Sieniä sateella ja nettikirjoittelun riskejä

Sienistä sananen. Tulppaanimaasta kysyttiin, oliko edellisessä päivityksessä huhtasieniä. Noup, ovat korvasieniä ja poimittu siis toukokuussa osuttuani vahingossa metsäkoneen tallomalle reitille, jossa niitä oli pilvin pimein. Kun ei meillä sieniä ole koskaan syönyt kukaan muu kuin minä, niin keräsin vain sen minkä käytän. Jätin suosiolla loput luontoon, josko joku muu sattuisi paikalle.

Huhtasieniä en kerää, koska en tunnista lajia riittävän hyvin. Olen sienestänyt ainakin 45 vuotta, nuorena aloittelin. Kerään sen, minkä syön, mikä ei ole paljoa, sillä sienet ovat huonosti sulava ruoka-aine, eikä suolistoni siedä kovin suuria määriä kerralla. Monihan tulkitsee sienistä tulleet mahavaivat jonkinkaiseksi myrkytykseksi, mutta totuus lie se, että ne sulavat huonosti. Lisäksi niissä on trehaloosia eli sienisokeria, joka ärsyttää suolikanavaa laktoosin tavoin, ehkä pahemminkin, jos kuulemillani kokemuksilla nyt on mitään näyttöarvoa.https://fi.wikipedia.org/wiki/Trehaloosi-intoleranssi

@@@

Ensi viikolla on tulossa jokunen tappavatahtinen työpäivä monen sadan kilometrin päässä. Ei haittaa, kun työpiste on sellainen, että hommat hoituvat kuin rasvattu salama. Työaika on niin tehokasta, että ruokatauko supistuu useimmiten 7 minuuttiin ja kahvit juon aina tietokoneen äärellä potilasasioita samalla käsitellen. En pistä pahakseni, sillä mikään ei ole niin uuvuttavaa, kuin tökkivän sorvin äärellä odottelu ja toimimattomien prosessien tuskailu.

Sellaista oli edesmennyt työviikko suurelta monelta osin sairaalassa x. Toisen erikoisalan kollegan kanssa mietittiin, onko mitään järkeä, että potilaskuljetuksen alimiehityksen (tai ylikuormituksen) takia kaksi lääkäriä seisoo odottamassa, että potilas tuotaisi osastolta. En tiedä, onko potilaskuljetus alihankkijan toimintaa, ehkä ei. Mutta sellaistakin on koettu, että jokin lääkärintyön kannalta oleellinen avustava prosessi on annettu alihankkijalle, joka ei resursoi siihen tarpeeksi. Sen seurauksena lääkäri istuu ja odottaa tai soittelee ympäriinsä anomassa ripeää apua tai pyytää hoitajia soittelemaan ja odottaa huoneessa, että asiat etenisivät.

Prosessesissa olisi paljon auditoitavaa nimenomaan lääkärintyön näkövinkkelistä! Joskus tuntuu, ettei terveydenhuollossa lääkärin työpanos ole enää keskiössä, ei edes sen lähellä. Eikö se enää olekaan potilaan hoidon kannalta keskeinen ammattikunta? Olen nähnyt sellaisenkin työpaikan, jossa hoidon prosessivastaavien ja hoitoasiantuntijoiden henkilöstö oli turvotettu maksimimääriin. Tuloksena oli pdf:ää ja ”Virkisty rappukävelyssä”-tyyppisiä teemapäivä. Lääkärin ammatti ja työtehtävä oli siinä firmassa lähinnä sekundaarista – jotain säälittävää yksinäistä puuhastelua hoitotieteen sivujuonteena. Mitä meidän ammattikunnalle on tapahtunut? Jossakin sairaalassa lääkäri hoitaa kuntalaskutuksenkin vastaanoton ohessa. Ymmärtääköhän kukaan ulkopuolinen ydintehtäväämme? Saavatko ääntään kuuluville ne, jotka oikeasti ymmärtävät eli lääkärikoulutetut hallintoihmiset? Lääkäreitä koulutetaan liukuhihnalta mammuttimaisia määriä – tekemään kuntalaskutusta. – Huh, helpotti.

Hyppään asiasta toiseen eli tapaukseen, joka nostatti hiuksiani joku vuosi sitten. Kyseessä on nettikirjoittelija, joka julkaisi lähimmäisistään arkaluontoisia asioita julkisesti nähtäville. Asiat olivat selkeästi yksilönsuojan piirissä, ihmiset helposti personoitavissa ja julkaisemansa tiedot meikäläisen ammatin näkökulmasta selkeästi salassa pidettäviä. Terveydenhuollon ulkopuolisena ihmisenä ei sitä varmaankaan ymmärtänyt. Pohdin tuolloin varottaisinko minä, hänelle täysin tuntematon täti, mahdollisista riskeistä. Jätin sikseen. Nyt olen ymmärtänyt, että on joutunut asiasta vastuuseen. Kerrottava on sekin, että kyseinen henkilö jakeli linkkiä teksteihinsä julkisilla foorumeilla. Ehkä vain purki kirjoituksissa ahdistustaan ja meni ymmärtämättömyyttään liian pitkälle yksityiskohdissa? Näissä nettihommissa on riskinsä, jos ei ole kokemusta siitä, mitä voi toisten ihmisten asioista maallikkonakaan sanoa ja mitä ei ja miksei.

Vähän tuli nyt raskasta tekstiä, mutta ensi kerralla kepeämmin 😀 Mökki on ostettu ja siihen liittyvistä seikoista varmaan tulee sananen sanotuksi. Sijaitsee karhu- ja ahma-alueilla, on vaatimaton tönö ja siten aivan kuin oman persoonani jatke 😉 , eikö totta.

Nyt koira juoksulenkille ja kaivamaan palloja kupista Talonmiehen mieliksi. Kuvottaa nyt koko kolopallo, mutta jossain määrin on lähimmäistäänkin huomioitava. Tässä lukijani varmaan on merkittävästi meikäläistä taitavampi.

Kuulumisiin, Klara