Hyvä Lukijani,
kun nyt olen täällä talossa yksin, tulee rupatelluksi Lukijan kanssa siinä määrin, että kirjaan vähän ylöskin, jollei kaikki kuulu suoraan sinnepäin.
Asia koskee elintarvikevirastoa, Fineli-nimistä. Jaa tosiaan FIN+elintarvike, Fineli. Luin päivänä muutamana lihavuuden elintapahoidosta. Jokohan laitoin tänne linkin artikkeliin. Laitan varalta vielä. Se on hyvä.
https://www.duodecimlehti.fi/duo16417
Nappasin tuosta artikkelista nettilinkin Finelin ruoka-aineisiin (fineli.fi) ja ryhdyin pitämään ruokapäiväkirjaa, kun joitakin kiloja on päässyt kertymään ja vatsarasva pullistelemaan. Linkkiruokapäiväkirjaan on tässä, jos Lukijani innostuu. https://fineli.fi/fineli/fi/index
Nyt on 3-4 kg lähtenyt kuukaudessa, mikä on sopiva pudotusnopeus. Kun tänään en uskonut lautasellani köllöttelevälle 2,5 dl:n Nalle-kaurapuuroannokselleni ilmoitettua kalorimäärää (muistinvaraisesti n.380), löysin itseni puntaroimasta lempikauraryynejäni keittiöva’alla naama kiinni mittarissa. Aattelin, että jospa Fineli ei älyä, että nämä ovatkin höyhenenkepeitä pikakaurahiutaleita, eikä mitään ratakiskon painoista eloveenaa hyvän tähden! Ettei niille millään voi laittaa kalorisakkoa noin paljon! 😉
Mutta Fineli oli järkähtämätön! Grammoina ilmoitettunakin Finelin valikon kohdassa ”kaurahiutaleet” tulee sakkoa saman verran kuin annosilmoituksella ”kaurapuuro, vesi, suolaa, 2,5 dl”. Ei siitä mihkään päässyt.
Mutta kiittelen tästä ruokapäiväkirjasta Fineliä kuitenkin: näinhän se käy, painonlasku siis! Annoksistaan myös huomaa, mikä ruoka-aine on energiapaukku ja mikä täyttää mahaa vähemmillä kaloreilla. Bai-tö-vei: lääketieteessä se on ihan rahvaanomaisesti maha. Mahalaukku. Vatsalaukusta joku kissimirrikaula* ja last season-korkkaridosentti* saattaa puhua, mutta oikeasti se on mahalaukku, ventriculus. (*Ihmisiä, jotka ei ulosta, eikä piereskele.) -Anteeksi a)yleistykseni b)karkeuteni c) suorapuheisuuteni ja d)sarkasmini.
###
Ruoka-asioissa tulee mieleen vuoskymmenten ajalta muutama tuttava, joilla on ollut syömishäiriöitä. Nyt, kun Finelin kaloritaulukkoihin tukeutuu, niin alkaa valjeta se, miksei tuttava X koskaan syönyt tiettyjä ruoka-aineita. Soperteli jotatin, että oli lapsena syötetty sitä lajia liikaa tai että maku ei häntä miellytä tai että jonkinlaista ikään kuin allergiaoiretta tuntenut tuosta. Yllättävästi nämä ”maku ei miellytä”-ruoka-aineet on juuri noita energiatiheitä. Kuten vaikka leipä ja kaikki, missä on rasvaa tai piilorasvaa. Terveellistähän se, mutta hän oli tuolloin anorektinen ja mitä viimeksi olen nähnyt, niin edelleenkin on selkeästi alipainoinen. Pakonomainen liikunnantarve hänellä oli myös, mutta kun selkeästi oli ruoka-aineista tarkasti tietoinen, niin tiesi varmasti senkin, ettei raivoisallakaan liikunnalla pysy laihana, jos syö huolettomasti.
###
Loppuun laittaisin kuvan vähäkalorisesta herkusta, jota ostin toissapäivänä. Ilmeisesti ei nyt lataudu äärimmäisen raskaan suolapitoisuutensa takia 🙂 Nimittäin kyseessä ovat valkosipulissa pyöritetyt vihreät oliivit. Eikä ole kuulkaa paljon kaloreita! Mutta vaikka kalorimäärä on kepeä, niin naama on aamusella sitäkin enemmän turvoksissa, kun niitä illan kähmässä vetelee.
###
Nytpä tahdon olla ma, etätöiden tekijä. (Blääh) Sitten on aika lähteä sukulaisen kanssa katsomaan paikallisen harrastajateatterin esitystä. (Hauskaa! )
Kiitos Lukijalle, Klara
Klara Saken kirjoittaa 