Hyppäsin taas näppäimistölle. Terassilasien toisella puolella riehuu sellainen myrsky, että oksat pois ja pala latvaa. Välillä näyttää kuin tyyntyisi, jolloin katse lähtee harhailemaan polkupyörän suuntaan, mutta palautuu nopeasti näppäimistölle, kun tuuli vääntää takapihan puita luokille. Talonmieskin palasi koiralenkiltä ja varoitti tuulesta: auto oli lähteä tuulen mukaan. Nyt kyllä puuta kaatuu ja sähkölinjaa katkeaa.
Ystäväni jossain päin Itä-Suomea laittoi mökiltä kivan kuvan myrskypäivän askareista. Oli leiponut Karjalanpiirakoita, jotka nököttelivät näteissä riveissä ja jonoissa tyytyväisinä pellin päällä. Hauskaa: ihmiset keksivät itselleen mukavaa puuhaa huonolla kelillä, eivätkä jää nurkkiin nurisemaan.
Meikäläisen myrskypäivän tilanne eskaloitui pienimuotoisesta ”onkohan keittiön kaappien päällysillä pölyä”-tsekkauksesta siihen, että piti hakea A-tikkaat ja nousta uuninpankoille ja muihin yläilmoihin puhdistus- ja korjaustöihin niin, että tikkaat oli kipata pelkästä kurottelusta. Siinä touhutessa on oma muistamisensa siinäkin, että A-tikkaissa on keittiönjakkaraa enemmän alastulovaiheen askelmia. ;D Ei ihme, että meikäläinen on niin moneen kertaan vammautunut eri ruhonosista.
@@@
Samaan aikaan, kun ystävä leipoo leppoisin mielin mökillä Karjalanpiirakoitaan istuu toinen autossa matkalla jossain päin Lappia. Auto huristaa vinhaa vauhtia, väistelee ehkä poroja ja singauttaa eetteriin ihmislajin kannalta perustavanlaatuisen watsapp-kysymyksen: ”Me mietitään täällä, että monennellako kerralla sinä pääsit lääkikseen? Oliko niin, että ensimmäisellä? Meidän naapurin tyttö pääsi ensimmäisellä kerralla pelkällä todistuksella, niin me mietitään, että monennellako sinä.”
Vastaan, että voi estä ja varjele, kaikkea te mietitte! 😀 Ja, että ensimmäisellä kerralla tosiaan pääsin. Aprikoin, kumpiko selvästikin intokseksi muodostuneessa asiassa oli oikeassa. Päädyn ystävääni. Hän ei tosin ole mikään muistihirviö. Mutta siippansa muistia ja mielikuvia puolestaan ohjaa hänen psyykensä itselleen asettamat paineet. Entisenä urheilijana on hyvin herkkä kilpailuasetelmille ja mieluusti muistaa ja tulkitsee asioita siitä vinkkelistä, että hänen on ne henkisesti helpompi sulattaa. Ahdistuu ihmisten suoritteista olipa kyse sitten puolukanpoiminnasta, aidanmaalauksesta tai hiihtokilometreistä. Piirre, joka on aiheuttanut hänelle runsaasti somaattisia eli elimellisiä oireita. (Olen aika vakuuttunut, ettei kilpaurheilu ja hampaat irvessä suorittaminen tee ihmisen psyykelle eikä fysiikalle hyvää.)
@@@
Mitä lääkiksen pääsykokeisiin tulee, niin en pidä hyvänä sitä, että valintakoe perustuisi ylioppilastodistukseen. Omituinen idea. Kun kaikki ihmiset eivät lukiovaiheessa vielä tiedä miksi isona aikovat identiteetin kehityksen ollessa suurella osalla vielä kesken. Jollakin voi ylioppilaskoe mennä syystä tai toisesta penkin alle, osa taas kypsyy lukuihmiseksi vasta lukion jälkeen. Käytännön kokemus on osoittanut, ettei kaikista koulumenestyjistä likikään tule hyviä lääkäreitä. Koulumenestys kai jossain määrin toki korreloi johonkin lahjakkuuden osaan, muttei ole mikään autuaaksitekevä missään mielessä. Lahjakkuudesta ja älykkyydestä oli muuten vastikään hyvä radio-ohjelma, Ruben Stillerin toimittama. Kuulin autonradiosta.
@@@
Jos lukijallani ei ole parempaa tekemistä, niin katsotaanpa, mitä lehdet kirjoittavat. Vieressäni on kaksi Svensk Damtidninkiä, Hyvä Terveys ja Latu&Polku.
Hyvä Terveys kirjoittaa motivaatiosta. Tavoitteiden tulee olla realistisia, sillä onnistumiset ylläpitävät motivaatiota. Huolet vievät energiaa ja syövät yleistä toimintatarmoa (tuttu juttu varmaan kaikille). Itse voi vaikuttaa elämäänsä ja motivaation kohteisiin. – Myös lapsensa, etenkin tyttärensä, kadehtimisesta on juttu. No jaa… mutta tuossa on kyllä yksi viisauskin: lapsillaan leuhkiminen. Some on näin keväisin täynnä sekä aidosti lapsensa onnistumisen puolesta iloitsevia vanhempia että törkeästi lapsillaan leuhkivia. ”Äitejä ja isiä, jotka leuhkivat tohtorilapsillaan löytyy joka puolelta.” Tämä on totta. Olen nähnyt kuvottavia esimerkkejä narsististen äitien päivityksistä. Lapsesta viis, kunhan siitä saa itselleen esitettävää.
Svensk Damtidning kertoo, että Sofia on tosi avulias. Ja, että Englannin enemmän tai vähemmän ryvettynyt Andrew ja exänsä ynnä samaan aikaan nykyinen asuinkumppaninsa (?!) Fergie eivät pysty maksamaan ostamansa alppimajan loppusummaa, apaut 6 miljoonaa euroa (60 milj. kruunua). Tönö on Sveitsin Verbierissä ja nyt sitten saateri soikoon myytävä ja sillä hyvä. Elämä onyhtä vastoinkäymistä. Vickan, siis kruununprinsessa, on ottanut bastardin, siis sekarotuisen koiran. Sitä jotkut svedut nyt morkkaavat. Sikamaista! Tanskan kuningatar Margrethe kertoo, millaista on olla leski ja kuinka rankkaa oli Henrikkinsä kanssa, kun isäntä sairasti dementiaa, eikä ollut enää oma hauska itsensä. Omaisen roolilta ei suojaa kuninkaallisuuskaan. – Espanjan vanhan naistennaurattajakruunupään epäillään siirtäneet sveitsiläispankkiin korruptiorahoja. Asiaa selvitetään.
…tässä osa uutisista ja loput ehkä jossain pullopostissa 😀
Kiviä taskuun, ettei tuuli vie!
teidän KlaraS
Klara Saken kirjoittaa 