Hei kaikki iloiset pääsiäisnoidat ja virpojavaarit!
Otin joku päivä taapäin pikalähdön tänne metsämökille, joka siis on myynnissä, muttei vielä ole käynyt kaupaksi.
Yhdestä reissusta tulin, heitin matkatavarat nurkkaan, pakkasin seuraavat takakonttiin ja kaasutin baanalle. Talonmies ja The Rakki jäivät portille huiskuttamaan. On näetsen ollut niin töisevää, että oli ihan pakko päästä metsiin päätä tuulettamahan. Talonmies ei innostunut mukaan, eikä Rakkikaan. Niillä on nimittäin nykyään vakituinen vahtivuoro leikkipuistossa, siis koirien leikkipuistossa. Mikäs siinä: pää tuulettuu paremmin hiljaisuudessa. Tarkoitus on tänään ajaa takaisin yötä myöten. Yö on paras hetki ajella, kun pääsiäislomat alkaa ja joudun matkallani sivuuttamaan erittäin suositun laskettelukohteen, jonne liikennettä piisaa.
@@@
Onpahan itsellänikin runsaan viikon loma. Tulee tarpeeseen, kerta kaikkiaan. Talvi on ollut kiireisin naismuistiin, eikä johdu k…nasta vaan sattumien summasta. Puuhastelen bränchillä, jossa ammattilaisten määrä ei päätä huimaa. Kun kasautuu muutamia äkillisiä poistumia työmarkkinoilta ja pari muuta lakisääteistä työstä irroittautumista, niin jakojäännös rysähtää harvojen jäljellejääneiden niskaan. Olen yksi heistä.
@@@
Istuessani pitkiä aikoja junassa on aikaa tutkailla ihmisten puheita ja vääntämistä somessa. (Se on väsyineille aivoille ammattikirjallisuutta kevyempi harraste.)
Lomista tuli mieleen taannoinen keskustelu, joka toteutti kaikki somekeskusteluiden keskeiset lainalaisuudet, joita ovat a) leuhkiminen b) ylenkatseinen neuvominen ja ”paremmin tietäminen” c) edellä mainitusta nenälleen ottaminen ja takaisinnäpäytys d) ”Kyllä meilläkin” e) imperiumin vastaiskut. Ai, että mä aattelen, miten osa näistä keskusteluista niin vietävästi muistuttaa peitsien kalistelua noin 5-vuotiaana naapurintytön kanssa – sanotaan häntä nyt vaikka Tellervoksi.
Tellervo oli perheen kuopus ja vanhempiensa silmäterä. Tellervon isosisko oli hiljainen, vetäytyvä ja jollain tapaa perheessään ulkopuolinen. Niitä maan hiljaisia, jotka puurtavat omaa polkuaan pitämättä meteliä itsestään. Ehkä isosisko oli oppinut, kuka on perheen The Great Person ja sen, että osansa on olla sivullinen. Kuka tietää. (Ehkä Isosisko tiesi äidin vakavasta sairaudesta ja se oli vetänyt hänet hiljaiseksi? Oliko hän masentunut!?) Tellervosta oli mulle monenmoista riesaa 🙂 jos kohta varmaan minustakin Tellervolle. Tietääkseni asuu nykyään ulkomailla. Varmaan päätti jo lapsena, että kun maassa on kaltaisiani k*sipäitä, on täältä viisain häipyä.
Palatakseni tuohon riemukkaaseen ja stimuloivaan somekeskusteluun, niin referoin sitä hiukan. Huom: yksityiskohtia on väännelty kirjailijan vapauksin, eivätkä henkilöt ole tunnistettavissa.
Henkilö AA: leuhkii, kuinka nousee kukonlaulun aikaan pirteänä kuten tavallista (;D) ja ehtii käydä hiihtämässä pitkän (mainitsee kilometrit tottakai) lenkin ennen töihinmenoa. Työt sujuvat, kuten tavallista, loistavasti.
Henkilö BB selvästi harmistuu sekä pitkästä hiihtolenkistä että siitä, että muutenkin menee lujaa… toki niinhän AAn tilanne aina on, eikä siitä enää juurikaan kukaan taida harmistua. AA kuuluu ihmisiin, joiden elämä on pelkkää riemuvoittoa, omien sanojensa mukaan siis. BB antaa muutaman hiihtoon liittyvän neuvon. (VIRHE!)
Henkilö AA: antaa hiihtoneuvojen stimuloimana täyslaidallisen takaisin, toki hymynaamojen ja silmäniskujen kera, mutta rivien välit tihkuvat ”älä kuule mitätön ruppana tule mua neuvomaan”-ilmapiiriä.
Puheeseen puuttuu henkilö CC, joka haluaa piipittää itsekin hiihtäneensä melekosen paljon ja vähän päällekin vielä. Eikä tässä vielä kaikki: kohta ollaan -tädää tädää – Lapin lumossa Lapin hangilla, ding ding ding! (Virhe!)
Henkilö AA: kertoo kirein kirjaimin, että loma se on hälläkin ja vieläpä ihan kohta ja (pyörittelee) menossa ollaan… öhh siis hiihtolenkeille, siis tosi pitkille lenkeille (pyörittelee, koska somevoitto edellyttäisi Lapin reissua, muttei sentään halua valehdellakaan, joten erittäin pitkät hiihtolenkit saavat nyt kelvata, kun joku kunnon vastaisku kuitenkin on keksittävä).
Yhteenveto:
Tellervon kanssa oltiin sentäns vasta viisvuotiaita, korkeintaan kuusi, kun tuommoista vääntöä harrastettiin. Mutta nämä ihmiset on aikuisia, työssäkäyviä naisia, joista en tunne kuin AA:n, mutta tiedän, ettei nuo muutkaan esikoululaisia ole. Jotta mikä piru se ihmiseen iskee, kun se tuolle linjalle lähtee, kysyn vaan! Ja jopa tuollaisella foorumilla kuin some, jota tämmöiset kyttäkorpit sitten seurailevat ja huvittavat itseään heidän keskusteluillaan. Jonkunlaista ylenkatsontaa kai tämä someanalyysiharrastuskin lienee. 😀 Mutta eipä vahingoita ketään! (Toivottavasti ei Lukijaanikaan.)
Tuosta oluesta sen verran, että istuin eilen auringossa sitä nauttimassa lumikenkäretken päätteeksi ja kylläpä maistui hyvältä! Mutta parasta siinä kuitenkin oli se, että alkoholittomasta oluesta ei pitkän ja hikisen retkenkään jälkeen tullut se tyypillinen promilleoluen pöhnä ja torkkuvainen olo. Vaikka ruumis oli simahtaneessa tilassa, pysyi pää kirkkaana ja silmäluomi yläasennossa. Toisin olisi käynyt, jos siinä olisi ollut promilleja: olisin simahtanut vaakasuoraan asentoon hyväksi aikaa. Tämä oli oodi alkoholittomalle oluelle!…ja siitä tulikin mieleeni varoittaa Talonmiestä. Kirjoitin hänelle metronidatsoli-antibioottia divertikuliittiin*. Alkoholin kanssa em. antibiootti aiheuttaa antabusreaktion. Mahtaneeko isäntä ähöttää siellä nyt naama tulipunaisena ja sydän takoen… ;D Lähden kohta katsomaan ja se lienee viisastakin, sillä ulkona alkoi sataa silkkaa vettä.
Virpoutukoon ja varpoutukoon Lukijani mitä parhaimpaan palmusunnuntaihin, jolloin emme toivo mitään yskijöitä tahi aivastelijoita oviemme taakse.
Teidän Klaranne
*Jos joku sanoo, että tuohon kuuluisi myös siprofloksasiini, niin sanon siihen, että tiedetään. Mutta kaikella on syynsä, sanoi kissa kun emännällä pöytää pyyhki.
Klara Saken kirjoittaa 