Kelejä ….#%&kele!

Tässä sitä nyt ollaan jossakin mökissä odottelemassa, että edes joku neljästä säätietäjien nettisivusta antaisi armoa. Mutta ei. Vettä vihmoo, tuuli puuskuttaa ja ulkona on rapiat 10 astetta lämmintä. No, ei valiteta! Valoisaa on sentään, yötä päivää. Ei pääse iltasella torkahtamaan, niin tulee roikuttua netissä pikkutunneille. Oliko mulla muuta valitettavaa…njaah, katsotaanpa. (Hermostuttaa, kun on niin kermapyrstö, ettei viitsi paatteineen päivineen sokerimaista hipiäänsä lähteä tuohon soopakeliin rääkkäämään, vaikka keli jos mikä on vain pukeut… No olkoon.)

@@@

Että oliko muuta mielessä? Jos ei ole, niin katsotaanpa somesta. (Huom. olen siirtymässä tuhlaamaan aikaani Twitteriin, kun naamakirjassa näytetään keksivän oikein kilvan toinen toistaan typerämpiä postauksia. Sellaisia on tälläisen sivistyneen ihmisen, kuten allekirjoittanut, hyvin raskasta sietää. Nykyisin on niin vaikea saada tasokasta seuraa itselleen.)

Mun ikivanha ruåtsinsuomalainen kompis sitter på terassen o. har lunch. Om jag minns rätt så smakar det med litet öl för henne också. Jossain määrin ollut alko-ongelmaa ainakin jossakin vaiheessa. Hänen naisystäväänsä, avopuolison tapainen, ei vähään aikaan ole näkynyt kuvissa. Ero?

Joku kyselee ihan perustason tietskaneuvoja yhdellä harrastuspalstalla ja kysymyksestä huomaa, että ihan nollilla mennään. Ihan on aakkoset vielä oppimatta, joten ei kai nyt herraparatkoon kukaan jaksa ryhtyä esikoulutasolta neuvomaan! Hyvän tähden sentään, ottaa nyt vaan silmän kätehen ja ryhtyy lukemaan itte ja kokkeilemaan. Niin tässä on muutkin tehny, hei vapaamatkustaja! Soittaa vaikka naapurin kelloa, jos ei tiedä, mistä tietokone käynnistetään. (Hiton huono keli edelleen. Akkunasta näkyy ja hermoja kiristää. Kuudes toffeekaramelli menossa.)

Mun uskovainen, mukava kaveri myy tavaroita netissä. Sillä on kirotusvire myynti-ilmoituksessa. En taida huomauttaa.

Voi eiiii! Tätä te ette tule kestämään. En kestä itsekään. Taidanko sanoakaan. No kerron: olipa kerran mummoankka. Hän käveli lierihattu päässä kaupungin katuja ja hymyili kaikille vastaantulijoille: ”Bon juur!” Mummoankka tapasi hessuhopon veljenpojan, paljon itseään nuoremman, lihaksikkaan. Ja niin he menivät yksiin ja elelivät elämänsä somekuvissa pusitellen kunnes somekanava tukkeutui, koneet alkoivat savuamaan ja mutterit lensivät tietsikankuorista koilliseen, kaakkoon, lounaaseen ja luoteeseen. Sen pituinen se. – Loppuhuipennusta odotellessa. Siihen asti katsellaan imeliä lemmenpöhinöitä. Yök ja yök. Järrrjen veit ja minusta orrrjan teit. Mutta eipä jumituta tuohon… what´s next?…

Joku on herännyt erääseen tietoon, jota media on ollut pullollaan jo parisen kuukautta (ei koronasta kyse) ja josta telkkarissakin oikein likipitäen tapeltiin, alan lehdistä puhumattakaan. Henkilö tuli nyt somekanavalle valistamaan muitakin juuri saamastaan tiedosta. Koskaan ei ole liian myöhäistä kertoa suurelle yleisölle, että Suomi on julistautunut itsenäiseksi. (Pirullinen tirskaus.)

Ja-has. Vanha kaveri, joka on jumittunut nuorisobändiaikoihin, istuu jälleen jossakin kuppilassa kuuntelemassa huonoa suomalaista jenkkiplagiointimusaa. Mikä on lukijan teini-ikäjumittuma? Meikäläisellä se on… no olkoon.

No voi. Hauska, kiltti ja oikein fiksu ruotsalaistaustainen nykysuomalainen ei ole päässyt kesälomallaan Ruotsiin sukuloimaan pandemian takia. Tietty sairauskin hällä on ja pidättelee varmaan menemästä kauemmas kotoa. Ilahdun ja vaikutun siitä, kuinka urhoollisesti ja tyynesti tilanteen ottaa.

Joku on laittanut kuvan eräästä hyvin paljon kolutusta suomalaisesta retkeilypaikasta. Nämä on aina semmoisia seuloja, joita voisi käyttää missä tahansa valintakokeessa. Joka rientää paukuttelemaan henkseleitä: ”Käyty on”, tipahtaapois. Ihan sietämätön tapa ihmisillä tämä tämmöinen. Kun joku vaan ilahtuneena kertoo käyneensä vaikka Saimaalla tai jossakin ihanassa paikassa ja jakaa fiilikset ja kuvamateriaalia muillekin. Niin eikös tyhmempien heti pidä mennä ittiään esille tuomaan sen sijaan, että sanoisi: hieno paikka, mukava kuulla, että nautit siellä käynnistä ja kiitos kun jaoit nämä hienot kuvat! Mutta ei. Ei kun minä-minä-minä vaan.

Yllä esitetystä on sivistyneempi ja sitä myöten kierompi ja vilpillisempi versio. Se on nk. näennäisen hyväntahtoinen neuvominen, jonka ydintavoitteena on tietysti vain tuoda esille se, että on käynyt siellä itsekin. Se menee näin: ”Hieno paikka! Ensi kerralla kun käytte siellä, niin suosittelen kurkistamaan kasvaako heteen vieressä edelleen Kultakukkerohörsylöitä. Nehän ovat paikan tunnusmerkki.” Tai näin: ”Hieno paikka! Kävin siellä ensi kerran jo ennen sotia ja sen jälkeen vähintään kolmasti vuodessa tulee käytyä. Juoksitteko polkujuoksubaanan 100 km? Minä juoksen joka kerta.” Minä, minä ja minä.

Päätän pirullisen raporttini hyvään ja ilahduttavaan somepäivitykseen. Sen on tehnyt eräällä paikkakunnalla miehensä pettämisestä kärsimään joutunut tuttava, joka on nyt joku aika sitten löytänyt uuden miehen, jessshhh! Suon sen mielihyvin, sillä niin oli kova koitos tuo edellisen housuniekan kanssa käyty taisto, jossa hän kyllä yritti kaikkensa pelastaakseen liittonsa. Mutta minkäs teet, kun miehelle iskee villitys, joka ei laannu – eikä taida olla laantunut sittemminkään. Nyt ex-rva on uuden rakkaansa kanssa kesälomareissulla kotimaassa ja nauttii kesäillasta. Mitä ilmeisimmin siellä on paremmat kelit.

Voimia lukijalle sietää höpinöitäni. Edelleen sataa ja on kylmää. Tekisi mieli suomalaiskansallisesti sanoa, että ”Kelejä, ….kele!”

teidän Klara vd H