Tässä sitä istutaan aiemmasta niin tutussa joulupositiossa, nimittäin keskiyön tuntumassa miettimässä, kuinka mahtaa yöuni maittaa, kun tuli torkahdettua sohvalle makuupussissa. Ollaan siis kotona, mutta minähän leiriydyn täällä kotosallakin ties mihin nurkkaan eväineni. Risukeitinkin on, muttei siihen ainakaan toistaiseksi ole tohtinut laittaa sisätiloissa valkeaa. – Penni ajatuksistasi arvostettu Lukijani! Olen samaa mieltä: joskus sitä ihan pysähtyy miettimään onko kaikki kynttilät kuusessa meikäläisellä.
Mutta heti kohta läsähtää päähän vanha marttalahokema, jotta antaa kaikkien risukeittäjien kukkia kukkia vaan! Helevaatta, että mä sitten inhoan tuota kritiikin kieltävää naurettavaa wanhan kansan hymistelyä. Tälle on Juhani Knuutin luennoissa joku nimikin, mutten nyt saa sitä päähäni tähän hätään. Siis keskustelun lopettamiseen tähtäävä kommentti jonkun fariseuksen suusta. Vaikkei tosiasiallisesti kukaan, väitän: kukaan, oikeasti noin ajattele kuitenkaan. Kenenkään kriittiseen ajatteluun pystyvän ihmisen ajatus tuo ei ole. Siis, että muka kaikki kukat saisivat rehottaa. Mitäs hlvetin arvomaailmatonta ja näkökannatonta elämää se semmoinen on. Sahajauhoja nuppi täynnä ja naamassa autuas hymy, jotta antakaa kaikkien kukkien tulla tyköni, vai? Njet, mä sanon: njet! Valetta, itsepetosta, omahyväistä, yläpuolelle asettuvaa ylenkatsetta toisten kriittisille ajatuksille.
@@@
Tästä pääsenkin päivän opinkappaleeseen: mihin laitetaan vanhat Raamatut, joille ei ole käyttöä ja joita on -saa sanoa, että- heinähäkillinen? Ovat notkuneet erinäisten ihmisten erinäisissä hyllyissä vuoskymmenet ilman, että niihin on kukaan kurkistellut. Vahinko on aina laitettu kiertämään. Nyt suuri taivaallinen arpa lankesi tähän taloon, jossa tunnetusti tavara kuin tavara siirtyy linjastolla herkästi ulko-ovesta eteenpäin. Mutta minne? Ei noita voi kirpputorille laittaa, ei viedä naapuriin, ei laittaa lehtikeräyslaatikkoon, eikä viedä työpaikan kahvihuoneen pöydälle ”saa ottaa”-kyltin kanssa.
Että miksi niitä on läjittäin siunaantunut? Yksinkertaisesti siksi, että lähipiirissä on joskus vaikuttanut kirkonmies, joka lienee hommannut ittelleen pyhän kirjan joka sapatiksi. Antaa kaikkien psalmien kukkia kukkia vaan, mutta miksi ne siirtyy meikäläisten siioniin kukkimaan? No siksi, että tytär sai ne riesoikseen, mutta muisti sitten suursiivouksensa yhteydessä meidät, kun ei tiennyt minne olisi ne vienyt. (Tuo pikkukirja on Psalmit ja Vanha Testamentti tahi sinnepäin.) Pakanoita ollaan näköjään kaikki tyynni, kun wanha teksti ei paljon päätä pakota. Älköön tästä kukaan pahoittako mieltään, sillä kunnioitan kyllä kaikkien uskonnäkemyksiä ja lestadiolaisia on ihan sydänystävissänikin. Omaan elämään nämä sinällään mielenkiintoiset teokset eivät kuitenkaan kuulu. Olen enemmän semmoinen pastafari (viite: Yle Areenan dokumentti). Vaikkei mulla ole sitä niiden hattuakaan kuin nurkkakaapissa. Siitä mieleen, ettei mulla kyllä ole tohtorinhattuakaan, vaikka semmoiseen seremoniaan olen joskus sekaantunut. Hattu maksaa tonnin ja mihin mä sen pistäisin? Vaatehuoneen hyllylle tonnin hattu, hei halloo. Sain kyllä hatturahan tuolloin lahjaksi, mutta käytin sen johonkin mielekkäämpään. Näin ylenkatseinen se minä tyttö olen, mutta antaa kaikkien pissapäiden kukkia, kukkia vaan. Kyllä maailmaan hatuttomia mahtuu.
@@@
Nyt on kello 0.03, eikä tässä sinällään mitään, mukavahan tässä on keittiössä istua pitkän pöydän ääressä turisemassa joutavia. Hieman kumminkin askarruttaa, kuinka suu pannaan, kun ylihuomenna on oltava työpaikka-asussa klo 8, joka tarkoittaa ylösnousemusta (jos sallitte ilmauksen) kuuden maissa. Semmoiseen ei ole viime päivinä vartalo tottunut enää laisinkaan. Äskenkin heitin pyörälenkin semmoiseen aikaan, että viisaampana olisin ollut jo yöpuulla.
Lähden yrittämään. Talonmies jo kuorsaa ja rakki on vetäytynyt pesäänsä. Pitää kuitenkin vielä lukea Indonesian kuulumiset ja kuulostella Intian valtameren aaltojen kohinaa rivien välistä. Vai onko se Kiinan meri?
Voimia kaikille kukkasille ja kukkijoille, Klara S.
(Tuo amaryllis tuli tyypiltä, joka petti mut todella törkeästi työelämässä: oli härskiyden huippu.)
Klara Saken kirjoittaa 
Olen todella otettu saamastani huomiosta, jonka johdosta tutkin tuota meriasiaa. Jos oikein ymmärsin, mitä wikipedia kertoi, viime viikolla silmäilin eternity poolistani Jaavan merta, ja nyt äsken täysikuu loimotti Intian valtameren yllä, kun tuossa rantatietä tallustettiin. Olemme jo kaksi kertaa muuttaneet majaa lomallamme, käytiin siellä Jaavan meren puolella joulua juhlimassa. Täällä olo tuntuu epätodennäköiseltä, aivan kuin olisi voittanut päävoiton marttakerhon joulumyyjäisten kinkkuarvonnassa. Todennäköisempää olisi ollut saada Osuuspankin lahjoittama heijastin tai ihan vain kahdeksan tyhjää paperirullaa.
Tuohon raamattuongelmaan ehdottaisin, että lahjoittaisit ne edelleen seurakunnalle, ellet halua itse pikkukätösin askarrella niistä paperienkeleitä joulukuusta koristamaan. Heillä on kuitenkin joitain virikeryhmiä, joissa raamatut taipuvat moneksi. Voit jättää ne diakoniatoimiston oven taakse, jos ketään ei ole paikalla. Muutenkin koen, että vastineeksi kirkollisverosta voi odottaa, että siellä kehitetään raamatuille loppusijoituspaikka.
Kirjoittelemisiin! yst. lea
TykkääTykkää