Hyvä Lukijani,
vietän päivystyksen jälkeistä päivää toimittuani viime yön eläinlääkäripäivystäjänä. Potilaita oli tasan yksi ja hän – onnekseni – nukkui (eli vingahteli) yön yli valvonnassani vuoteeni vieressä. Potilas on tuo meillä asustava nelijalkainen.
Hän on ollut kolmisen päivää huonosyömäinen, vatsa kuriseva ja löysällä. Muutoin kyllä ihan reippaana vielä illalla, vaan annas olla, kun sudentunnit koittivat. Ne ovat kellonaikoja, jolloin sekä eläimet että ihmiset heittäytyvät kunnolla sairaiksi, osa viimeistäkin kertaa. Nyt mentiin niin, että vuorovetona Talonmiehen kanssa kuljetettiin kaveria takapihalla, josko kakkahätä vaivaa vai mikä on vikana. Aamuyöstä sitten oli akajalat ihan jäykkänä ja sen verran olen medisiinasta perillä, että tiesin, ettei kyse ainakaan neurologisesta viasta ole. Mutta mikä hemmetti voi olla! Eläin on sitten hankalasti tulkittava potilas, seisoo vaan pökkelöjalkaisena nollat taulussa ja on vaisu ja noivea, muttei osaa vointiaan sen kummemmin kuvailla.
Annoin edesmenneen koiran kipulääkettä, josta saatiin pariksi tunniksi jonkunmoinen rauha maahan aamua odotellessa. Sitten heti klo 8 tartuin luuriin ja varasin meidän aivan kerrassaan loistavalle eläinlääkäriasemalle ajan. Kyse on kunnallisesta eläinlääkäristä, joka hakkaa mennen tullen ja palatessa kaikki yksityiset eläinlääkäriasemat, joista yli 40 vuoden koiranomistaja-aikana on tullut kokemuksia, monenlaisia. Niinpä sitten mars matkaan ja asia selvitykseen. Helpotuksen huokaus: olikin ”vain” anaalirauhaset tukkeutuneet ja kipu selittyi sillä. Apu taas saatiin ja oltiin onnellisia! Viime kerralla tätä samaa koiraa hoiteli sama lääkäri kuin nyt ja hän pelasti käytännössä koiran kyllä kuolemalta. Oli kova veriripuli, jonka syyn lääkäri heti hiffasi: clostridioides-ripuli. Karvakaverin kaulanahkoihin pumpattiin puoli litraa Ringer-liuosta, saatiin tarkat hoito-ohjeet ja kehoitus palata heti takaisin, jos taju alkaa himmetä. Hiton kipeä koira oli yön yli, makasi vain ja läähätti. Ruiskulla juotin sille nestettä saamani ohjeen mukaan ja voila! Kun aamu valkeni, hän nousi omille jaloilleen, heilutti häntää ja katsoi silmiin: lähdettäiskös aamulenkille? Kyllä oltiin onnellisia – ja kiitollisia lääkärille! Niin kiitollisia, että Talonmies vei asemalle vadelmakakun.
###
Kyllä lääkäristä on paljon hyötyä, sen uskallan sanoa omakohtaisesti muutaman leikkauksenkin läpikäyneenä ja on mua hoitaneet sisätautilääkäritkin ansiokkaasti, samoin hammaslääkärit ja korvalääkäri. Silmälääkäri on kurssikaveri, joka ei ottanut palkkaa käynnistä, mutta sen vielä korvaan hälle!
Lääkärin työ on myös raskasta ja vastuullista. Sain juuri viestin tyttäreltäni, joka oli elvyttänyt potilaan onnistuneesti tällä viikolla – ja saanut muistutuksen toisen potilaan hoidosta, kun ei ollut havainnut lopullista diagnoosia ensiavussa.
Tiedän, mitkä ovat fiiliksensä. Olen nimittäin ollut muutamassa poliisikuulustelussa ja saanut pari muistutusta – vai oliko ne ennen vanhaan Terveydenhuollon Oikeusturvakeskuksen (TEO) huomautuksia nimeltään. Nämä kaikki huomautukset ja poliisikuulustelut ovat kertyneet päivystysajan työstä tilanteissa, jossa minua oli vain yksi kappale, mutta tapahtumia, joissa minua olisi tarvittu heti-tänne-nyt oli useita yhtä aikaa. Taisipa yksi tapaus olla sellainen, jossa (ei vaan kaksikin) todellinen sylttytehdas oli itse asiassa kuitenkin muualla kuin meikäläisen toiminnassa, mutta lääkäri on lain mukaan ainut, joka on vastuussa potilaan hoidosta. Tästä ei pääse yli eikä ympäri, ellei lakia terveydenhuollon ammattihenkilöiden vastuista muuteta. Eikä sitä hevillä kukaan halua muuttaa. Valtaa ja asemaa (ja palkkaa) haluavat kaikki ynnä natsoja kaulukseen ja sankariviittaa ylle. Mutta kun kysymys tulee vastuista (mukaanlukien ikävimmät tilanteet), vähenee halukkaiden joukko kuin tunnettu pyy maailmanlopun edellä. Niin se on. Tästä ei pääse mihinkään.
…paitsi nyt pienelle happihypylle ennen maatemenoa. Käyn kuulostelemassa, kuinka kollega voi saatuaan kolmannen rokotteensa. Niistä on joillekin tullut ärhäkkä vaste. En uskalla ääneen tässä sanoa miten omalla kohdallani ajattelin tehdä (koska en tiedä sitä vielä itsekään), mutta onneni on se, että sain rokotteet ihan muun väestön frekvenssillä enkä toista rokotetta kolme viikkoa ensimmöisen jälkeen kuten edellä mainittu tytär, joka tuli siitä kunnolla kipeäksi. Lääkärikö kipeäksi? Kyllä vaan – tämä potilailta joskus unohtuu, että ihan samaa potilassakkia ollaan itsekin. Jotkut meistä jopa kuolevatkin.
Herraparatkoon mitä Halloween-puheita! Nyt äkkiä ulos ennen kuin kaikki madonluvut on luettu!
Voimia ja Gesundheit! Klara
Klara Saken kirjoittaa 