Jos lukijani suinkin sallii, niin pitkittyneen aamukahvin ohessa rupattelisin sanasen.
Kotiuduin lähempänä keskiyötä sen verran reippaana, että tyhjensin autonkin. Se olikin kattoa myöten pakattu ja katolla loput (kajakki). Palan painikkeeksi oli vielä koira matkustamassa matkakopassaan (suurin mahdollinen koko). Juuri ja juuri puskemalla kopan saa takaluukusta sisään, kun kajakin ensin ottaa pois, jotta takaluukun kita aukeaa ammolleen. Koirarukka oli mökillä ihan kieseissään lähtövalmisteluista. Ensin katosi isäntä, sitten pakkaa emäntä.
@@@
Automatkalla kuuntelin Jope Ruonansuun R.I.P. jäähyväisohjelman. Valtava menetys maamme kreisin huumorin ystäville ja muillekin. Ohjelmassa soitettiin Jopen kappale, jossa hän matkii lukuisia suomalaisia musiikkialan taiteilijoita. Mykistävää! Oikeaa Loiria ei kyllä erota häntä imitoivasta Jopesta.
Jään kaipaamaan. Tohtori Kaikkonen on oma lukunsa lääketieteen historiassa 😀 ja Mauri Äkäslompolon jutut jaksaa naurattaa. Ihmiskarikatyyrit on osuvia Jopen parodioissa.
Ehkä lukija jakaa surun kanssani.
@@@
Autonradiosta tuli myös paikallisradion keskusteluohjelmaa. Siinä aprikoitiin murresanan merkitystä, mutta mitään selkoa siihen ei saatu. Koska pitkäaikainen ystäväni (eläkk., ei lääkäri) on tuon murrealueen kasvatteja, päätin lähettää asiasta viestin koiran jaloittelutauolta. Vastasi, muttei varsinaiseen asiaan, joten pyysin tarkennusta. Vastasi: ”Tyhjänpäiväinen asia minusta mietittäväksi.”
Mutta annas olla, kun tulee lääketieteen alalta joku minusta tyhjänpäiväinen asia mietittäväksi, niin jopa kilisee puhelin. Että vaikka jos kilpirauhasarvo on viitealueella, mutta viitealueen alimmassa kolmanneksessa, niin sopiiko mun oireisiin. Tai ”Miksi mulle on tilattu tämmönen tutkimus kun XCVSD.jjj (nimi muutettu) ? Että miksi multa pitää semmoinen ottaa?!” Vastaan, ettei sulta semmoista oteta, kun se on vaan laboratorion lyhenne laitteelle, joka valmistaa kokeen… siis semmoinen automaatti”kitti” vaan. ”Mikä kitti?! Miksi multa semmoinen kitti otetaan? Ja miksi sillä koneella? Mikä kone se oikeastaan on? Epäilläänkö mulla jotakin, jota mulle ei kerrota?”
Nuo on juuri niitä tyhjänpäiväisiä asioita mietittäväksi. Minun näkökulmastani. Jokaisella meistä toki omansa, mutta minkä verran toinen toisensa näkökulmia tulee kohteliaisuussyistä sietää? (Siedän nuo lääketieteen ”minusta tyhjänpäiväiset kysymykset” sekä häneltä että potilailta. Mutta vapaa-aikana en ehkä jaksaisi aina sietää.
Lisätieto ja puolustuksen puheenvuoro sekä ymmärryksen hetki: ystäväni on aina emännöinyt isolle suvulleen jonkinlaista täyden sörviisin majataloa. Etenkin kesäajat on hektisiä: kun yhdet vieraat lähtevät, toiset tulevat. Mukaan rulettiin on syntynyt uutta sukupolvea. Talo onkin täynnä pientä vipeltäjää, kaiken kyselijää, kukkien maistelijaa ja näiden uupuneita vanhempia, jotka huokaavat hetken majatalon täyshoidossa. Joillakin on koiriakin.
Kestitysten kuumin sesonki sattuu aina kiivaimman marjasesongin aikoihin ja marjanpoiminta on heidän omimpia aktiviteettejaan. Iloakin vieraista on, mutta huomaan kestityksen ja pikkulastenhoidon ottavan vuosi vuodelta yhä enemmän ystäväni voimille. Kun ystävän siippakin on niitä ihmisiä, jolla pitää non-stoppina olla jotakin askaretta meneillään, niin ulkotöiden osalta sekin toiminta tiivistyy kesäajalle.
Edellä esitetystä johtuen en oikeastaan tiedä, koska heillä on lomaa. Talvisaikaan hoitelevat flunssaisia lapsenlapsiaan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kurvaavat siitä jälkeläisen omakotitaloprojektiin auttelemaan ja saunottavat kylpyhuoneremontin alla eleleviä. Joitakin toimia mainitakseni. Kaiken keskellä ihmettelevät työntekoani 😀 Mutta nytkin istuessani tässä rupattelemassa joutavanpäiväisiä lukijalleni, he ylläpitävät majataloa kesäpaikassaan. Siellä on kantovesi ja sähköt puuttuvat, mutta sukulaisia ja hyttysiä on sitäkin enemmän. Minä sentään lomailin juuri kaksi viikkoa ja istun jumalaisessa rauhassa omassa talossani yksin.
Päätelmä: oikeaa lomaa on vain työssäkäyvillä, right? Katseltuani kalenteria huomasin, että aiempi muistikuvani kahden viikon työputken jälkeisestä viikon lomasesta on väärä. Olen näemmä lupautunut etätyöpaikkaan kolmeksi päiväksi. Miksi? Auttaakseni nuorta kollegaa, joka veivaa yksin ihan liian suurta taikinaa (vakivirkaisia puuttuu) ja on nyt tukevasti raskaana. Itkun kanssa pyyteli apua. Sanoin ”joo” vähän itseltänikin salaa. Pitäisi vain osata sanoa jämäkästi ”ei”, pitää omat lomansa ja aatella, että kukin ristinsä kantakoon. Privaattilääkäreiden kesälomituksistahan nurisinkin jo aiemmin.
@@@
Kas, näyttää pukkaavan pilveä juuri kun aattelin mennä jurakaudelta peräisin olevan opiskelijatoverini joukkueeseen pelaamaan kesän ensimmäistä kolopallokierrosta. Tai oikeammin sen puolikasta, koska #varvasmurtuma (mahtaako kestää pelaamista). Jos kääntyy ukkoseksi, niin se siitä mailanheiluttelusta. Sitten voikin vetäytyä sohvalle lukemaan Jouni Laaksosen juuri postittamaa kirjaa ”Pohjois-Suomen vaellusreitit”. Suositukset niille, joille patikkapolulle pakeneminen on kuin vettä vaan, Aristoteleen kantapää-ohjelmaa lainatakseni.
Kiitos, jos pääsit tänne saakka. Tai ainakin edes alkua pitemmälle 😀
Klara
Klara Saken kirjoittaa 