Hyvä Lukijani,
viskon tähän muutamia sanoja viuhtoessani ympäri rakasta kotomaata. Tänään täällä, huomenna 500 kilometrin päässä. (Mielenterveyttään sairastava omaiseni kysyy tekstiviestillä:”Mitä se laukkoo, eikö sen pitänyt jo jäädä eläkkeelle?” Tuijotan junan ikkunasta hetken aikaa ja mietin: pitikö mun? Olinko unohtanut jäädä? :D)
Junamatka oli himpun verran kärsimystä, kun lähialueelle pakkautui nuorisoa. Mukana oli fiksun oloinen nuorimies, joka enimmäkseen näytti kärsivältä kahden nuoren naisen räkättäessä ja rääkyessä keskenään. Heillä oli hauskaa, ei siinä mitään, mutta semmoinen korkealta kiikaava, puolikirkuva nuorisoääni vaan ei ole mun juttuni. Ennen nuori nainen sentään osasi pitää päänsä kiinni (heh). Stana meinasin käydä lyömässä luun kurkkuun, mutta aattelin sitten, että olkoon hlvetti vie. Että kyllä niillä vielä tuosta hymy hyytyy, sanokaa mun sanoneen! Tulee ärsyttävä aviomies, huutavia räkänokkia nurkat täyteen ja töissä yt-neuvottelut. Anoppi alkaa soittaa suutaan, naapurit kettuilee ja kahvilassa ei ole kauralattea. Mökille tulee muurahaisia, sähköautosta katkeaa virta Ilomantsin takana ja talvet muuttuu pelkäksi räntäsateeksi ilmastonmuutoksen myötä. Se parkuva nuori ruotsalaistyttö suorittaa vuoriteollisuusingengöörin paperit ja palkataan Saksaan uusia hiilivoimaloita suunnittelemaan. Nordstream-putki hajoaa Itämeren alla ja metaanikaasua kuplii Ruotsinlaivalle. Joitakin vastoinkäymisiä mainitakseni.
Päätin siis olla armollinen ja vääntää korvalappustereoitani kovemmalle
###
Kuten Lukijani huomaa, olen suuri nuorison ystävä. Sitä sakkia minulla tosiaan tuntuukin olevan ympärilläni yllin kyllin ja yhä kiihtyvämmässä määrin. Lähestulkoon kaikki työtoverini alkavat olla minua nuorempia, joten yllä mainittu omaisen kommentti oli kyllä oikeaan osunut: eläkkeelle tästä jo joutaisi. Mutta vastahan pääsin alkuun! Juuri kun olen alani oppinut ja koen osaavani koko paletin, niin pitäisikin vetäytyä pois työmarkkinoilta. E-hei! Ei mua niin vain saa savustetuksi.
###
Viimemainittuihin sanoihin vedotakseni olen lauantaita myöten kantanut korttani kekoon ja sivusilmällä tutkaillut Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan uuden dekaanin viisasta huomautusta: lääkäripulaa ei olisi, jos lääkäri saisi tehdä sitä työtä, johon tarvitaan lääkäri!
Se oli niin viisaasti sanottu, että kellahdanpa nyt heti tässä hyvässä ja ihmisystävällisessä vakiomajapaikassani kyljelleni ja alan kiskoa unta palloon, että huomenna olen parhaimmillani, kun kohtaan läjän potilaita, joista minun tulee ottaa koppi ja auttaa heitä heidän sairauksissaan.
Toivon Lukijalle joko hyviä eläkepäiviä tai muutoin vain hyviä ja erinomaisen terveitä päiviä! Toivottavasti hän on pysynyt terveenä tämän piikkipalleroisen meille aiheuttaman härdelin keskellä. Omalta osaltani en ole juurikaan huomannut muutosta aiempiin vuosiin. No, Talonmies ei lähtenyt viuhtomaan mailoillaan etelän ilmaa, päivät kuljrtaan ruokataukoa lukuunottamatta maski naamassa 8-10 h/pv, mutta muutoin ollaan kuin Ellun kanat.
Toivon voivani taas paiskoa sanoja linjastolle, kun sopiva sauma tulee. Jospa se tulee jo 500 km:n päässä? Ajattelin, että voisi olla hyvä sanoa joku sana tästä covidista siltä kannalta miten se ammatissani näyttäytyy. Jään tuumimaan…
Hyviä vointeja! Klara
Klara Saken kirjoittaa 