkälle iltaan. Paljon asiaa, tärkeääkin toki. Olen ihminen, joka on monessa sopassa yhtä aikaa lusikoimassa ja sitten nuo potilastyöt ja kaikenlainen räpöstys kaupan päälle. Laarissa on myös vino pino korjattavia tenttejä. Mutta onhan tässä yöhön asti aikaa. Eilenkin meni liki yhteen.

Toivotan lukijalleni paljon terveyttä ja hyvää mieltä! Kiitos, jos pääsit tänne asti. Puheripuli, kun rakin puheet on niin pirun ykstoikkoista jatinaa.

terveisin Klara