Katson rivitaloasunnon komeaa parvekemaisemaa edessäni. Allani on suuri ruokasalin pöytä, jolle on laskettu valkoinen tuuki. Ulkona tuulee, mutta täällä Etelä-Suomessa lehdet vielä pysyvät puussa kaikessa komeassa kirkkaudessaan. Upea ruskasyksy!
Vasemmalla puolellani on olohuone ja kaunis, merensininen kulmasohva. Sen edessä jättiläisen istuinjakkaralta näyttävä matala istuin, jolle ystäväni voi laskea yhden niistä lukuisista kirjoista, joita ahmii. Harrastaa tasokasta kaunokirjallisuutta, kulttuurin suurkuluttaja. Seinillä on upeaa grafiikkaa. Kukkasensa ovat loistossaan – taitava floristi!
@@@
Olin vierashuoneen sohvalla vielä unten mailla Siistien Tilojen makuupussissani (!*), kun ystävä on hipihiljaa nauttinut aamupalansa ennen töihinlähtöä. Jugurttipurkin oli syönyt saunan pesuhuoneessa. Tiesi, että takanani oli eilinen kova työpäivä, melko pitkälle jutustellessa venähtänyt ilta ja puoli pulloa juotua punaviiniä ja uni maistui. Kestän alkoholia nykyisellään melko huonosti. Maistuisi kyllä, mutta seuraavan päivän hapras olo aina vähän jarruttaa lasiin tarttumista. Hyvä niin. *Olisin saanut täkin, mutta tietää tapani nukkua makuupussissa.
Ystävä asuu kauniissa asunnossa, jonka on remontoinut mieleisekseen. Viimeisen päälle. Asunto on täynnä kauniita esineitä – rakastaa niitä. Naimattomana ja lapsettomana ihmisenä isopalkkaisessa bisnesmaailman työssä on hankkinut mittavan omaisuuden. Sen hän käyttää omaksi ilokseen ja sisarustensa lasten kanssa matkustelemiseen. Loistavaa! Saa iloa kauniista purjeveneestään ja kesäpaikastaan. Lähtöisin hän on itä-Suomesta vaatimattomasta kodista, jossa lapsuutta varjostivat monenlaiset murheet ja menetykset. Kenties se jalosti luonteensa ja persoonansa kauniiden kukkastensa kaltaiseksi?
Iloitsen siitä, että tiemme ristesivät kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tunsimme heti sielujen sympatiaa. Toki näkökantamme joihinkin asioihin poikkeavat, mutta kehittävällä ja jalostavalla tavalla. Minulla on perheellisen, pitkässä aviosuhteessa elävän ihmisen näkökulma, hänellä yksin elelevän näkökulma. Toisenlaisen totuuden kuuleminen laajentaa ihmisenä, meitä molempia. Näin ajattelen.
Ystävistään, tosiystävistä sellaisista, kannattaa pitää kiinni. Turhat tuttavat kannattaa unohtaa. Mutta tämän japatuksen Lukijani jo tiesikin.
Kaunista syyspäivää !
…toivoo Klara von eglaH, joka yrittää nyt hetkisen keskittyä tarkastettavanaan olevaan opinnäytteeseen ja lähteä sitten nilkka suorana ajamaan kotiinsa.
Ps. Kävin tällä rengasmatkalla myös Suklaaruunaa katsomassa. Sydämessäni särähti ja hetkellinen haikeudentunne huljahti päälleni, kun se seisoi laumanjohtajan takana korvat höröllään ja katsoi minua ruskeilla silmillään. Välillämme oli sähkölanka ja laumanjohtajan pää etten ulottunut häntä taputtamaan. Hitsit, hitsit. ”Mutta järki käteen hyvä ihminen! ”hän kuiskasi hiljaa. Hänellä on nyt paras koti ja paras omistaja mitä maa päällään kantaa. Maaseudun rauhassa pienessä yksityistallissa. Karva kiiltää!
Klara Saken kirjoittaa 