Huh huh, kyllä jänskättää, mutta päätin silti klipsutella muutaman rivin, koska aamusta saakka sellainen plääni oli mielessä.
Mikä jänskättää? No se, kun pitää mennä kaupunkibussiin tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan, ladata kännykkään mobiililippu ja mikä ihan hirveintä: osua sinne riittävän ajoissa. Olin näetsen koulumyöhästyjä ja siitä on jäänyt traumansa. Inhoan kiinteitä aikatauluja, jotka vangitsevat sieluni kanahäkkiin niin, etten saa mitään aikaiseksi. En kykene ryhtymään mihinkään, koska koko ajan on sellainen olo, että kohta myöhästyn jostakin. Pitäisikö lähteä tuntia aikaisemmin pysäkille seisomaan? – Eikä tämä vielä tähän pääty. On tavattava potilas klo 14 ja noustava junaan vähän ennen puolta kolmea. Jos juna on ajassaan siis. Etuajassa se ei onneksi lähde, se olisi jo liikaa meikäläisen psyykelle. – Että huh huh, kaikenlaista stressiä pukkaa.
Aamupäivä meni tämän giljotiinin vuoksi ihan harakoille. Siirtelin papereita pinosta toiseen ja takaisin, aukaisin kirjaa ja suljin sen, vastasin jotakin puolihuolimatonta johonkin viestiin. Mutta yksi helpottava seikka tässä on: Talonmies ja Rakki läksivät eilispäivänä metsämökille pois jaloista pyörimästä. Nimittäin on niin, että mikäli olen Kanahäkki-tilassa, alkaa Talonmies höpöttää tilannetta keventääkseen hätäpäissään niitä näitä. Hän kyllä vuoskymmenten antamalla kokemuksella huomaa minun pyörivän kuin kana häkissään munanteossa. Joku levottomuus iskee myös koiraan. Se alkaa kulkea perässäni, jaloissani ja kerjää huomiota, jolla se tarkoittaa: ”Onhan kaikki hyvin kultaseni? Aistin levotonta tunnelmaa.”
Juu, eipä auta. Vielä on tiskattava astiat, etteivät jää ylihuomiseksi siivoojan harmiksi. Hänelle tasoitamme aina tietä, tuolle siunatulle miehelle (kyllä, hän on mies), joka on auttanut meitä ensi kerran jo liki 20 vuotta sitten ja palasi avuksemme muutettuamme tänne uudelleen.
Toivotan kaikille hyviä ulkoilukelejä ja itselleni ehtimistä linja-autoon ja kykyä pyöriä aikatauluhelvetissä aina perjantaille asti.
Kiva, kun olet siellä, Lukijani! t. Klara
Ps. minulta ovat jotkut fasekaverit kerjänneet bloginpitoa. Olen sanonut, että mulla on jo blogi, jossa on vain harvat ja valitut. En halunnut sanoa, etten toivo tuttujen ja stalkkareiden seuraavan elämääni yhtään sen tarkemmin kuin mitä muutoin tietävät, kuulevat ja saavat selville.
Kunpa vain ehtisi sinne.
Klara Saken kirjoittaa 