Näin kammottavien lumiröykkiöiden keskellä on hyvä piipahtaa ajatuksineen tuossa rannalla, josta kuva on nappaistu. Lienen sitä vähän myös käsitellytkin, joskapa näyttää olevan nurkissa nuo himmennykset, mitä ihmeen vinjettejä ne olikaan nimeltään. Hitonmoinen tuuli oli tuohon rantautuessa ja sai tosissaan taistella riippumaton virittämisessä puiden väliin, kun tuuli pullisti kankaan purjeeksi. ”Mä purjeet reivaan ja hoilaan hei vaan!” TULISIPA JO KESÄ! KESÄKESÄKESÄ!
(Mulla murtui tuossa rannalla varvas, kun se tarttui vauhdikkaasti paljain jaloin kävellessä johonkin ohkaiseen juurakkoon. Taisin ehkä mainitakin. Laitoin siitä hätäpäissäni tyttärelle viestin, johon vastasi aivan kuten olin jo itselleni sanonutkin: reponoi se paikoilleen ja teippaa viereiseen varpaaseen. Reponointi = paikalleen vetäminen, asetteleminen vai mikä lie sopiva sana suomeksi. Siis nykäistään kuosiinsa, jottei jää tököttämään sivulle tai muuta hullunkurista, joita muotoiluja varten ei sitten löydy sopivaa kenkää ja joutuu kävelemään lopun elämää paljaalla jal… no olkoon. Hieman oli raskas päivä tänään.)
@@@
Kas, nyt tuon kuvan myötä lennähti lempeni laulu pienoisen ikkunan taa. Toivon, ettei sisällä istu ketään valvoen odottamassa. Tuonne on kyllä Valvoen Odottajienkin nyt niin himputin vaikea mennä, kun sinne ei ole sellaista tietä, jota pitkin näillä lumilla pääsisi. Mutta aikeissa on yrittää järjestää joku, joka pukkaisi vähän jotakin jotosta, jota pitkin voisi vaikka hiihtää paikan päälle. Vai ostanko hemmetti vieköön oikein peltipailakan? (Moottorin ääni olisi kyllä häväistys torpalle.) Tuvassa ei ole kuin pieni kamina, josta loppui jo nollakelillöä yösydännä puhti ja oli hypättävä sitä lataamassa, eikä sellaista nyt kestä Erkkikään, jos ei saa nukutuksi. Uusi, varaava piisi piti tulla syksyllä, mutta siinä tuli sylttyä, kun uunitehtaan joku alihankkija poltti tehtaansa vahingossa. -. Huom. siellä maamme kaikkien alihankkijoiden pajoissa ja verstailla: Varokaa aina kuumia uuneja! terveisin Klara. – No, jospa saamme pirttihin jonkun piisin vielä tälle keväälle. Ja on se kevät ensi vuonnakin (toivottavasti).
@@@
Kyllä tämä k….napandemia nyt näyttää pitkittyvän. Mutta me mennään kokka korkealla, nokka maskin alla ja sanotaan itsellemme: kyllä me tästäkin selvitään! Tällä hetkellä täällä, missä asutaan, ei ole mitään katastrofitunnelmaa, ei myöskään paikallisessa sairaalassa, jossa tänäänkin kävin. En uskalla potilasmääriä sen enempää valottaa muuta kuin sanomalla, että joitakin muutamia on ja tehohoidossa joku. Ei siis ryysistä sillä rintamalla. Jotenkin toisaalta tämä tilanne alkaa mennä jo rutiinilla niinkin pitkälle, että mietin tänään: koskahan tulee päivä, että viimeinenkin maskinkäyttäjä luopuu suojaimestaan? Menee vielä aikaa ja hysteerisimmät varmaan jatkavat maskin takana vuosia. Entä koska kätellään taas ihmisiä? Vuosia siihenkin, jos kätellään koskaan meikäläisen elinaikana. BTW: en ole saanut rokotusta, koska en enää päivystä. Etenen piikille kuten kuka tahansa ikäiseni naisenpuoli, jolla persus roikkuu ja leuan alla heltta heilahtelee. Siinä me mennään kengät lintassa samassa jonossa nykäys kerrallaan kohti piikkitätiä. Missään nimessä ei ole käynyt mielen vieressäkään ryhtyä jonossa etuilemaan, sylettää ajatellakin! Tiedän nimittäin, että tavan kansalla on ollut tälläisiä yrityksiä. Tuhoontuomittuja! Mutta eikös se viime kevään maskihuijari jotain piikkiä myykin, varmaan hyvään hintaan? Näin olin jostain lehdestä lukevinani. Porsaita äidin oomme kaikki!
Ei mutta hei: päivä pitenee ja kesää kohti tallustellaan! Siis iloitkaamme ja riemuitkaamme! Terve teille lintuset!
terveisin Klara, vanha kotka, joka on työn raskaan raatamisesta taipumassa petilleen
Ps. kerron vielä terapiamielessä tähän, että mua ihan hirveästi nyt kuvottaa somemaailma. Täynnä a) diivailua b) itserakkautta c) valheellista mielistelyä d) samojen Riisitunturikuvien ja Valtavaaramaisemien toistoa toistoa toistoa e) mutta Ville se vaan on edelleen hävveyksissä !? (viittaan edelliseen päivitykseeni) – Lukijani ei nyt yhtään hätäänny, sillä olen keksinyt tähän ratkaisun: pysyttelen sieltä pois. Eikä siinä sen kummempaa. Lisäys: siellä on toki tosi hurtteja, mukavia, fiksuja ja hauskoja kavereita läjäpäin. Mutta nuo jotkut mädät omenat pilaavat koko korin. Olen jo puolet mätäilijöistä laittanut estoon.
Klara Saken kirjoittaa 