Hyvä Lukijani,
istun edelleen Autiotupamökin pöydän ääressä ukonilmaa pitelemässä. Nyt on tosin jo kyse ties monennestako räminäkelistä sitten edellisen postauksen. Tarkoitus on lähteä kotimatkalle, mutten tohdi heilua pihalla autoa pakkaamassa vesisateessa, kun yläpuolella paukkuu.
Ukkoseen suhtautuminen on lapsuuden ja nuoruuden innostuneesta ukkosjännityksestä vaihtunut epävarmuuteen. Lukijani ehkä muistaa jonkun kokemuksistani. Vaikkapa sen, kun pitkäinen iski nenän edessä rantamökkiin istuessani paatissa sen edustalla n. 300 m päässä. Jos kuulet tarinaa jossakin kerrottavan, niin siinä tulee terveiset meikäläiseltä rikkinäistä puhelinjohtoa pitkin. Olen kertonut sen likipitäen kaikille suomalaisille ja tarina saattaa lähteä kiertämään. Lisäksi joillakin ihmisillä on taipumus kertoa jonkun toisen tarina ikään kuin omanaan! Olenpa minäkin ollut omaa tarinaani kuulemassa. Myötähäpeä oli suuri. Kertoja, nimekäs ja asemansa vuoksi arvostettu ja silläkin hetkellä ihailevien perskärpästen ympäröimä, väritti tarinaa itse keksimillään lisukkeilla. Oli työn takana pitää suunsa ja olla sanomatta, ettei se kyllä ihan noin mennyt!
###
Tuosta tuli mieleen taannoinen tapaus. Eräs omista osakkeistaan ja arvostaan jotenkin epävarma, pitkän uran tehnyt henkilö (ei lääkäri) kertoi minulle täytenä totena, että häntä oli pyydetty hakemaan isohkoa pomovirkaa. Naureskeli sanoneensa, ettei tosiaankaan hae, vaan aikoo kyllä lakisääteisesti eläköityä lähiaikoina hetki kun pystyy. Ihmetteli, että pyydettiin! Totesin ihmetteleväni itsekin! Tosiasiallisesti ajattelin: onpa outoa, hulluksiko ovat firmassa tulleet? Hänhän on vuosien varrella tunnettu hyvinkin ongelmallisena tyyppinä, hankala työyhteisön jäsenenä, mikä on laajasti tiedossa. (Varmuuden vuoksi: ei ole myöskään potilaani, tietenkään. Sanotaanko, että nk. pakollisia tuttavuuksia eräästä yhteydestä, tunnen erittäin hyvin pitkältä ajalta.)
Miten tarina jatkuu? Siten, että sattumalta törmään kyseisen firman keskeiseen rekrytointipuolen vastuuhenkilöön Z, joka kertoo firmassa suunnitelluista muutoksista. Niiden vuoksi uusintavat esimiestasoa ja auki on pomotason paikka, johon toivovat dynaamisia hakijoita. Kysyn (viattomasti aivan): onko hakijoita tai tehtävään soveltuvia henkilöitä jo tiedossa? Ovatko esim. kyselleen sopivilta henkilöiltä halukkuutta, sitä kauttahan dynaamisia henkilöitä voi löytyä? Henkilö Z huokaisee: ”Ei ole. Kun ketään sellaista ei ole tullut mieleen. Onko sinulla?” Sanon, että öhh… no eipä ole…
Mietin itsekseni monta päivää, mikä oli kupletin juoni. En keksi. Ehkä samaa kuin some-maailmassa: itsensä korostamista, nähdyksi ja huomatuksi tulemisen tarpeen tyydyttämistä, kenties suuruuskuvitelmiakin? No, niitähän meillä on jokaisella jossain määrin. Minäkin Suurena Kirjailijana tunnettu henkilö haastateltavana A-studiossa. Mielikuvissani siis 😀 ”Oi katsokaa, sieltä hän tulee! Yleisö puhkeaa raikuviin aplodeihin! Klara Saken – tarinoiden ja soljuvan kerronnan jättiläisnainen, mestari, sanan valtikan hallitsijatar, josta koko Suomi ja oikeastaan myös Eurooppa ja sitä myöten myös Schengen-maat puhuvat!”
…ja mikä on raaka, harmaa totuus. Suuri Kirjailija istuu autiomökissä ja räpyttää kapista konettaan. Alueella ei ole ristin sieluakaan aplodeeraamassa. Ellei sellaisiksi lasketa järven syvänteissä väijyviä pulskia ja leukojaan lonksuttelevia haukia.
###
Sade loppui. Keitän Lidlin pottumuusia, sotken siihen kaksi Blå Band Lohi-pussia, laitan voisilmän (voita vielä löytyy), sammutan hyttyssavut, nakkelen kamppeet kärryyn ja lähden tielle jännittämään puhkeaako takarengas.
Olkoon tuleva viikko Lukijalleni armollinen!
Klara
Klara Saken kirjoittaa 