Hyvä Lukijani,
olen säästänyt tätä kirjoitushetkeä ajankohtaan, jossa hirttonaru alkaa kuristaa kurkkua ja hengitys käy raskaammaksi. Se on tämä sunnuntai-ilta. Mikäs se nyt niin ahdistaa? Kerron lopuksi, jotta en pilaa tunnelmaa (lähinnä siis itseltäni).
@@@
Takana on parin viikon tauoton työputki, joka on ollut kuin turskatehtaan perkauslaitteen jätteenpoistotorvi. Ilmassa on lentänyt kiduksia, suolenpätkiä, irtopäitä, tyhjäksi fileerattuja selkärankoja, lepattavia pyrstöjä, suomuja, irtosilmiä ja evän suikaleita, joista kaikista olen koittanut ottaa koppia kuin Mailajussien ykköspesävahti. Nuppi on hieman ollut koetuksella. Selitys: toimenkuvani on niin moniosainen, että joskus saa keskittyä, jottei vuorosanat tule vahingossa toisesta näytelmästä. Oma vika: itsepä liemeni olen keittänyt. Mutta nyt on onneksi ollut muutama lepopäivä ja mahdollisuus paeta vienoihin alkavan maaliskuun tuuliin sukset jalassa. Pienenpieni välisoitto tämä kuitenkin vain on.
@@@
Onni onnettomuudessa: Talonmiehen jalka saikin vain pienen venähdyksen, siinä kaikki. Niin me tyttären kanssa vähän supistiin, että venähdys + man flu ja näin se oli. Ukko on taas lähes liikuntakykyinen ja palautumassa entiseen toimenkuvaansa, thänk gaad! Melkoinen kauhuskenaario ehti hahmottua. Pieni muistutus myös siitä, kuinka keskeisessä osassa hän on, jotta arki torpassa toimii. Se taitaa joskus unohtua kaikessa kiireessä. Olenko muistanut häntä siitä kiittää? Onko lukijani muistanut kiittää arkensa helpottajaa, kuka se ikinä onkaan? Me muistetaan jouluisin kiittää posteljoonia, kun on iloinen ja reipas ja tuo meidän tilaamia lähetyksiä ovelle asti. Rimpauttaa ovikelloa, laskee koiranruokasäkit ovenpieneen ja postit siihen nätisti päälle samalla kertaa. Marmelaadinsa ansainnut!
Postia tuli kiinalaisiltakin, kun bai long qiao zhen, wu cheng qu, jin hua shi, zhe jiang sheng lähetti. Ihan pikkuruinen oli pussukka. Pyörittelin sitä käsissäni aprikoiden, onko tässä nyt se kauan odotettu teekannu ja meniköhän taas mittakaava pieleen kuten taannoin karttaostoksissa. Men nej, sehän oli uusi retkikeitin! Lienen jo maininnut, että hukkasin parhaimman aarteeni, pienen ja kevytretkeilijälle kullanarvoisen. Yhden uuden olen jo halvalla hankkinut, mutta se menee kaasusta punaiseksi ja poltin siinä kertaalleen jo näppini (ja pelkään sitä 😀 ). Nyt tuli tilalle vasta todellinen kääpiömalli. Niin minimaalinen, että arveluttaa. Täytynee koekeittää tsajut takapihalla ennen kuin uskaltaa sen varaan retkiruoat laskea.
@@@
Positiivisuushaasteeni on ollut kovalla koetuksella, eikä vähiten Mrs. Some Koukkusen takia. Vielä myöhään eilisiltana tuli may-day- tyyppinen wu-viesti: ”Mitähän nyt on tekeillä, kun X laittelee tuon tyyppistä päivitystä.” En ole jaksanut asiaan reagoida, enkä tiedä, mitä X nyt oli laitellut kirjalleen. Mitenkähän näihin pitäisi suhtautua, kun haluaisi sanoa, että älä nyt saateri soikoon istu niitä koko ajan vahtaamassa, vaan hanki elämä.
Tähän aiheeseen liittyen kerron, että tein eilen melkomoiset lumityöt hyvässä seruassa eli ystäväni kanssa jutellessa. Ei uskalleta nyt tavata erään virusriskin vuoksi, kun toisella meistä on vähän vaaraa sen suhteen. Mutta puhelimessa voidaan puhua pitkiäkin sessioita. Olemme molemmat vähän väsähtäneet ihmisten kaataessa murheita niskaamme: monenlaista tuettavaa on kertynyt kummallekin. Ystäväni kertoi olleensa perjantaina töistä ihan puhki, kun yksi tuettavansa oli mitä ilmeisimmin vähän hönössä soittanut purkaakseen sydäntään. Ystäväni oli laittanut rajat auttamistyölle, koska oli itse likipitäen apua vailla. Oli sanonut olevansa nyt niin väsynyt, että on mentävä lepäämään, eikä valitettavasti voi jutella. Keksittiin siinä lumitöiden ohella, että ollaan kuin Lokapojat Oy: tänne vaan kaikki roska ja kuona mikä ketuttaa, väsyttää, ottaa aivoon ja ärsyttää. Mrs. Some Koukkusen listaan heti kanta-asiakkaaksi.
@@@
Vaan päivän hyvä työ: veroilmoitus on tehty! Enää on jäljellä se toinen veroilmoitus, joka minun veroalamaisen on tehtävä eli ammatinharjoittajan veroilmoitus. Siinä on semmoinen byrokratiaorjan rooli, ettei paremmasta väliä. Toisella puolella kyttää AVI ja toisella puolella verottaja. Lisäksi on yksityisellä lääkärifirmalla myös sormensa pelissä. Jokainen ottaa osansa, ajassa ja rahassa. Koska ikinä se lappunen pitikään palauttaa – who knows, who cares 😉 Mutta verottajan sähköiselle veroilmoitukselle annan raikuvat aplodit. Se on loistava!
Näihin puheisiin, Klara
…ai niin se kurkun kuristaja. Ensi viikon olen 5 päivää putkeen paikassa, jossa en haluaisi tehdä työtä. Huono henki, huono ilmapiiri, homma tökkii ja prosessit on huonosti auditoidut. Mutta ei auta.
Klara Saken kirjoittaa 