Nyt on kaikki riskielementit ilmassa, kun kirjoitan auton takapenkillä, pätkivän nettiyhteyden turvin. Olen matkalla Autiokämppää laittamaan talvikuntoon, josko talvi jossain vaiheessa muistaa tulla. Kuski sentään etupenkillä ajamassa. (Pitää ottaa teksti leikepöydälle talteen ennen julkaisua. Mikään ei vedä hernettä tahi sipulin mukulaa nenään niin paljon kuin kadonnut teksti.)
@@@
Marraskuussa voi vaikka muistella muinaisia matkailun aikoja. Aloitan sarjan Barcasta (me kovat matkailijat sanotaan vain Barca ;D lue: sarkasmia) ja tapojeni mukaan saatan sitten jo heti kohta seuraavassa päivityksessä sarjan lopettaakin, kun unohdan koko jutun.
Barcelonassa kävin ensi kerran reppureissulla noin 1977 (6?). Mukana oli kaksi sakemanninuorta, jotka tarttui hihansuihin jossain Baijjerin jälkeen, olisiko ollut Itävallan puolella. Sagrada Familiaan pääsi kiipeämään ainakin silloin. Sen jälkeen en ole käynyt kuin pikkuisen kurkistamassa sisäpuolelle remontin sekaan. Viime vuonna olisi työmatka ollut sinne erääseen kokoukseen, mutta en tohtinut mellakoiden keskelle lähteä sappileikkauksen jälkitilassa – enkä olisi muutenkaan siihen metakkaan kärsääni työntänyt.
Barcelona? Useita tunkkaisia työreissuja vuosien varrella. Gaudin mutkakuvioita, Rambla-ryöstökatu, ihmismassoista pakenemisia kaupunginlaitamien katukahviloihin ja akvaarioon, sangriaa ja jonglöörejä, pysähtyneitä rahaa kerjääviä patsaita taskuja tyhjentelevine apureineen, varkaita ja ihmismassaa. – Ei mun paikkojani. Ei mun sielunmaisemaani. Olkoon kuinka kultturellia tahansa, jonkun mielestä.
@@@
No, asiasta ananakseen: tänään on se päivä, jolloin punalippalakit taistelevat harmaahapsen joukkoja vastaan. Ja mitä ajattelen? Ajattelen niitä trumppihypettäviä kolopallopelikavereita helmikuisella Jenkkilän kentällä muutamaa päivää ennen, kun matkailurajoitukset loksahtivat rajojen ovet selän takana kiinni meidän sitä tuolloin arvaamatta. Päästiin kuin koirat viimeisistä veräjistä.
Kolopallokentillä haastatellut henkilöt, puolenkymmentä, olivat kaikki trumppilaisia. Jotkut olivat Massatsuusetista tai jostakin vielä vaikeammin lausuttavasta osavaltiosta, mutta samaa mieltä: jätkä on hullu, mutta pistänyt talouden rattaat pyörimään, bisnesguru mielestään. Kerrottiin, että Euroopassa tyyppiä pidetään vitipäänä. Eivät yllättyneet.
@@@
Jaa-has. Kohta on välipysäkki eli piipahdus pikkukylän ruokakauppaan. Kylän yhdessä putiikissa on tuttu ihminenkin: saatanko käydä ovelta huikkaamassa. Näillä selkosten teillä näkee huonokuntoisia pikkuautoja, puurekkoja, rajavartioston porukkaa ja mettämiesten autoja. Yksi Hiluksi vilautti juuri valoja, sarvipäitäkö liikentessä?
Näihin sarvipäisiin toivotuksiin teidän,
Klara
Klara Saken kirjoittaa 