Hyvä Lukija, kirjoittelen tässä junassa jonkun rivin tunnelmia, vaikka tiedän, että kohta tullaan alueelle, jossa verkko alkaa tökkiä ja lopuksi katkeaa pitemmäksi aikaa. Mutta mennään niin kauan kuin verkko pelaa.
Joku nuorimies, hieman ylimielinen noin kolmikymppinen kille, kävi juuri tädiltä kysymässä ”mikä juna tämä on?” Miten niin mikä juna, Valtionrautateid… siis vaunu numero 2. ”Ei mutta mikä, siis mikä tarkemmin?!” Sanon, että enpä muista, mutta katotaanpa lipusta. ”Ei kun että MIHIN TÄMÄ JUNA ON MENOSSA!” Voi hyvää päivää, ettei nyt äiti lähtenytkään mukaan, eikä pikkukaveri ohuessa ruotsalaisparrassaan osannut lukea sitä junan oven vierestä. Tämmöisetkö ne siellä Venäjän rintamallakin torveloi tykin takana? Ei ihme, että homma sössii.
Ja tässä yhteydessä sanottakoon, että ihan helvetillisen …tanan sietämätöntä, että naapurin hullu mies saa jumituttaa siviilit Mariupolin kaupunkiin. Olkoon hänelle helvetin tulet yhtä sietämättömät kuin sielunveljelleen Hitlerille. Onko kummallakaan ollut äitiä? Onko kukaan silittänyt päätä, onko paistanut lettuja ja hoitanut, kun kuumetauti on rusikoinut pientä kehoa? Vai menikö lapsuus rottia kiduttaessa, kuten legenda Putlerin lapsuudesta kertoo?
(Partapoika häipyi kuin kuppa Töölöstä, kun sanoin, mihin suuntaan juna on menossa. Minne lie raasu nyt joutui, eipä taida olla junassa paikkaakaan pienokaiselle.)
###
Lisäys edelliseen: olen aikas varma, että kaveri erehtyi junan suunnasta ja luuli olevansa junassa, joka lähti toiseen suuntaan kymmenkunta minuuttia aiemmin. Taisi tulla myöhässä huudeille. Siperia opet…uhhhh. Enpä sanokaan. (Tallennan draftiksi välillä, ettei teksti katoa.)
###
No, nytpä pätkii, mutta näyttää olevan ohjelma niin fiksu, että ottaa jemmaan tekstini, jos verkko katkeilee.
###
Meillä on kotosalla nyt tässä tilanteessa semmoinen hurtin huumorin meininki Talonmiehen kanssa, että groteski huumorimme kyllä heikompia hirvittäisi. Jälkeläiset ymmärtää, mutta nostelevat kulmiaan ja luovat hitaita katseita. Ollaan näetsen tultu Talonmiehen kanssa lapsiksi jälleen. Talonmies on huomauttanut isoja koiriaan meidän postilaatikon tolppaan pissattavalle rouvalle käytöstapoja ja ollaan muutenkin hypätty semmoiseen roolinn, että selavii! Mitäpä tässä enää kursailemaan (ei olla kyllä kurssiltu ennenkään). Hekotellaan nyt kaikkea kamalaa, mitä tästä tilanteesta saa revityksi. Suosittelen samaa, sillä huumori pelastaa monen synkän tilanteen. Kun isäntä katsoo mansikkasoppapurkkia, hän huudahtaa: ”Osocrad! Mitä tuo tarkoittaa! Osokrad, Leningrad! Onko tuo jotain venäjää!” 😀 Ollaan ihan vainoharhaisia. Minä siihen sitten, että ”De betyyder ju uusokraad”, hah! Talonmies huojentuna: nå men fan också! Ollaan oltu joskus Ruotsissa töissä kumpanenkin ja hänkin osaa ihan kohtuullisesti ruotsinkieltä.
…muttei parane kovin makeasti nauraa itsekään. Ostin nimittäin eilen vainoharhoissani itselleni F-securen (luotin vain Hyppöseen) salatun yhteyden sovelluksen eli VPN-yhteyden. Sellainen toki on sairauskertomusohjelmien turvana ja yliopistolla, mutta nyt haluan myös oman sijaintini, henkilöni, IP-osoitteeni ja kaiken piilottaa. Soitan aika tavalla suutani mm. somessa, enkä halua koogeepeetä tai sen sorttista sakkia harmikseni. Ja jos Lukijani kauhistuu, niin no worries: niin hölmöjä eivät sentään Putlerin trollitkaan ole, että ne tämmöistä sekavaa mummua nyt alkaisivat vainoamaan. 😀 Että karkailee se mopo mummullakin nyt.
###
Mutta juna kulkee! Olen kova tyttö junailemaan, eikä juurrikaan ole pahaa sanottavaa VeeÄrrästä, vaikka melkoinen käytettyjen lippujen arsenaali jo onkin lakkarissa. Tämäkin alkuviikko kuljettaa mua -hetkinen- liki tuhat kilometriä raiteita pitkin.
Rautaa rajalle ja voimia Lukijalle ja Antti Kaikkoselle huomista matkaa varten. Kyllä me tästä selvitään!
Klara
Klara Saken kirjoittaa 