Hyvä Lukijani,
somepaastoni on onnistunut melko hyvin. Olen nimittäin laittanut aika paljon porukkaa estoon, siis estänyt itseltäni heidän päivitystensä näkemisen. Joitakin Oman Elämänsä Sankareita näyttää vielä jääneen. Myös Villen mahdollista ilmestymistä takaisin kuvioihin on toki seurattava. Enhän minäkään nyt ihan lähimmäisistäni kiinnostumaton ole. Mutta väitän: en tee seuraustoimiani pahalla, vaan ennemminkin vähän sydän syrjällään. Sillä niin paljon saimme nähdä Villen laskeutuvan koneidemme näytölle, milloin uimahousuissa (komea vartalo!), milloin puuhailemassa muhkea hauis pullollaan jonkin voimaa vaativan äärellä, josta sitten pehmeni utuisaksi hahmoksi laatuviinilasillisen taakse. Ja nyt hän on hävinnyt kuin Alladinin taikalampun henki (jos sellainen nyt oli olemassa, muistanko sadun oikein?). Villen parempi puolisko näyttää sisustavan kotia. Hyvä niin, hän rakastaa kauniita esineitä ja stailausta, suon sen hänelle.
@@@
Mennäkseni vielä somemaailmaan, niin olen koko paastoajan koittanut laskeutua positiivisen ajattelun maailmaan. Kas: aikasta hyvin se on onnistunutkin.
Pientä railoa hymistelevän hurskaaseen tunnelmaani on tuonut Mrs. Some Koukkunen. Näyttää roikkuvan Pärstäkirjassa aamua iltaa ärsyyntymässä ja vihaamassa erilaisten höppänöiden päivityksiä. Niistä laittaa minulle sapenkatkuisia wu-viestejä: ”Näitkö senkin, hemmetti mikä tollo…näitkö tuon…ja taas sitä ollaan muka niin tiukassa timmissä tuollakin..” Häntä suututtavat hyvävartaloiset kaunottaret (joista suurin osa on säälittäviä narsisteja*), itseään julkituovat Gyldyyriprofiilit ja muut leuhkijat – joita tottavie somessa riittää. Niinkuin, että kuinka monta kertaa me on jo peukutettu ja tykätty vanhan puutalon omistajan kahvikupposta, maskottia, posliininorsua, siippansa veistosta, tauluja, remontoituja rappusia,… you name it. Kaatuiko maito kertaakaan, putosiko voileipä nurinpäin? Romahtiko rappunen, pölähtikö kellarista homeenhaju? Nope. Kaikki on ihan suurta sukseeta. Miten valheellista! Kuinka monta kertaa saamme painaa peukalomme psyykensä kylkeen, jotta se hänelle riittää?
*Klaran aforismeja, sarja A2.1 ”Liian kauniiksi syntyminen tietää elämänpituista roikkumista lähteen äärellä katselemassa sieltä heijastuvaa peilikuvaa.”
Positiivisen ajattelun apuneuvoja: pistin rasittavimmat tyypit estoon ja liikun nyt harrasteryhmissäni saamassa neuvoja tulevan kesän retkille. Niihin tuli kyllä nyt ennalta-arvaamaton ja äkillinen uhkatekijä ja käänne: Pikku Talonmies, tuo murulainen ja hektisen työntekoni mahdollistaja, rikkoi polvensa toissapäivänä (!) Rakin kanssa teutaroidessa. Huomenna menee tapaturmavakuutuksensa turvin ortopedille anelemaan apua. En ole juurikaan uskaltautunut ottamaan kantaa kohtaloonsa, mutta kollegatyttären kanssa on vaivihkaa vaihdettu muutama kryptinen viesti. Ja niiden lisäksi lyhyt, auton ratin takaa suoritettu salainen puhelinkeskustelu matkalla hoitamaan kauppa-asioita, joka tehtävä nyt Rakin kuljettamisen lisäksi siirtyy hoteisiini. Siinä on vain yksi ongelma: huomenna taas työmatkalle yön yli. No, onneksi on noita itse tehtyjä Torvia, joita voi soittaa avuksi. Yksi tuossa juuri kävikin siippansa kanssa kahvittelemassa. Jep jep, ja ilman maskia. Itse tehdyn Torven siippa vielä terveydenhoitoalalla hänkin, joten tiedetään millä jäillä liikutaan. 😉 Mutta elämässä on otettava riskejä.
@@@
Näiden suureellisten ja hieman kuohuttavienkin ynnä kyllästyttävien jatinoiden jälkeen ojennan Lukijalle maailmanmainetta saavuttanutta fetajuustopastaa, jota tein tänään. Note-to-self: seuraavalla kerralla enemmän tomaattia ja enemmän pastaa. Nyt oli jotkut jämät vain paketissa ja pastan määrä jäi vähän hintsuksi. Valkosipuli teki äjäyksen ja sitäkin saisi seuraavalla kerralla olla lisää. Ehkä tuo kaipaisi myös vielä tomaatin lisäksi jotakin muuta kasvikunnan tuotetta, pitää funtsailla. Bon appetit ja seuraavaan kertaan! Ja se teen suosikkimerkkini on: Twinings. Ja Nord…mikä se onkaan, heidän rooibos-blandning on myös toppen.
Klara S,
joka aloittaa nyt Positiivisen Kevään (ehkä ;D )
Klara Saken kirjoittaa 