Istun mökin terassilla aamupalalla lounasaikaan. Edessä on upea mäntymetsä, josta johtuen siirtyilen penkillä vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle sitä mukaa kun aurinko liikkuu runkojen välissä vasemmalta oikealle. Mäntymetsä on kaunis, mökkiharju on kaunis, ranta on kaunis, näkymä on upea. Sanalla sanoen: olen paratiisissa. Neljän päivän aikana olen nähnyt kaukaa yhden ihmisen. Hän kävi havaintojeni mukaan huoltamassa laavua, kun meloin lähituntumassa ohitse.
Eläimiä täällä näkyy myös vähän. Eilen oli hieno kohtaaminen kolmen metsäpeuran kanssa. Peurat olivat rannan tuntumassa kun kajakkini lipui havaintopiiriinsä. Olen nähnyt saman ilmiön porojen kanssa. Niiden liike pysähtyy, kasvoille nousee hämmästynyt ilme , jonka jälkeen kokoon nähden varsin pieni ja rajallisella kapasiteetillä varustettu aivosto alkaa työskennellä: ”Häh, mikä tuo on? Pitääkö sitä pelätä? Mistä ihmeestä voi olla kysymys? Tuleeko se tänne? Kyllä tämä nyt herättää uteliaisuuteni, menenkö haistamaan? Vai lähdetäänkö pakoon? ” Annan kajakin lipua itsekseen, pysyn hievahtamatta paikallani ja nautin tästä lyhyestä kontaktista villieläimen kanssa. Tiedän, että kun tulee aika jatkaa melan liikettä, ne siirtyvät kauemmaksi pysähtyen välillä katsomaan ja ihmettelemään. Hellyttävää on ajatella, kuinka ymmällään pieni eläinaivosto onkaan. Kun tämmöistä ei ymmärrä, eikä siitä ole todennäköisesti ainakaan kovin monta kokemusta.
@@@
Asiasta omelettiin, niin mökin akusta loppui virta, enkä eilen saanut aggregaatilla sähköä siihen siirtymään mitenkään. Saattaa johtua kyllä tuliterästä akusta, jonka lataaminen kuulemma edellyttää vuorokaudenkin lataamista. Talonmies osti uuden aggregaatin, jossa on siniaaltoinvertteri…kaikkea uutta oppii, uskokaa pois! Ihan uutta huttua nämä aggregaatit. Mutta tuo siniaaltokone olisi ladannut mun tietokonetta ja virtaa olisi saanut tähän iPadiinkin. Paitsi ettei saanut. Kone ei suostunut lähtemään käyntiin. Soitin maahantuojan huoltoonkin ja sain neuvoja lisätä öljyä. Mutta ei auttanut sekään. Paskat vehkeet, vastasi tytär watsappiin, kun laitoin kuvan käynnistysyrityksistä. Että jos teksti tässä katkeaa, löytyy syy Timco 2000i-aggregaatista. Koska teen täällä myös töitä tietokoneella, ei auta kuin ajella tänään kotiin heti kun viimeinenkin latausvalo on sammunut (20% virtaa jäljellä tässä masiinassa). Eilen käytin autoa mökin pihalla, jotta sain vähän virtaa tähän vehkeeseen. Auto ajeli dieselmittarin perusteella ittekseen pihalla 10 kilometriä. Se siitä luonnonsuojelusta.
Korkealla ilmassa kirahtelevat kurjet. Tänne tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ii-kää-vään. Toista se on Indonesiassa, selamat heissulivei vaan. Samat Hollantiin, jossa vielä varmaan kesäkelit samoin kuin Ranskassa, bon jour, jossa näyttää myös valo palavan kartalla, kuka siellä lieneekään paikan päällä, ehkä suurlähettiläs.
Eilen yömyöhään havahduin pirtissä linnunääneen, joka oli siihen aikaan varsin epätavallista, myös äänenä erikoinen. Siihen liittyi jonkinlainen kitkuttava ujellus ja perään hiljainen vinkaus. Tuollaista en ole kuullut koskaan. Tämähän on erämaajärvi, jossa on erämaassa viihtyviä lintuja, joita varmaankaan en tunne. Otin siitä videonpätkää (jossa ei näy kuin mustaa, mutta ääni kuuluu) laittaakseni sen linnunharrastajatutulle arvioon. Voin laittaa sen tännekin seuraavalla kerralla. Nyt on mittarissa latausta enää 16%, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Siirrän rouskukokoelmat ja kaiki romut autoon ja kaasutan Talonmiehen ja rakin luo. Sääli lähteä, mutta kotiväkeäkin kiva nähdä, kun seuraavalla viikolla olen taas reissun päällä.
Kuulumisiin Klara
Klara Saken kirjoittaa 