Yksinäinen orvokki, tuo tummasilmä, kultasydän pieni puskee pihalaattojen välistä uhmaten kylmää ja pikkuhiljaa päälle kaatuvaa kaamosta. Ollaanpa nyt kerrankin reippaita ja otetaan kerta kaikkiaan hänestä nyt mallia, eikä pienistä vastatuulista ja räntäsateista olla moksiskaan.
@@@
Lealle kiitokset punajuuriresetistä, jonka laittoi edellisen postauksen kommenttiosioon. Varan vuoksi laitan vielä tähän Lean tekstin. Otsikoin itse, sallittanee:
Lean punajuuripaistos
1 kg punajuuria
1-2 sipulia
pätkä purjoa
3 valkosipulin kynttä
yrttimausteita (välimeren yrttisekoitus -pussista)
0,5-1 pkt aurajuustoa murustettuna
(i prk raejuustoa)
Keitän punajuuret, raastan ne monitoimikoneen isolla raasteterällä sipulien kanssa. Sekoitan joukkoon mausteet ja juuston. Kaadan seoksen vuokaan, ja viimeiseksi lisään kerman, painelen seoksen tasaisesti vuokaan. En lisää suolaa, kun aurajuustossa on sitä niin paljon. Paistan uunissa 180 asteeessa n. 40 min.
Tämä on hyvää sellaisenaan patonkin kera, erinomainen lisuke kalkkunapaistille tai vaikka hanhelle. Meillä myös joulupöydässä vakiintunut tarjottava,
Terveisiä martoille!
@@@
Punajuuret raastoin Boschilla ja osan taisin pilkkoa paloiksi. Pakasteessa ovat. Toivottavasti sulavat sieltä yhteistyöhaluisiksi aikanaan. Kokeilen tuota reseptiä jahka palaan junareissulta, jonne taas olen lähdössä. Minähän se luulen olevani varsinainen supermario ja Tekohengitän tällä hetkellä neljää firmaa – kukapa hännän nostaa jne jne.
Tuo multitaskaaminen edellyttää jossain määrin liikkuja pitkin kotomaata, maski naamassa tottakai. (Älytöntä, eikä käsitykseni mukaan voine jatkua kovin kauaa, mutta kehoitan noudattamaan viranomaismääräyksiä.) On mulla lisäksi tässä etätyötäkin tilkkeeksi ja sitä on tiedossa lähiaikoina lisääntyvässä määrin. Istun silloin kotona netin ääressä ja annan älyvapaita lausuntoja sinne tänne. Huvinsa kullakin. Mutta mitä muutakaan tekisin, kun on vielä jokunen vuosi tapettava aikaa, että pääsee eläkkeelle harrastamaan, kiirehtimään, pakastamaan, prässäämään, viettämään markettipäiviä, rientämään portugalin tunneille, osallistumaan Tapettujen Kissojen kannatusyhdistyksen kokouksiina ja mitä kaikkea eläkeläiset tekeekään. Kovin kiireisiä ne kyllä tuntuu olevan.
Ylläesitetystä puoliväitteestä sanottakoon, että ystäväni XX on oloneuvos kuten miehensä XY. XYtä on lähes mahdoton tavata. Väittää minun olevan kiireinen, mutta totuus on kyllä toistepäin. No, on vielä työ, niin toki täytyy enimmäkseen 🙂 olla niissä tehtävissä läsnä, myönnän. Mutta ollessani kotipaikkakunnalla käytettävissä iltaisin esim. ma, ke, to, pe., la ja su niin usein käy niin, ettei häneltä löydy vapaata hetkeä. Tiedän varmaksi, ettei kyse ole siitä, etteikö haluaisi tavata. Kyse on siitä, ettei halua joustaa toiminnoista, jotka oli jo ehtinyt aatella toimittavansa noina iltoina.
Jos joku sanoi, että nykynuoriso on kaikki-mulle-heti-tänne-nyt- tyyppejä, niin uskallan väittää näitä löytyvän myös vanhemmista sukupolvista. Olen sen hälle kyllä sanonutkin, että siinä mielessä reilu peli. Mutta minkäs teet.
Konkluusio: olen sanonut hänelle, että soittelee kun ehtii ja sovitaan sitten tapaamisaikaa. Pietari ei kyllä Taivahan portilla voi väittää, ettenkö olisi yrittänyt.
@@@
Tuo kuvan paikka on aivan upean mystinen ja mykistävä autioranta. Kapea hiekkaranta, jonka takana on suo. Suolla on karhujen jälkiä ja jätöksiä, mutta tiettävästi niitä ei ole kukaan (?) varsinaisesti nähnyt. Bai tö wei, Talonmies arvuutti paljonko karhuja Suomessa on kaadettu tänä syksynä tähän mennessä. Karhunkaatoaikahan alkoi 20.8. Pitkän harkinnan jälkeen sanoin 34. Talonmies kiekaisi, että ei kauas heittänyt! Oikea määrä on jotakin 348. 😀 Olin ajatellut, että karhuja olisi vähän toista sataa, kun ei niitä kukaan koskaan näe. Heh. Saahan sitä aatella.
@@@
Että tuliko yllätyksenä tuo Kantelimon tietomurto, vai? No, eipä tullut totta vie. Olen jo vuosia sanonut, ettei ole kuin ajan kysymys, kun näin käy. Yllättävän kauan siinä vierähtikin. Ihan kauhea juttu näille ihmisille, onko he nyt sitten potilaita vai asiakkaita. Ilmeisesti asiakkaita, koska käsitykseni mukaan psykoterapeutin nimikkeen käyttö ei edellytä lääkärin opintoja, ei kenties psykoanalyytikonkaan? Käsitykseni mukaan potilaita ovat vain lääketieteellisen hoidon piirissä olevat henkilöt.
Heureka! Liekö tässä syy siihen, että eräissä ei-lääkäripiireissä niin hanakasti käydään meikäläisten kimppuun sättimään, kun meikäläisten mielestä hoitamamme henkilöt eivät ole asiakkaita. Kaupassa on asiakkaita, asiakas on aina oikeassa ja asiakas päättää, mitä se ottaa. Vastaavasti K-kaupan kassajonossa seisovat henkilöt eivät ole potilaita, sillä sen nimisiä heidän pitäisi olla, jos asiakas ja potilas tarkoittaisivat samaa asiaa.
@@@
Vetelen ensi viikon kiskoilla ja kumipyörillä sinne tänne ja sitten, jos Luoja suo, painellaan Talonmiehen ja Rakin kanssa Autiokämpälle laittamaan sitä talviteloille. Sinne piti saada uusi kaminatyyppinen takka, mutta firma ei kyennyt ajoissa toimittamaan, keväälle menee. Kerrossänkyä sinne on Talonmies pykännyt pystyyn, muttei saanut yläsänkyä yksin nostetuksi paikalleen. No sole ko nostaa, kun meikäläinen pullistaa hauiksensa ja riuhtaisee petin paikoilleen. Ihmeen kauan on muuten mennyt näissä tavarantoimituksissa. Työvoimapulako suomalaisia yrityksiä riivaa, vai eivätkö saa tavaraa? Sängyn kanssa oli sama juttu.
Mökkihommista kysyisin, jos jollakin on salaista tietoa, että miten huusi tyhjennetään… Neuvoja kaivataan. Onneksi on likipitäen jo routa maassa, mutta muistanemme mitä Wanha Kansa sanoo: minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Sanokaa mun sanoneen.
@@@
Kaikkea hyvää, terveyttä ja sinniä sinnepäin tämän k###nan kanssa. Kyllä se tästä vielä iloks muuttuu ja suttaantuu. Johonkin suuntaan.
Tervehdyksin Klara
(…joka on ihan kyllästynyt tuohon joka tuutista tunkevaan k###na-aiheeseen ja siihen hiton Rumppiin, joka räyhää siellä sun täällä mukaan lukien ulkomaiset mediat, joita tulee seuratuksi) (Mitäs seuraan. Note to self.)
Klara Saken kirjoittaa 
Hei taas Klara! Punajuuret ovat muuten hyviä myös salaattina, Laitetaan lautaselle Lempi-sekasalaatti, paistetaan keitetyt punajuuriviipaleet yrttiöljyssä pikkuisen ruskistuneiksi, ladotaan salaatin päälle. Sitten lisätään chevre viipaleina ja lopuksi garneerataan annos paahdetuilla pinjansiemenillä. Tässäkin pätee vanha sanonta, joka keitetyn paistaa, se makean maistaa.
Kantelimo-nimitys on hyvä tästä skaalautuneesta start-up yrityksestä, johon julkisella sektorilla työskennelleiden eläkevaroja on kaadettu. Kävin katsomassa Kevan sijoitustoiminnan ja Intera Partnersien (se yksi middle man siinä korttitalossa) talenttien naamat, jotta voisin luottaa tulevien eläkkeiden pysyvän tallessa tästä kuprusta huolimatta. Paljon iloisia miehiä. Sitten aloin miettiä, mitä pääomasijoittamista on sijoittaa firmaan, joka ei edes tarvitse mainittavaa pääomaa ja joka muuttuu yhdessä yössä arvottomaksi, ei jää edes varastoa, myyntiverkostoa ja koneita. Ja miksi ihmeessä firma putosi heti miinukselle, kun sai pääomasijoittajien rahat. Viime viikolla kuulin ääniradiosta, että sijoittajien listaamattomien yritysten arvostukset eivät ole laskeneet samassa suhteessa pörssiosakkeiden kanssa, eli siellä on ilmaa vielä enemmän kuin pörssiosakkeissa. Tässä puhkesi nyt yksi kupla.
Valitettavasti en pysty neuvomaan tuossa viimeisessä kysymyksessä, on sentään yksi p….ahomma, jonka olen elämässäni pystynyt välttämään toistaiseksi. Googlaamalla selvisi, että jos ette käy mökillä talvella, niin odottakaa kevääseen asti, ja levitelkää sitten materiaali kasvien juurelle.
Kuva on tunnelmallinen!
Ha det bra!
TykkääTykkää
Kiitos Lea räsehdistä! Seison maski naamassa erään kaupungin bussipysäkillä ja mietin tuota sijoitustoimintaa pääni puhki. Mulla on pari 🙂 asiaa, joista en älyä mitään. Yksi on paskahuusin tyhjennys ja toinen on sijoittaminen. Niinpä latelen rahani iloisesti vaan sinne tänne pitkin ja poikin 🙂 Kuulumisiin, bussi tulee!
TykkääTykkää