Hyvä Lukijani,
matkistan ympäri maailmaa laukussa leipää ja viinaa vaan (lapset lauloivat aikanaan oman versionsa). Olen ohikulkumatkalla pikkukaupungissa, jossa odotan junaa. Tsekkailin nettiä ja mielehen palautui paikkakuntalaasen kehootus pysähtyä joskus tässä pienessä kahavepaikassa. Nimikin kun osui mielehen, niin mää lähärin sitten asemalta hortoolemahan notta löyränkö mää tämän kahavepaikan ja löysinhän mää.
(Vaihtaa Oulun murteelle) Vaan onpa lutuunen paikka! Täällä on jos jonkinlaista rättäystä myynnisä. Näisä on monenlaista rähämää päällä näisä imelisä kakkuisa, pullisa ja herkkuisa ja nuo suolasetki näyttää tosi herkullisilta. Mää ottiin pehemiännäkösen pullan, joka vei kyllä kielen mennesään. – Hauska kuunnella kun nuo kahvilan naiset porisee keskenään omia juttujaan. Tämmöisisä kahavipaikoisa on aina naiset hyvällä päällä. Mää eppäilen, että sen takia ko ne saa syyä pullia aina ko tekkee mieli 😀
(Vaihtaa yleiskielelle)
###
Siitä tulikin mieleeni, että kuvan pulla on ostettu kymmenen painonpudotuskilon kunniaksi. En oikeastaan itsekään tullut ajatelleeksi, että tuommoinen kilomäärä alkaa jo näkyä ihmisestä kauemmas. Tapasin tänään ihmisiä, jotka eivät ole mua nähneet muutamaan kuukauteen ja he parkaisi yhteen ääneen: ”Sähän oot kuule laihtunu!” Tajusin itsekin, että kyllähän tässä tosiaan alkaa olla kevyempi olo kaikkinensa. Ja juhlan paikka.
(Voi ei, nyt tuli asiakas ja alkoi se paikallisen tyylin kovaääninen mesoaminen 😀 Aiheen varmaan Lukija arvaa. Se liittyy erääseen viime päivien ryhmäurheilun kansainväliseen voittohon, joka ei mua yhtään jaksa innostaa. Täällä sanotaan kaikkeen aina, että johan nyt toki 😀 Ei riitä, että ”toki”. Täällä on kaikki mahtipontista – ihanaa sakkia nämä eteläpohojalaaset! Omaski veres virtaa jokunen geeni täkäläistä mallia, kun isän vanhemmat oli näiltä lakeuksilta.)
Määpä katson, onko juna myöhäs. (Tämä murre tarttuu. Nyt tuloo seuraava meuhkaaja ovesta.) Mää arvaasin, myöhäs on. Mänöö myöhääseks ennen ku oon perillä pirtis. Enkä eres omas pirtis. Äsh, menee kai kohorillensa, mutta koitan palautua ruotuhun eli verän normaalis kieles tämän loppuhun.
###
Katsoessani nyt ulos ikkunasta ja nähdessäni suomalaiskansaa kulkemassa kadulla ajattelen, että rakastan tätä omaa kansaa. Tiedän etukäteen, että huomenna on vastassa arabimies ja heidän kanssa mulla on aika usein vaikeuksia tulla kunnioitetuksi ja arvostetuksi naisammattilaisena. Eivät tahdo uskoa meikäläisen kannanottoja. Joskus on jopa pitänyt naapurihuoneesta hakea itse opettamani nuori erikoistuva mieskollega sanomaan, että seniori(ämmän) tekemä sairauden jatkosuunnitelma on oikea ja kohdallaan. Olen myös ollut päinvastaisessa tilanteessa: mieslääkäri ei ole aviomiehelle kelvannut rouvaansa hoitamaan. Näitä tilanteita mun vaan on niin juukelin vaikea sulattaa, sanottakoon rasistiksi ja kivitettäköön! Vastapainoksi sanottakoon, että tapaan hyvin usein maahanmuuttajataustaisia, joiden kanssa ei kerta kaikkiaan ole minkäänlaisia vaikeuksia. Ja tapaan kantasuomalaisia jankkaajia ja inttäjiä. Mutta reiluuden nimissä on kuitenkin pysyttävä siinä kannassa, että suhteessa väestömäärään ovat vaikeudet merkittävästi tavallisempia arabimiesten kanssa kuin kantasuomalaisten inttäjäukkojen kanssa. Ei siitä pääse mihinkään. Ajattelen silti, että kun aikaa kuluu hekin integroituvat uuteen kotimaahansa ja oppivat arvostamaan uuden kotimaansa peruselementtejä, jotka eivät ole niitä, joihin lähtömaassaan ovat kasvaneet. Eihän me voida muuttua toiseksi kulttuuriksi.
###
Kas, näinpä päästiin leppoisasta kahvilatunnelmasta taistelemaan oman kulttuurin ja maan tapojen puolesta. 😀 Peace, not war! Toivottavasti edellä esitetty on päivän sana kaikissa kulttuureissa.
Joskohan juna pikkuhiljaa tulisi,
teidän Klara
Klara Saken kirjoittaa 