Hyvä Lukijani,
pakko mennä suoraan asiaan: kyllä meitä koetellaan. Toki koetellaan vielä enemmän jossakin muualla, mutta on tämä aika raskasta etäämmälläkin. Kuka muistaa enää covidia? Viikko sitten söin pullaa pienessä kahvilassa autuaan tietämättömänä siitä, mitä tuleman pitää. Suomalaiset iloitsivat jääkiekkovoitosta ja elämä oli raiteillaan. Nyt niiltä on pudottu: kertaheitolla kääntyi Venäjä-ratas toiseen asentoon. Lähden purkamaan ajatuksiani:
Oman sukupolven kokemus… on se, että onhan me veren perintönä tai geeneissä saatu varma käsitys siitä kuka ei voissa paistamallakaan muutu. Ei siitä ole ainakaan meikäläisellä, isoisänsä sodassa menettäneellä, ollut pienintäkään epäilystä. Olen myös työelämän kautta nähnyt venäläisen ajattelutavan – etenee ihan omia reittejään, jotka on sellaisia, ettei pohjoismaalaisella käy mielen vieressäkään. Näin se vain on, ei siitä mihinkään pääse.
Venäläisen kokemus. Tästä sain ajateltavaa joku vuosi sitten istuttuani vapaamuotoisessa seurustelutilaisuudessa venäläisen henkilön vieressä vaihtamassa ajatuksia. Puhuttiin muun muassa politiikasta, josta ei yhtään kursastellut puhua. Järkytyin kuulemastani. Piti kotimatkalla itsekseen pureskella ja samalla ihmetellä sinisilmäisyyttään ja länsimaisen elämän turvallisuutta, johon on kasvanut ja kasvatettu. Hän aivan oikeasti pelkäsi kotimaataan ja sen valtionkoneistoa, eikä piilottanut tunteitaan. Kertoi konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, jos valtakoneistoa arvostelee. En ollut aiemmin ymmärtänyt, että viranomaisia pitäisi Venäjällä pelätä, vaikkei se meikäläisen silmiin kovin järjestäytyneeltä yhteiskunnalta koskaan ole vaikuttanutkaan. Tai hei, onpas: Neuvostoliiton aikana ainakin päällisin puolin, joskin ihmiset taisivat elää melko tavalla kaksoiselämää kaikkine sukkahousun ostoineen. – Semmoista viranomaispelkoa en länsimaissa ole koskaan kohdannut, joten vähän sama fiilis kuin joskus Intian reissulla: onko tälläistä oikeasti olemassa vai painajaistako tämä!? Meidän pullasorsaihmisten mielikuvitus ei ylety kehittämään semmoisia versioita elämisen mallista, jota esimerkiksi tuommoinen virkakoneiston pelko oikeasti on ihmiselle.
Suomalaisen ajatus. Nyt voidaan lopultakin puhua ihan valtionjohtoamme myöten rehellisesti Venäjästä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että:
a) Venäjän kansallakaan ei takuulla ole helppoa Putlerinsa kanssa sen enempää kotimaassaan kuin maailmallakaan. Ovat johtajansa panttivankeja kuten jossain on todettu. Systeeminsä armoilla vähän kuin Pohjois-Koreassa.
b) geopoliittinen asemamme on mikä on. Sen faktan kanssa eletään, että karhun vieressä ollaan.
Nato? En osaa sanoa. Vakavan miettimisen paikka, mutta järki sanoisi, että nyt kun liikkuvalla alustalla on koko länsimainen maailma, pitäisin omat palikat paikoillaan. Luotan kuitenkin tässä asiassa viisaampien päätöksiin. Useampi poliitikko sen sanoiksi pukikin: on saatava selkoa kaikista siihen liittyvistä seikoista, eduista ja haitoista. Mielestäni Ruotsin kanssa kannattaa pysyä kimpassa.
###
Seuraan herkeämättä uutisia joka tuutista. Somesta näkee asiat lähestulkoon in situ, kuten lääkärilatinaksi sanotaan eli tässä ja nyt. Olen lomalla ja aikaa median seuraamiseen on niin, että pää pehmenee, mutten näytä olevan yksin: Talonmieheltä puolisalaa kyttään nettiä ja näyttää tekevän samoin. Töissä ajatukset ainakin hetkittäin irtautuu sotatantereista.
Mediaa seuratessa ilolla tervehdin toimia, joita ihmiset tekevät Venäjän pään menoksi. Anonymous-nörttijoukon isku Venäjän viralliselle tv-kanavalle oli loistoidea. Mutta osaa ne venäläisetkin nettimaailman temput. Lienee Nordean palveluiden takkuaminen tuota perua.
###
Tämä tällä haavaa päivän tapahtumista, kiitos jos jaksoit kuunnella.
Toivon voimia Lukijalleni ja sitä laihaa lohtua, minkä saamme kevään tulosta. Hienoja on ulkoilukelit olleet lomalaiselle! Hiihtopaikkakunnalla oleillaan ja siinä sivussa vähän harmittelen, ettei autiotuvalle lumien keskelle oikein pääse. Tai pääsisin itseksenikin, mutta pelkään tuvan uunin sytyttämistä. Olen hemmetinmoiseen savupilveen sen kanssa ajautunut jo pariinkin kertaan. (En saa sitä vetämään ja iskee paniikki, kun mökki on savua täynnä.)
Oikein paljon voimia Lukijalle ja auringon kiloa mieleesi!
Klara
Klara Saken kirjoittaa 