Tulin vain kertomaan, että istun tässä jonkun valtion virkamiehen 70-luvulla tekemän ja sittemmin toisen porukan omistaman mökin kuistilla. Ja kas! Jos oikein tarkkaan katson kiinteistötietoja, niin havaitsen mökin vaihtaneen omistajaa yli kymmenen vuotta kestäneen Omistaja Kakkosen myytyä sen jollekin Klaralle. Mitäh! Sehän olen minä! Ja talonmies hyvänä yhtiökumppanina. (Piipahdan tässä välissä tarkistamaan mökin pukuhuoneen peilistä olenko oikeasti olemassa ja olenko oikeasti täällä. Näyttäisin olevan! Mikä yllätys, mikä onni!)
Kell`onni on, se onnen kätkeköön, eikö totta? Ja vanha kansa lisää: itku pitkästä ilosta. Johon liitetään lisäys: ylpeys käy lankeemuksen edellä, niinhän se on. Mutta antaa kaikkien mökkien kukkia, kukkia vaan.
Kuvailen teille tätä paikkaa. Ensinnäkin, täällä ei ole ketään. Toiseksi, lähialueella on jokunen kuolleelta vaikuttava seitsemänkymmentäluvun mökki. Omistaja Kakkonen kertoi, ettei niissä mökeissä juuri ole elämää. Yksi mökki on hieman kauempana. Sieltä näytetään käyvän verkoilla. Jos oikein havaitsin kajakkipelistä vakoillessani, on siinä todennäköisesti isovanhemmat ja heillä nyt jokunen nuoremman sukupolven edustaja visiitillä. Iso järvi on tässä edessä, vastapäätä valtion metsää ja luonnonsuojelualuetta, joten sinne ei tule vesiskoottereille laitureita. Eipä sinne ole tietäkään, ei lähellekään. Lähellä on sen sijaan valtakunnan raja.
Kaukana etuoikealla häämöttää luonnonsuojelualueella hiekkaranta, jonne pääsee vain veneellä. Omistaja Kakkonen kertoi sen takana olevan hyvä hillasuo ja suolla karhuja. Hän paikkakuntalaisena ei tosin ole niitä nähnyt sen enempää siellä kuin muuallakaan, jätöksiä kyllä. Susipariskunta täällä liikkuu ja Omistaja Kakkonen kertoi niillä olevan nyt pennut. Ulvovat kuulemma joskus joutessaan. Koiranomistajana sanon, että passaahan se. Kunhan pitävät tassunsa erossa meidän Hurtasta.
Paikka oli etsinnässä kauan. Onhan meillä se metsämökki, mutta sen lähelle on alkanut tulla rakennustoimintaa ja kun näin mökkitiellä sen ison, tuliterän mersun, jonka ratissa oli mies pelilasit päässä, niin sanoin Talonmiehelle, että nyt ei naurata. Piti ottaa rekisterinumero ylös ja tutkia, mitä porukkaa. Ovat saaneet rakennusluvan aika herkkään luontopaikkaan. Kun meloin siitä ohi havaitsin, että ovat saaneet särkeä (lue: todennäköisesti vain särkeneet) komean korpimaisen järven rantaviivaa pitkän matkaa. Selittyi sekin hiekkarekkojen ralli metsätiellä: mökkiporukalle on tehty siihen piitsi. Saaterin saaterin saateri sanoin ittekseni. Vieressä on komeaa luonnonrantaa, jossa vedenrajassa on upeita pyöreitä kiviä. Juuri noilla kulmilla tiedän saukon asustaneen ja kalastelleen vedestä raakkuja, joita se on natustanut rantaviivassa jättäen jälkeensä kasan tyhjiä kuoria. Nyt siinä joku hesanpelle käynnistelee moottorivenettään vieressä ja luxit loistaa maisemaikkunoista valaisten hankea, kun talvi tulee. Siinä on paljua ja hirsihelvettiä heti suuntaan ja toiseen, rappusia ja jouttotasanteita.
No yhtä kaikki. Nytpä on semmoinen autiotupa, että Omistaja Kakkosen kertoman mukaan paikkakuntalaisten mielestä tämä on ”liian kaukana”. 😀 Kaikki on suhteellista. Wanha kansa sanoo senkin tuohon tapaan.
@@@
Tänne piti tulla ukkonen ja Talonmies jo kaasuttikin horisonttiin piskin ja peräkärryn kanssa. Nytpä se vaikuttaa tulevan, joten pakkailen kamppeet ja jätän lukijani nyt ihailemaan maisemaa.
Kuulumisiin, Klara
Ps. Ukkonen ei osaa päättää tuleeko se vai eikö se tule. Joten pulahdin uimaan huokaillen onnellisena: oma ranta. Ja kun alasti tuossa tötterehdin rannassa niin tiesin: ei ristin sielua ole monen kilometrin pituisella vastarannalla. Piti palata veteen ainakin kolmesti, kun vesi on meikäläisen elementti ollut lapsesta asti. Tuli pulikoidessa mieleen, kun aikuiset karjui pää punaisena pyyheliinaa kanniskellen, että ”NYT JUSTIINSA pois sieltä niin kuin olis jo! Et mene enää yhtään kertaa sinne syvemmälle kun tuut nyt justiinsa pois sieltä veestä, KUULETKO! Isä hermostuu ja veljes vilustuu!” Mutta minä se vaan polskin menemään ja aattelin, että paru sinä vaan siellä, meitsi nauttii kesästä. Olin lapsena aika itsepäinen tyyppi. …lapsena? Öhh.
Klara Saken kirjoittaa 