Hyvä Lukijani,
ethän paljasta olinpaikkaani? Hyvä, niin arvasinkin – ja luotan sinuun. Nyt on nimittäin niin, että minulla on tämän kesän lomasista ensimmäinen pätkä menossa, ruhtinaalliset 9 päivää. Oma vika, tunnustettakoon, mutta tätä pätkää olen ajatellut pitkin talvea karttoja tutkaillessani. Ehkä Lukija muistaa tämän?
Olen tällä hetkellä täällä Autiotupamökillä odottelemassa mille alkaisin. Mukana on vaelluskamppeet, maastopyörä ja kajakki on nykyisin täällä mökillä, kuljetusvermeetkin. Alkuun täällä olivat sekä Talonmies että Rakki, mutta he kaasuttivat eilen kotiin. Tarkoitus oli tästä pikkuhiljaa siirtyä joko polulle tai jollekin vesireitille. Kelit kumminkin on nyt niin tiukat, että aika on kulunut lähinnä tuossa rannassa pulikoidessa. No, yöllä olin reippaampana: värkkäilin erilaisia majoitteita pitkin pihoja muuten vain huvikseni. Tahtoo sanoa: torpassa olin tukehtua. Ulkona on niin juukelisti siivekkäitä verenimijöitä, ettei sielläkään oikein voi ainakaan ilman suojaa olla. Yöllisten taisteluiden tiimoilta nyt onkin vähän silmäluomi raskas.
###
Ehkä Lukijani ihmettelee otsaketta? Ei hätää, kerron mistä se juontaa. Olin nimittäin hieman säätelemässä irtaimistoa piha-alueella, kun puhelimeeni oli soitettu. Soittaja oli pyörittänyt numeroni ajankohdassa 14.50 ja uudelleen ajankohdassa 14.50 ja vielä varmuuden vuoksi 14.53. Lapsikin tietää, että ellei puheluun vastata heti, niin kannattaa tuota pikaa lyödä numero uudelleen tauluun, niin vastaamisen todennäköisyys kasvaa merkittävästi. Jollei silloinkaan vastata, niin muutaman minuutin päästä voi vastaamista pitää jo lähes varmana.
Tarkistin Kuka Soitti-palvelusta, kuka soitti. Kännykkänumero näytti olevan sen yrityksen nimissä, jonka hoivissa Wanha Äiree on. Kävin siellä juuri viikolla häntä morjenstamassa. -Ja nyt tulee se pointti, joka seisoo tässä: en aio soittaa takaisin. Leikin, että olen kaukana erämaissa, niin kuin oikeastaan olenkin, mutta tiehän tänne tulee. Aion siis teeskennellä olevani jossain kaukana vaelluspolulla pitkien matkojen päässä lähimmästä ajoneuvosta. Nimittäin: jos kyse on loppuneista karamelleistä, ehtii asia odottaa. Jos satojen kilometrien päässä puhelimen kautta päivystävä, kyseisen firman palveluksessa kesälomittajana oleva lääketieteen kandidaatti on sanonut, että mummo on vietävä heti päivystykseen, kun yskäisi eilen ja lähihoitaja on siitä kovin huolissaan, niin Herran haltuun, minä en täältä lähde häntä kiikuttamaan minnekään. (Tälläistä on sattunut.) Jos mummo on siirtynyt Tuonilmaisiin hyvin korkeassa iässä, niin ei sekään ole kiireasia. Siis mikä on? Ei mikään, tuon ikäisen kohdalla. Hänellä on voimassa EIE joka tarkoittaa suomeksi: ei elvytetä. Se on juuri oikea päätös inhimillisesti ja rationaalisesti. Olen tämän häneltä kysynyt silloin, kun vielä oli oikeustoimikelpoinen. Hän ei halua elämää turhaan pitkittäviä, epäeettisiä kuoleman venyttämistoimia. (En halua itsekään. Olenkohan muistanut sanoa tyttärelle.)
Piru minussa herää näissä asioissa myöskin, tunnustan heti. Nimittäin minulla on sisaruksia. Ja kuten Lukija nopeasti päättelee: mummo on myös heidän äitinsä. Jospa soittaja siirtyi soittamaan heille.
###
Ukkonen ei tullutkaan. Se on huono juttu, sillä helle on paahtava ja mökissä on sisällä 29 astetta. Katsoin juuri mittaria. Suljin toisen ikkunan, koska sieltä ei tule kuin lisää lämpöä.
Siirryn maalaushommiin, jos saan raatoni ylös.
Virkistäviä kesätuulia, Klara
J.K. Jos tulee hyviä ideoita essee-tyyppisen kirjan aiheiksi, niin tänne vaan!
Klara Saken kirjoittaa 