Suomea ristiin rastiin

Voi tätä elämää. Äsken olin vielä erämaissa,mutta nyt huutaa liikenteen pauhu aukinaisesta. akkunasta. Työmatkalla.

…Ja katselen Suomi-äidin erilaisia kasvoja eri puolella kaunista isänmaata, sen moninaisia maisemia ja vielä moninaisempia ihmisiä. Samaa kansaa, mutta tämä kansa täällä, missä nyt olen, on täysin toisen luonteista kuin Erämökin kansa. En uskalla kuvailla enempää, koska tunnistaisitte. Mutta semmoista sakkia täällä on, että ilmaisut on niin värikkäät, jotta en tänään ymmärtänyt potilaan ilmaisua, jolla kuvaili vointiaan. Oli vähän känäinen tyyppi, ikämies. (Sääli heräsi sen vaimorukan puolesta, joka oli merkitty lähiomaiseksi henkilötietoihin.) Piti sanoa, että nyt en kyll… jolloin hän toisti ilmaisunsa kivahtamalla. Mutta niin kävi kuin nuorena Wienin rautatieasemalla, että vaikka virkamies luukun takana lopuksi karjui sanottavansa, niin ei me ymmärretty siltikään.

@@@

Hahaa, näen, että Indonesiaan on syttynyt valot! Selamat datang! Lienee koneeseen nousu onnistunut, vaan mahtanevatko Suomi-tyttö ja -poika nyt istua napottaa indonesialaisessa karanteenissa? Blogi ei näytä ainakaan toistaiseksi päivittyneen. Toivottavasti salama ei ole lyönyt sähkölinjoihin.

Mulla on ikuisesti mieleen iskostunut näkömuistikuva, kun istuin kerran Kaukomatkojeni Aikakaudella lentokoneessa jossakin Papua-Uusi Guinean yläpuolella, kun koneen alapuolella räiski kunnon ukkonen. Mykistävä näky! Kone oli maksimilentokorkeudessaan, joten ukkospilvi oli kilometrien päässä alapuolella. Taidettiin olla tulossa Australiasta ja matkalla Singaporeen. Hassattiin Talonmiehen kanssa yhteen aikaan kaikki rahamme näihin reissuihin. Nyt näyttää, että yksi kläpeistämme on saanut tartunnan. Siunattu korona lyö vähän jarrua kehiin. Kun ei päässyt suunnittelemalleen matkalle, niin ajoi Suomen päästä päähän 😉 Hulluja on monenlaisia.

@@@

Kerron maailman mielenkiintoisimpana asiana, jota tietoa lukijani tuskin malttaa odottaa, että joku hemmetin hälytysajoneuvo tuossa pillejään huudattaa toistamiseen. Lyön kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei mun tartte noihin pilleihin enää ottaa mitään kantaa. Sain sitä herkkua tarpeekseni. Osa noista on päänsä kaatuneita juoppoja ja muuta sellaista materiaalia, jotka ei ole teho-osastosarjojen myyvintä materiaalia. Huom: en sano, että nämä ihmiset ja tapaukset olisivat arvottomampia kuin vaikkapa dramaattisesti ottelussa äkkielvytykseen menneet nuoret rytmihäiriöpotilaat. Oikeastaan päinvastoin: laitapuolen kulkijat on kokeneet elämässään kovia ja tulleet moneen kertaan kölin alta vedetyiksi. Mutta medialle urheilijan elvytystilanne juoksuradalla on aina optio: uppoaa kansaan ja myy ihan toisella levelillä kuin Tenu-piirissä elottomaksi mennyt Reino, joka asuu Penan kanssa teltassa moottoritierampin alla.

@@@

Jaahas. Jospa siirtyisi suihkun kautta vaakasuoraan asentoon ja lähtisi mielikuvissaan kulkemaan niitä pitkospuita, joita vajaa viikko sitten kuljin karhukello repun viilekkeessä. Olin neljä päivää takkusten takana puhumatta kellekään ja kuuntelematta ketään muuta kuin Kuikkaa, Joutsenta, Tuulta, Lainetta ja järven takaa kantautunutta kahta tukahtunutta haukahdusta illan pimetessä. Äänilähde jäi epäselväksi. Elän toivossa päästä sinne taas ensi viikolla mikäli kaasujalka ei ihan simahda Suomen GT-karttaa äärestä laitaan risteillessä.

Toivon lukijalleni, mikäli sellainen olisi, oikein hyvää loppuviikkoa. Klara