Hyvä lukijani, jos et kerro kellekään, niin uskoudun sinulle. Palasin nimittäin mökille muutaman hektisen potilashoidollisen työpäivän jälkeen. Luvallistahan tämä, sillä teen kirjallisia töitä välillä ja niitä saa etenkin tämän päivän tilanteessa mennä tekemään ihan minne haluaa, muttei mielellään ulkomaille kuten Ruotsiin ja mitä niitä ulkomaita onkaan. Kiuru on visertänyt ja oikeinhan tuo raakkui, jos kohta vähän omasta päästä, mutta sellaisia ne kiurut on. Miks´leivo lensit Suomehen niin varhain kevähällä? Et viihdy lintu riemuinen sä maalla lämpimällä, vai?
@@@
Ajelin tänne illasta – tai oikeammin oli jo keskiyö. Matkalla kuuntelin kollegaa, joka purki sieluaa samalla kun leikkasi pensasaitaa. Lääkäreiden tehokkuudella ei ole näemmä mitään rajaa. On myönnettävä, ettei kuulijan rooli ihan ongelmaton ollut, mutten tohtinut sanoa. Varsinkin siinä kohtaa, kun paiskoi perkkeitä kottikärryyn, oli taustamelu tosi hankala. Mutta sivistys on sietokykyä ja asia oli sen verran painavaa, että pärjäsi kottikärryllekin. (Käyn katsomassa pitääkö saunaan lisätä puita.)
@@@
Tässä uudessa mökissä on ollut jonkin verran opettelua, mutta alkaa pelittää. Tänne on joku sähköteekkari (?) vääntänyt sekä aurinkokennoa että aggregaattivetoista akkusysteemiä ja monenmoista sähköviristystä on joka puolella. Aggregaattiin tutustuin joskus teinivuosina eräässä yhteydessä ja täytyy sanoa, että pahempi helvetinkone löytyy enää vesiskootterikaupasta. Virtasesta voi tulla puutetta, sillä tässä tietokoneessa on enää 39% virtaa jäljellä. Aprikoida täytyy, voiko tähän päräyttää poveria suoraan aggregaatista (!). Lentääkö sisälmykset pellolle, mene ja tiedä. No, onneksi on työnantajan masiina mukana ja siinä pitäisi olla lataus täynnä. Ihminen on niin sähköistynyt, ettei mitään rajaa.
@@@
On tämä mielenkiintoistakin ja opettavaa. Pitää tuumia ja funtsailla asioita, joista ei ole hölkäsen pöläyksen käsitystä, Metsämökillähän on urbaanisti sähöt. Tässä mökissä virtaa tulee myös aurinkokennosta, jolla on omat säätövempaimensa. Niistä ei Erkkikään ota selvää. Lyijyakkukaan ei ole ihan lähimpiä tuttavuuksia, mutta keksin kuin keksinkin, miten se liitetään mökkiverkkoon ja että seinässä oleva jännitteenmuunnin täytyy laittaa päälle ennen kuin työntää power bankkia töpseliin. Luin jostakin, että kännykkänsä saa pilatuksi, jos sorvaa sen heiluvaan jännitteeseen (itse keksitty termi). Power bankki ei sen sijaan ole niin herkkähipiäinen, joten se pitää ladata mökkivoimalasta ja siitä sitten vasta skänä. Niin sanoo Wiisas Kansa, joka tietää (netistä luettu).
Saunassa on nyt vajaat 60 astetta, joten kohta pääsee kylpemään. Istun tässä kuistilla ja kuuntelen järveltä lintujen ääniä. Aamusella otin pienen aamumelonnan ennen töiden tekoa ja tapasin pariskunta Joutsenen ja pariskunta Kuikan. Molemmat tervehtivät, mutta pidättyväisinä olioina hieman etäämmältä. Olin ajatellut meneväni erääseen pieneen hiekkapoukamaan, jonka takana on kuulemma sekä hyvä hillasuo (kausi toki ohi) että karhuja. Kävi kuitenkin niin, että ylittäessäni laajempaa selkää nousi joku hemmetin pilvirintama Venäjän puolelta tottakai. Sen edellä tuli voimakas tuulirintama, joka nosti veden pintaan sellaisen äläkän, että luovutin ja palasin niemenkärjen taakse suojaan. Tuo mun jonkun vuoden vanha Kajakki Kakkonen on mulle vähän arvoitus vielä sen suhteen kuinka se käyttäytyy eri olosuhteissa ja olen sen kanssa vähän varovainen yhden puuskatuulikokemuksen jälkeen. Mulla on kotona Kajakki Ykkönen, joka on mulle tuttu malli ja sen kanssa uskallan vaikka moottoritielle. Pidän sen kuitenkin kotona, jotta pääsee tarvittaessa minne huvittaa, jos sattuu huvittamaan.
@@@
Yöllä kun tulin tänne oli pilkkopimeää. Tässä taitaa olla noin 10 km2 alue, jossa ei ole muita homo sapienseja kuin meikäläinen. Jokunen mökki tässä on, mutta niissä ei ole ketään. Ei ole näkynyt silloinkaan, kun olen täällä aiemmin retkeillyt. Lienevät omistajat senioritalossa tätä nykyä. Nämä mökithän, tämä mukaanlukien, on 70-luvun tuotoksia. Ympärillä on hieno mäntykangas, josta tänään löysin itselleni syötävää.
Täällä voi olla rauhassa. Ei pelota yksin, ei edes pimeässä, sillä täällä ei ole ketään, eikä tänne kovin helposti osaa tullakaan ja jos osaa, niin tie ei ole helppo sekään. Paikallisia ihmisiä asuu n. 10 km päässä. Tunnen vähän tämän seutukunnan porukkaa noin niin kuin yleisilmeeltään, kun joskus ollaan Talonmiehen kanssa näillä nurkilla pyöritty työn vuoksi. Tätä ystävällisempää ja vilpittömämpää sakkia saa Suomesta hakea. Kuten lukijani jo tietääkin, on tämä seutu äärimmäisen kaukana kaikesta, eikä täällä kaupungin turhanpäiväiset renkutukset ja kiirehtimiset ole ihmisten päätä pilannut.
Kuikka vihjaisi tuosta rannasta, että mahtaa olla 80 astetta nyt mittarissa. Joten uskon Kuikkaa ja siirryn lautehille.
Toivotan lukijalleni hyvää iltaa, Klara
Klara Saken kirjoittaa 