Hyvä Lukijani,
viimeksi liikuttiin raiteilla ja laskettiin 4€:n lipukkeita. Huomenna niitä tulee taas lisää. Mutta sitä ennen piipahdan ykköstyöpaikassani taistelemassa tieni läpi sähköisten sairaskertomusmerkintöjen, täppien, klikkausten ja lääkelistojen siihen hetkeen, kun tehtaan pilli soi ja siirryn työhuoneeseeni odottamaan kuljetusta iltajunalle. Sitten kolistelen kiskoilla paikkaan X, majoitun, avaan iPadini ja alan tutkia Suomen karttaa. Sehän on ollut koko talven projekti. Oikein sydänalassa vihloo ajatella kahta viimeistä kesää, kun kaikki oli valmiina… paitsi sää. Kun loma oli juuri silloin, kun retkipaikkakunnan lämpötila oli +11 ja räntää tuli vaakaan. Mutta sen tarinan Lukijani jo osaa mennen tullen. (Miten tämä riviväli näyttää niin ahtaalta? Tsek tsek… No nyt venytetty, mutta silti jotenkin erilainen. Ehkä vain omassa silmässä.)
@@@
Aamupäivällä pyörähdin hartioita erittäin hyvin avaavalla sauvakävelylenkillä. Tuossa vaiheessa innostusta oli lähteä illan päälle uudelleen ja kuunnella samalla Natalia Ginzburgin ”Kieli jota puhuimme”– teosta. Ehkä lukijani on jo tutustunut teokseen kävelylenkeillään tai peräti nojatuolissaan? Kirja vaikuttaa meikäläisen sielunmaisemaan soveltuvalta. Katsotaan.
Sauvakävelyinnostus pääsi hieman kalakeiton jälkeen laimenemaan sohvan vetäessä puoleensa. Se on aina perin huono ratkaisu, jos mielii vielä iltasella itseään saada liikkeelle. Mahtaako sohvanarkoosi olla tuttu Lukijallenikin? Vai touhuaako ehtoisana emäntänä kudelmien, leivonnaisten, kodin huollon ja parsimisten äärellä?
@@@
Kerron itsestäni sen verran, että minusta valitettiin. Valitusteksti tuli emailiini ja tapojeni mukaisesti vastasin siihen heti. Haluan saada tämän tyyppiset (ja muutkin) asiat hoidetuksi aina samoin tein.
Menemättä mihinkään yksilöiviin tietoihin kerron, että joskus potilasoletetuissa on ryhmiä, joita ei toivoisi vastaanotoilleen. Miksi? Siksi, että sekä omaan että kollegion pitkälliseen kollektiiviseen kokemuspankkiin on kertynyt tietyistä potilasryhmistä runsaasti ikäviä kokemuksia, jos kohta toki suurin osa saman ryhmän ihmisistä on ihan ok. Tälläinen hyvä kokemus on Valittajan taustaryhmästä aivan muutaman viikon takaa.
Jos lähestytään hankalien ryhmien asiaa, niin voimme aloittaa ottamalla vaikkapa kansallisuus tarkasteluun. On nimittäin niin, että jonkun lähtömaan kansalaisissa saattaa olla kantasuomalaisia enemmän taipumusta riitaisuuteen ja ylimieliseen vaateliaisuuteen, jota ryydittää ääretön ylemmyydentuntoisuus ja oman kunnian loukkaantumisherkkyys. Kun se mahdollisesti vielä yhdistyy puutteellisiin perustietoihin ja korkeaan käsitykseen omasta tietämisestä niin ollaan vaikeuksissa. Tähän ryhmään kuuluvat potilasoletetut käyttävät runsaasti terveydenhuollon palveluita kaikenlaisiin oireisiin, vaivoihin ja tuntemuksiin, jotka he haluavat heti-tässä-nyt-pois-onko-selvä! Niistä suuri osa on oireita, joiden vuoksi tavan kantasuomalainen ei lääkäriin lähde.
Näiden potilasoletettujen kanssa keskustelu voi kulkea vaikkapa tähän tapaan: ”Minä tulin tänne siksi, että sinä hoitaisit tämän pois! Ja mitä minä saan: en mitään! Sinä et osaa auttaa ihmisiä! Minun kotimaassani lääkäri tietää, lääkäri osaa ja hän tekee XXX ja YYY ja aina myös ZZZ. Mutta sinä et! Miksi et?” Hirveän vaikea on oman isänmaan antamalla (väärällä ja katteettomalla) ylimielisyydellä varustetulle ihmiselle sanoa, että kuule, kun sinun kotimaasi lääketiede elää hieman toisenlaisissa sfääreissä kun meillä täällä Pohjoismaissa. Ja että lääkäreiden koulutus ja ammattitaitokin siellä nyt on kovin epäselvää. Meillä Suomessa ei koulutettu terveydenhuollon henkilökunta kerta kaikkiaan koskaan ajattele eikä tee noin, eikä voikaan. Meillä on lait ja asetukset ja velvoite toimia lääkeTIETEEN lainalaisuuksien ja hoitokäytäntöjen mukaisesti – toisin kuin kotimaassasi, jossa kaiken maailman tohtorit saa tolskailla ihmisten kustannuksella.
Minulla on muutamilta ko. maasta tänne muuttaneilta kansalaisilta saatuja, paikallisten lääkäreiden laatimia dokumentteja mm. heille tehdyistä toimenpiteistä ja annetuista hoidoista siellä. Karmeaa luettavaa. Yhden raportin potilas oli ”käännättänyt suomeksi”, maksanut siitä mansikoita. Se oli täyttä soopaa sekä ammatillisesti (sen mitä siitä selvää sai) että kielellisesti, koska se oli selvästikin käännetty googlekääntäjällä. Potilas oli puolisonsa kanssa vastaanotollani ja ojensi dokumentista kopion minulle omaksi. Olin revetä: maksoitko tästä tosiaan jotakin! (Tämä porukka oli asiallista ja kilttiä.)
@@@
No viikonloppu tätä miettiessä tietysti meni pilalle, vaikka tiedän tehneeni oikein ja menetelleeni asiallisesti henkilön raportissa antamista vääristyneistä tiedoista huolimatta. Kokemuksesta toki tiedän, että nämä muistot onneksi haalistuu nopeasti. Tukeakin olen saanut. Kertoessani hoitajille ja kollegoille, että olin Valittajan mielestä käyttäytynyt epäystävällisesti ja rumasti, heidän haavinsa aukesivat ja kahvihuoneessa (max 6 hlöä) he kiljaisivat yhdestä suusta ”Sinäkö!!!???” Se tuli niin spontaanisti, että oli paras lohtu. En kyllä uskonut tuota luonnehdintaa itsekään itsestäni.
@@@
Kiitos Lukijalleni, kun sain raportoida tämän tähän. Mieleni on heti paljon kevyempi. Olisiko jalkanikin? Taidanpa lähteä kokeilemaan. Samalla saavat eilisestä rinkkaretkestä (testasin rinkalla kantokykyluokkaani) jumittuneet hartiat vähän jumppaa.
Lähetän Lukijalleni semmoiset terveiset, jotta kyllä me tästä ……sta selvitään, kun pysytään toimintakykyisinä ja keksitään tekemistä, virkistystä ja virikkeitä itsellemme! Aloitan toteutuksen äänikirjalla ja sauvakävelysauvoilla.
Teidän Klara S
Ps. jos tämä tulee hehtaarin kokoisin rivivälein, niin syyllinen on kirjoittaja.
Klara Saken kirjoittaa 