Taas on niin, että kellonviisarit juoksevat vieressäni välittämättä siitä, että mulkoilen niitä tuon tuostakin. Varsinainen kellonihan on -tottahan toki- hukassa ja nyt on tuo sinipunaisella rannekkeella varustettu stuntti sijaistamassa The Kelloa. Se lienee samassa paikassa kuin kadonnut retkikeittimeni ja siellä on myös minun nimelläni varustettu valkoinen kynä. (Voisitteko kaikki tulla takaisin sieltä, missä ikinä olettekaan.) Tuo valkoinen kynä on Lääkäriliitosta tilattu leimauskynä, jolla lämppään nimenselvennöksiä harakanvarpaitteni alle. Se maksoi noin viiskymppiä, ettei ihan mikä tahansa pännä.
@@@
Tämä teksti on ensisijaisesti huudahdus Hollanninmaalle, jotta kyllä sinun comments-postit tulevat tänne blogiin Tuularead! Ks. edellinen blogiteksti ja sieltä alta hyttysenkakan kokoisella tuo kommenttiosio, niin sinnepä tekstisi on luirahtanut tulppaanin terälehdet läpättäen. Kiitos siitä! Olen mielissäni, jos tästä hyppelevästä tajunnanvirrasta on jollekulle iloa ja virkistystä. Siis muullekin kuin minulle itselleni. Hauskaa, palkitsevaa!
@@@
Olen jonkinlaisessa AirBnb-asunnossa etäpaikkakunnalla X, jossa tuen paikallista terveydenhuollon toimintaa vaatimattomalla osuudellani. Luulen kuitenkin olevani jossain määrin avuksikin. Näin ainakin uskottelen itselleni. Täällä ihmiset ovat paitsi mukavia myös reippaita ja yhteistyökykyisiä. Arvostan! Myös hoitohenkilökunta on parasta A-ryhmää.
Tämä asunto on kaunis, siisti, uudehko ja erittäin viihtyisässä ympäristössä. Olen täällä aina kun vain tämä on vapaana ja toistaiseksi on oikein hyvin ollutkin, kun varaan tämän ajoissa. Nopeista ja hitaista on sanonta. 😀
@@@
Tuli mieleen tuossa autolla ajellessa tänään, että tarvisin jonkun ihmiskäytöskonsultin, selittäjän tai terapeutin. Syy: tuntuu aika ajoin, että ihmiset on niin kovin tahdittomia. Terapeutti voisi käydä läpi tilanteita ja selittää ynnä neuvoa kuinka tilanteissa tulisi toimia fiksusti.
Otan esimerkin: olen kova kutomaan, kun vain ehdin. Pravuurini on villasukat, joita on kiva näprätä vaikkapa lapsenlapsen juttuja kuunnellessa tai radion äärellä. (Kun joskus on aikaa 😦 siis.) Tuli sitten sanotuksi eräälle ikäneidille vähän niin kuin hyvänmielen luomiseksikin, että ”Voin kutoa sinulle sukat!” Mitä sanoo hän, lapseton, naimaton neiti-ihminen, joka on viettänyt elämänsä itsensä kanssa, itseensä aina keskittyen? Puuskahtaa näin: ”Kuule minulla on niin monta tätiä, jotka minulle kutovat sukkia, että Minä en sukkia tarvitse!”
Terapeutti tai ihmissuhdekonsultti voisi neuvoa, mitä tuohon sanotaan. Ja etenkin: kuinka pystyy ajattelemaan, että meitä nyt vaan on moneksi ja antaa kaikkien sukankuluttajien kukkia, kukkia vaan. – Tämä olisi voinut mennä toisinkin. Vaikkapa siten, että hän olisi sanonut: ”Oi kiitos! Sehän. olisi mukavaa!” …ja sitten vain toivoisi hiljaa mielessään, että toivottavasti piruparka ei nyt ryhdy niitä sukkia vääntämään, mutta jos vääntää, niin otan sukat kiitellen vastaan – ja laitan myyjäisiin.
Näin mä teen. Kun olen kunnon ihminen 😉
Voimia kaikille ja lämpimiä villasukkia koparoihinne, kun taas alkaa pirtinlattiat viilentyä ja reumatismin vaivaamat nivelet kolottaa.
teidän Klara
Klara Saken kirjoittaa 