Suomalainen kesänviettäjä istuu olohuoneen takan viereen tuodussa aurinkotuolissa kääriytyneenä shaaliin. Jalassa paksut villasukat ja päällä kunnon neuloshousut. Myssy enää puuttuu, niin kesäasu on täydellinen. (Takassa ei tulta toistaiseksi.) Ei hätää: Ruotsissa on asiat yhtä huonosti. Min kompis tekstaili aamupäivällä, että ovat ajamassa Tukholmasta ylöspäin kohti stuugaa ja lämpötila +14.5 C.
Nyt on pari viikkoa lomaksi kutsuttua vapaa-aikaa. Tosin eilen (lauantai) tuli tekstari privaattifirman listanhoitajalta, jotta tulisinko heinäkuussa edes päiväksi töihin. Olin viittä vaille lupaamassa yhden kymmenestä lomapäivästäni, kunnes järki voitti. Vakituisesti privaattilääkärin työtä tekevät jättävät kylmän viileästi heinäkuun hoitamatta. Sama etuoikeus kermapyllyisillä työterveyslääkäreillä. Olen aika ajoin revetä, kun nämä tyypit vetävät kunnon liksaa hoitamalla 20-60- vuotiaita, työkykyisiä ja sitä myöten joltisestikin terveitä ihmisiä hyvällä palkalla ilman päivystysvelvoitetta. Ja kun tulee joulu, juhannus tai heinäkuu, laittavat lapun luukulle, että ottakaa yhteys julkiseen terveydenhuoltoon, jos satutte sairastumaan. Sama viikonloppuisin, öisin ja pyhäpäivinä. Tässä ei ihan kollegiaalisuuden perusperiaate pääse toteutumaan.
@@@
Radio-ohjelmaa ”Kysy mitä vaan” kuuntelin viikolla. Kehopsykoterapeutti Mikko Lounela oli toimittaja Mira Selanderin jututettavana. Mikolla oli niin hyviä huomioita, että piti kuunnella juttu uudelleen. Pistin pari käsitettä muistiin ja makustelin niitä eilen pyörälenkillä.
Yksi oivallus tuli Mikon esittämästä käsitteestä ”symmetrinen suhde”. Terapeutin ja terapoitavan suhde ei koskaan ole symmetrinen kuten ei vaikkapa kampaajan ja asiakkaankaan. Terapoitavan asiat ovat keskiössä, eivät terapeutin. Viimemainittu ei kerro kuulumisistaan, ellei niillä ole jokin rooli terapiatilanteessa. Lisäksi Mikko puhui vuorovaikutuksessa mahdollisesti esiin tulevasta tylsistymisestä toisen puheisiin, jolloin kuulija alkaa puhua itsestään. – Näistä huomioista heräsi ajatuksia ja rinnastuksia arkielämään. Totta vie: on ihmissuhteita, joissa suhde on kaikkea muuta kuin symmetrinen. On myös ihmisiä, jotka hyvin nopeasti tylsistyvät toisten puheeseen… ja mitä he tekevät? Ryhtyvät puhumaan itsestään! Seuratkaapa vain.
Epäsymmetrisistä suhteista olen pyrkinyt eroon, viime vuosina hyvinkin pontevasti kuten lukija saattaa muistaa. On ollut yksinäisiä naisia (”vanhojapiikoja”, hyi minua), jotka ovat soitelleet, käyneet kylässä ja pyytäneet kylään rupatellakseen, kertoakseen kuulumisiaan, kysyäkseen mielipidettä jne. Sitten on ilmestynyt kuvaan mies, tuo kauan kaivattu ja odotettu jumalolento (vinoa hymyä) ja pam: linjat vaienneet. Sitten mies on löytänyt toisen tai muuten vaan häipynyt. Tuolloin on watsappini alkanut taas laulaa. Symmetristä? Ei. Korviketta, apua yksinäisyyteen? Kyllä. – Eroon näistä. Onkohan lukijalla vastaavia kokemuksia?
Olen siivonnut (huono verbi, mutten keksi parempaa) pois myös epäsymmetrisiä ihmisiä, joilla on nähdäkseni ollut jokin oma, joskus hyvinkin itsekeskeinen motiivi. Kuten vaikkapa tarve pitää suhde lääketieteen asiantuntijaan. Tai käyttää paineentasaus-varaventtiilinä. Kanavalle voi tilittää hankalan aviomiehen viimeisimmät kiusaukset, sukulaisten edesottamukset tms. ja saada paneutuvaa näkökulmaa. On ollut myös diivailevia epäsymmetrikkoja: ”Arvaa kenet mä tapasin! Sen miljonäärin, jonka kanssa me istutaan usein iltaa. Arvaa minkä se nyt oli ostanut!” Mitä minä näillä tiedoilla teen? Miksi niitä minulle pitää tilittää? Epäsymmetriaa – poistoon.
@@@
Asiasta toiseen: olen joskus ostanut kirjan, jonka nimi on Oxford Handbook of Complementary Medicine. Siinä läpikäydään ”vaihtoehtolääketieteen” menetelmiä ja hoitoja. Käytän siitä jatkossa nimeä CAM (complementary and alternative medicine) kuten kirjassa. Tosin lääketiede on vain lääketiedettä, eikä tiukasti ottaen mitään vaihtoehtolääketiedettä tai kiinalaista lääketiedettä ole kuten ei vaihtoehtoista matematiikkaa tai vaihtoehtoista kauppatiedettäkään (kai?). No eniveis, kun en saa kirjaa luetuksi yrityksistä huolimatta, niin esittelen sitä palan kerrallaan täällä. Tulee itsekin sitten luettua.
Kirjaan on kerätty kaikki tieto, mitä kustakin asiasta on olemassa. Aloitetaanpa. Ensin läpikäydään syitä, miksi ihmiset hakeutuvat CAMin ääreen. Syiksi mainitaan seuraavia: pettymys lääketieteeseen, tehoamattomat tai sivuvaikutuksia aiheuttavat hoidot, lääkärin kiire tai huono kommunikaatio, epätoivo, auktoriteettiviha / viha tieteellisyyttä kohtaan, lääkärille maksaminen.
Jotta lukija ei aivan tylsisty ja ryhdy juttelemaan itsekseen itsestään päätän raporttini tähän tällä kertaa. Ulkona näyttäytyy hetkellisesti outo valoilmiö, joka hyvin nopeasti vaihtuu tummuuteen ja sadettakin ropsauttelee. Mahtaako tästä enää kesää tulla?
Kuulumisiin Klara
Klara Saken kirjoittaa 