Tässä kävi niin, että meikäläinen otti ja siirsi konttorinsa taas tänne huitsin nevadaan. Tarkoitus on sienestää ja tehdä kotiläksyjään täällä. Siinä käy järestään niin, että tämä touhuilu sähköttömässä ja kantovesien varassa olevalla mökillä vie aikalailla mehut muorista. Tänään oli ihan henkinen pakko lähteä sienimetsään. Siellä vaeltelu aika vaikeassa maastossa raittiissa ilmanalassa johti tietysti paitsi kovaan nälkään myös täydelliseen simahtamiseen makuupussin uumeniin. Siitä sitten ylös, kun ilta oli jo pitkällä. Muutamia kierroksia kajakin ympärillä, että vetäiskö tuon sittenkin vielä vesille ja liipottelisi tyhjällä järvellä ees kahtaalle. Kellon ollessa jo lähellä auringonlaskun aikaa, tulin järkiini ja ryhdyin saunavesien kantoon ja saunanlämmitykseen. Siitä sitten iltapalalle, jota kautta pieniä sammakoita väistellen laiturille seljälleen makaamaan ja ihailemaan kirkasta tähtitaivasta. Jokunen sateliitti siinä kiisi tähtien seassa reitillään. Huiskuttelin. Josko jossain NASAn monitorissa huomasivat.
Olen täällä yksin, kuten metsämökilläkin tykkään olla. Avioliittomme salaisuus on se, mitä moni ihmettelee: oletko sä yksin mökillä/matkoilla / uimarannalla / pyöräilemässä / melomassa / harhailemassa… Tuttavapiirissä on roppa kaupalla läheisriippuvaisia, joille tämmöinen meininki on ihan nou-nou. Jokainen tyylillään, mutta paljon paremmin siedetään toisiamme, kun ei koko aikaa olla nokakkain. Koko aikaa? Heh. Aika liikkuvaisia ollaan, koko ajan, joka suuntaan. Minä toki työnkin vuoksi, mutta kuulalaakereille olen syntynytkin. Huom. En paheksu läheisriippuvaisia pariskuntia. Ihmettelen vain, mistä ammentavat materiaalia suhteeseen jossa minä=sinä ja sinä=minä. Meikäläiset ei kun tuskastuu toisen horinoihin ja alkaa tappelemaan, jos törötetään naamat vastatusten päivästä toiseen. Semmoisia me ollaan, häjyjä.
Tässä oli aamusella kuikkien kokoontumisajot. Itse asiassa ne jo eilen iltamyöhään juonivat jotakin keskenään pimeyden turvin tuossa vastarannan paikkeilla. Lähtösuunnitelmia varmaankin meneillään. Että mistä lennetään ja kenen pillin mukaan. Että kuka määrää tahdin ja missä pysähdytään pissatauolle (lorottaako ne herraparatkoon lennon aikana?). Pitääpä oikein tutkia minne ne suuntaavat talveksi. Antaa kaikkien kuikkien kuikkia kuikkia vaan. Enää niitä ei näy, ei kuulu. Lienevätkö kaasuttaneet tiehensä.
Suomalaisella pitää aina olla jotakin luontoon liittyvää, millä se diivailee. Talvella hiihtolenkit ja Lapin kirkkaat hanget, toukokuussa korvasienet, kesäkuussa tatit, upeat mökkikelit ja sukukokoontumiset, sitten tulevat mustikat, tyrnit, lakat ja puolukkaleuhkimiset. Älkäämme unohtako vaelluskilometrejä mitä haasteellisimmissa maastoissa. Sitten etsitään suppilovahveroita röykkiöittäin hankien alta ja revitetään avantouintisuorituksilla. Sitten onkin jo joulu, torttukasat lötköttää pöydillä ja kinkut käryää. Josta siirtyminen hiihtokilometreihin. Ja näin tämä kaikkien suorittajien ja itsetuntovammaisten noidankehä jatkuu ja jatkuu. – On se nyt kumma! Ettei mikään riitä, meinaan. Itselleen, meinaan. Kyllä me ollaan ihan hyviä tyhjien marjasankojenkin kanssa. Näin mä väitän.
Mua oisi kyllä poltellut mennä yöksi tuohon pihalle riippumaan ja kattelemaan järvelle ja kokeilemaan vasta ostamaani under quilttia (ammattisanastoa: riippumaton alle laitettava makuupussinomainen täkki, jolla estetään persuksen jäätyminen). Saderintama kuitenkin nyt lähestyy yön aikana, joten pitkin hampain oli luovuttava ajatuksesta. Mahtaako enää tälle kaudelle tulla riippumattoöitä meikäläisellä, epäilen.
@@@
Vaan nyt taitaa juttu olla pistettä vaille. Sen vielä tunnustan, etten edelleenkään ole saanut Tuttavan vastausviestiä laadituksi. Pitäisikö se tehdä konttikielellä, että lähtis tulemaan? Konamintti kolen ontti kollut ontti koeman hintti koamaton santti koi tantti kos jontti kotta tontti kohutaan puntti, koon nintti kon ontti konkala hantti kohua puntti kooraan suntti.
Koulumisiin kuntti! Klara…joka toivoo saavansa unta pitkistä päiväunista huolimatta (hyvältä vaikuttaa, kellokin vasta 00:57.
Klara Saken kirjoittaa 