Hyvä Lukijani,
mitä kohteliaimmin saanen esittää, etten tohdi Lukijani kauralastureseptiä kiilata tällä varsin perinteisellä ohjeella. Mutta mikäli sattuisi, että ohjeensa päälle olisi sulatetun voin armoitettu liemi roiskahtanut tahi kanamunanvalkuainen liimannut sukukartanon keittiöväeltä saadun mustan, vahakantisen vihon seitinohuet sivut toisiinsa, niin pelastan tilanteen allaolevalla ohjeella. Ohje vastaa parasta A-ryhmää ainakin helppoudellaan.
KLARAN VAKIOKAURALASTUT
- 100 g rasvaa (tahtoo sanoa: voita, 727 kcal/100 g, nälkä lähtee :D)
- 3 dl kauraryynejä (käytän niitä isoja, ne on parhaita tähän minusta)
- 1 muna
- 1,5 dl sokkeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 reipas rkl vehnäjauhoja
- Sulatettu rasva ryyneille
- Munat ja sokeri vaahdoksi (höpö höpö, sole ko sekoittaa ja lykätä pyttyyn, minen ala mitään vaahdottelemaan ja sotkemaan tähän vispilöitä, puuhaarukalla tämä hoidellaan koko setti)
- …kohdan 2 lisähuomautuksen vuoksi tämän kohdan voi hypätä yli…
- jauhoihin leivinjauhe, kaikki aineet lyödään yhteen ja koko sotku sekoitetaan
- ruokalusikkaparilla kippaan kökköset pellille muistaen turvavälit! Ne rakastuvat helposti toisiinsa. Siinä sitä sitten ollaan sahailemassa pyörösahalla toisiinsa kiintyneet kökköset erilleen
- Uuniin 200 astetta. Ja kärtsis, palavat sekunneissa, jollei pidä varaansa. Semmoiset 8 min annan olla rauhassa, jonka jälkeen menen tuijottamaan näyteikkunasta: joko sitä ollaan valmiita.
Lukijani ehkä huomasi, etten käyttänyt otsakkeessa sanaa ”Vakkarikauralastut”, enkä myöskään missään Herran nimessä sanoisi: ”Munaa ja sokeria ei välttis tarvi vatkaa”. Voi stn prk, että mua nämä ihan aikuiset välttis-vakkari-vatkaa- ihmiset jaksaa ottaa koteloon. Ettäs kehtaavat!
…mutta palatakseni kuosiini ja edetäkseni valkosipulipuolelle, niin esitän seuraavaa:
VALKOSIPULILEIVÄT
Tämän leipäsysteemin tausta on se, että ranskanleipää tai muuta valkoista leipää saattaa kapinperälle jäädä odottamaan vuoroaan. Eipä hätiä mitiä! Olen keksinyt tämän itse:
- ranskanleipä viipaloidaan
- otetaan voita sopiva määrä muistaen, että 727 kcal/100 g ;D ja että valtimosair… jne jne jne
- otetaan valkosipulinkynsiä semmoiset 4 kpl / ranskanleipä tai miten huvittaa
- viipaloidaan leipä
- puristetaan valkosipulit ja sotketaan mössö voihin (jota notkistan öljyllä*)
- voidellaan voi-valkosipulimössöllä leivät
- 225 astetta ja niin kauan pidetään, että vähän saavat pintaa
*Keksin tuon öljyllä jatkamisen vastikään. Saattaa säästää valtimoittensa endoteeliä joltakin kolesteroliplakilta 😉 Tosin tiede ei ole vielä selvittänyt, montako ranskanleipää on syötävä säästääkseen pätkän endoteeliä. Endoteeli on siis valtimon sisäseinämän tärkeä solukko, jolla on monta tehtävää. Yksi tärkeä homma on valtimoiden joustaminen sen mukaan, mitä ympärille kertynyt, elämäntaivaltaan taapertava Maan Matonen (kuten meikä) touhuilee. Endoteeli itkee sydäntäsärkevää, hiljaista itkuaan, kun Maan Matonen ahtaa ruoka-aukostaan sisään makkaraa, rasvajuustoa, ranskanpottuja ja rilliruokaa. Se nyyhkii: ”Kohta me luisutaan maan poveen, jos tuo tollero ei tajua siistiä lautasmalliaan!”
No, tässä tuli samalla vähän (vino hymy) ihmiselimistön fysiologiaa ja kielioppia. Mutta kuten haukansilmäinen huomaa, puhuin tässäkin reseptissä ranskanleivästä, enkä mistään fakin ranskiksesta. #koskakiepipoliisi #koskaäidinkieli.
Kielemme on niin harvinainen ja hieno ja liimaa meidät yhteen, jotta sitä vaalikaamme paistosten ohessa.
###
Jaba-jaa. Puhelimeen on tullut samalta yksinelävältä useampi viesti. Saan niitä silloin, kun jokin harmitus on vallannut mielenmaisemansa tai läheinen ottaa pattiin. Ajattelen viestejä lukiessani: ”Voi toveri, voi toveri. Purat harmisi minulle odottaen empatiaa, jakamista, analysointia, kanssaelämistä ja tukemista. Kun kirjaan sinulle harmini, vastaat seuraavana päivänä: no onpa.” Yleensä mukana on pahoittelu kiireen vuoksi. Kiire loppuu, kun oma harmi yllättää. Mutta hei, nyt huomasin: elämähän ei ole tasapuolista! 😀
…ryhdyn lukemaan mikä harmittaa. Ja toivotan Lukijalleni rapeita kauralastuja lainehille!
Klara S, lomalla
Klara Saken kirjoittaa 