Hyvä Lukijani,
heräsin tänään klo 5.55, vaikka olisin saanut nukkua puolille päivinkin. Tämmöistä se on: toisinaan aamulla väsyttää niin vietävästi, kun työpäivä on edessä, mutta kun sitä ei ole, niin jo lennähtää silmäluomi suurelleen: kas, uusi päivä!
Talonmies on kova nukkumaan. Anoppilassa aikanaan kiinnitin huomiota siihen, kuinka nuoriso makasi takapuoli homeessa pitkälle iltapäivään ja vanha kansa sanoi: ”Kun nuoriso nukkuu, on kuin laittaisi rahaa pankkiin.” Pidin outona tulokulmana, samoin tuota järjetöntä nukkumista. Omalla kohdallani on niin, että jos nukun liikaa, voin huonosti. Koko päivän olen tokkurassa.
Vaan näin on hyvä! Nukuin kuusi tuntia hyvää unta, mikä riittää meikäläiselle. Kätenikään ei tänään pakota yhtään. Olen näetsen kärsinyt oikean olkapään sinnikkäästä kiputilasta jo pitempään. Sen vuoksi olen syönyt niin paljon tulehduskipulääkkeitä, että piti jo varovasti tiedustella ystävältä munuaislääkäriltä, vieläkö kauan kärsii buranoita, naprokseeneja ja voltareeneja (myös koksibeja) nassuttaa ennen kuin on munuaiset vajaatoiminnassa. ”Älä syö joka päivä”, hän sanoi. Mutta se on vaikeaa, kun kivistää niin vietävästi. Luulen kivun johtuvan toisaalta tietokoneesta ja toisaalta kännykän näppäily yhdellä sormella. En osaa peukalotaktiikkaa, jolla nuoriso näyttää vempainta naputtavan, kun asemilla ja raiteilla toimiaan seuraa.
Tietokone? Voisiko sen käyttöä vähentää? Eipä onnistu ainakaan töissä, sillä väitän lääkärin näpyttävän työnsä sivussa konetta vähintään sihteerityön verran. Tietokonehommat vain lisääntyvät, kun talon muut toimijat (jotka eivät todellakaan tunne lääkärintyön sisältöä) siirtävät yhä enemmän näpyttelyhommia lääkärintyön oheen: ”Kyllä ne voi tämän laskutuksen tehdä siinä samalla.” Siinä samalla on helppo laittaa hommia jonkun toisen ammattiryhmän niskoille, kun ei oikeastaan tiedä lainkaan mitä muuta siinä samalla tehdään. Kunpa saisikin vain keskittyä potilaaseen koko vastaanottoajan!
”Alkuaan sairaala rakennettiin, jotta lääkärin olisi hyvä diagnosoida ja hoitaa potilaita.” (lähdelinkki alla)
###
Vastikään sairaaloiden tietojärjestelmän (”atk”) uusimista ajettiin neljässä sairaanhoitopiirissä kuin käärmettä pyssyyn. Kauppaa hieroivat it-ihmiset amerikkalaisen Cerner-yhtiön kanssa. Kiikarissa oli ”könttäkauppa”, johon osallistuisivat Joensuu, Mikkeli, Jyväskylä ja Vaasa. Jyväskylä oli kuulemani mukaan satsannut jo pelkkään valmistelutyöhönkin muutaman miljoonan. Kaupan ehtona oli, että kaikki neljä sairaanhoitopiiriä sitoutuvat ostoon. Lääkärit vastustivat kauppaa, kun tiedettiin ohjelman istuvan huonosti Eurooppaan. Ja onhan kotimaisiakin ohjelmia, joista ainakin yksi on todettu hyväksi. Mutta jenkkiläläisillä lienee virtaviivaisemmat myyntitykit.
Hankintasuunnitelma joutui vastatuuleen. Niissä melskeissä Siun Soten kuntayhtymän toimitusjohtaja Ilkka Pirskanen kirjasi syyskuuussa hallituksen esityslistaan näin:
” Lääkärit ovat erittäin tärkeä henkilöstöryhmä, mutta he ovat kokonaisuuden näkökulmasta käyttäjäryhmänä vähemmistöä (noin 7,2 % Siun soten henkilöstöstä on lääkäreitä) joten järjestelmävalintaa ei pitäisi tehdä pelkästään heidän työtään arvioimalla. ”
Pirskanen piti kyllä lääkäreiden huolta oikeutettuna, mutta arveli, että lisäämällä sihteereitä, puheentunnistusohjelmia* yms. (yms. tarkoittanee aina jotakin epämääräistä, Klaran huomautus) ongelma poistuu. Se on silloin ”yms”, kun ei ole tarkkaa käsitystä mitä se voisi olla. Tuolloin saattaa harhautua ajattelemaan, ettei sole ko laittaa. Jos joku haluaa lukea koko jutun, josta ylläoleva lainaus on napattu, niin linkki on tässä:
Miten kävi? Kävi niin, että Keski-Suomen sairaanhoitopiirin valtuusto kaatoi hankkeen. Kun kyse oli könttäkaupasta, niin se oli sitten siinä myös muiden paikkakuntien osalta.
Miksi kerron tämän näin seikkaperäisesti? Siksi, että sairaalat ympäri maata kärsivät merkittävästä erikoislääkäripulasta, vaikka media keskittyy vain tk-lääkäreihin. Tosiasiallisesti erikoissairaanhoito on pulassa. Sitä työtä voi korvata tk:n puolella. Lääkärit pakenevat sairaaloista ja eläkepoistumakin on tällä hetkellä merkittävä. Lääkärit kaipaavat arvovaltaa työyhteisössä, mahdollisuutta keskittyä potilaan hoitoon ja sairaalan keskeisen tarkoituksen vaalimista. Ydintavoite joka tapauksessa on sairauden lääketieteellinen diagnoosin määrittely ja sen mukainen hoito. Kaiken muut tulisi tukea tätä niin tilojen, laitteiden kuin henkilökunnankin osalta.
Lisätieto: yhden erikoislääkärin kouluttaminen = 6 vuotta lääkistä+ 6 vuotta erikoistumista. Lisäksi on nk. suppeita erikoisaloja, jotka tuon lisäksi vievät vielä noin 3-4 vuotta yliopistosta riippuen. Että ihan lyhyellä kirjekurssilla ei ammattilaisia saada uunista ulos.
Tässä pläjäys ammattiasiaa. En tiedä onko sillä yleistä kiinnostavuutta, mutta taustoittaa ainakin tilannetta. Mitä tulee tuohon erikoislääkärivajaukseen, niin on todettava, että siltä eivät ole säästyneet väkirikkaimmatkaan alueet.
###
Voi tylsyys, että tuli puisevaa settiä, mutta vannon, että tämä on asia, joka pyörii mielen päällä piipahdellessani eri puolella maata olevissa keskussairaaloissa ja toimipisteissä. Huoli on potilaiden hoidosta kaiken soosin keskellä. Monenmoista rakennushankettakin on meneillään ja innokkaita organisaation uudistajia, joista kaikilla ei ole selkeää käsitystä realiteeteista tai sairaalan ydintoiminnasta.
###
Apropos ja asiasta ananakseen: mitä tälle toistuvalle karhulaskulle tulisi tehdä? Tulee kuin Manulle illallinen muuttuakseen aina erääntyessään raivon punaiseksi. Olen koittanut joskus maksaakin tätä kymmenellä sentillä, mutta tuo pirulainen palaa itsepintaisesti takaisin. Kasvaakohan velka korkoa ja millä summalla? (Vino hymy)
###
Takavasemmalla aletaan äänistä päätellen heräillä. Rakki venyttelee ja lähestyy konttorini lasiovia. Talonmies hiippailee kulisseissa ja vaikuttaa siltä, että aamukahvia on luvassa. Sähköpostiini näyttää tulleen email ylilääkäri X:ltä. Se koskee varmaankin työtarjousta, jonka taannois esitin. Myös keskussairaala Z on minusta kiinnostunut. Neuvottelut sinne ovat kesken. Avaanko X:n emailia ennen kuin Z on vastannut ja päästy päätökseen? Enpä taida ainakaan vielä. Pysyy pää kirkkaampana omien päätösten suhteen. Ja kuten Lukija huomaa, minä olen se, joka ratsastaa aiemmin mainitsemani erikoislääkäripula-ahdingon harjalla. En pane pahakseni: viimeisiä työvuosia viedään ja on aika nauttia elämästään, kun pitkän työuran jälkeen pääsee pois päivystyksillä ryyditetystä viisipäiväisestä viikosta. …Lähtisinkö tänään metsäretkelle?
Oikein hyvää vointia Lukijalleni ja adventin odotusta.
Klara
Klara Saken kirjoittaa 