Hyvä Lukija,
ehkä hämmästyt näin nopeaa uutta päivitystä, mutta lomanen menossa ja kirjoitteluaikaa. Tämän päivän käyttän fyysiseen lepoon, kun on tullut heiluttua joka päivä jossain. Pakkoliikuntaako? Ei, vaan nautin ulkoilusta ja pitkistä lenkeistä eri muodoissaan. Samalla kuuntelen radiosta mieliohjelmat, joita oikein säästelen lenkkejä varten. Tässä nämä:
- kaikki, missä on Ruben Stiller :). Suurinta herkkua on Rubenin oma radio-ohjelma, nimeltään yksinkertaisesti Ruben Stiller. Arvosana 10-
- Uutispodcast: erittäin hyvä, n. 20 min. kestää, tasokkaita asiantuntijoita Nato- ja Ukraina-asiassa. Arvosana: 9+
- Pyöreä Pöytä: vuosikausien vakioseurattava. Taso on mielestäni vähän lurpahtanut. Kaipailen elämänviisasta Sirkka Hämäläistä, joka vastikään jättäytyi ohjelmasta. Puuttuu naispuolelta kokemuksen ja realismin ääni. Valitettavasti uusin tulokas, kypsempien kymmenysten edustaja pastori Hilkka Olkinuora ei yllä siihen. Järjen, realismin ja logiikan ääntä on kyllä ohjelman miehillä – pärjäiskös sillä. Arvosana tällä hetkellä 7.
- Politiikkaradio: hyvä, joskin osa sisällöstä menee ulos kiinnostusalueista, jolloin skippailen jaksot. Arvosana: 8 1/2.
- Tiedeykkönen: osa aiheista kiinnostaa. Jaksot hyvin toimitettuja. Arvosana: 8 1/2.
- Muistojen Bulevardi-musiikkiohjelma. Erinomainen hyvä musiikkiohjelmien edustaja. Arvosana: 9.
Jos on innostusta asiaohjelmiin, niin tässä suositukset. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka haluavat keveämpiä aiheita, enkä aseta näitä mitenkään vastakkain tai paremmuusjärjestykseen.
Äänikirjoja kuuntelen lenkeillä ja reissatessa myös. Nappiosumaa ei ole viime aikoina ollut ja jäi mm. ”Öyhökratia – ketä kuunnellaan, kun kaikki puhuvat”. Tylsä. Merete Mazzarellan Violetti hetkikin oli pettymys: risaisesti etenevä. Enkä jaksa Mereten pitkiä lainauksia toisten kirjoista. Mutta paikotellen toki pilkisti vielä tasokasta Mazzarellaakin tässä.
###
Mitä ajattelen Natosta ja tilanteesta? Seuraan aihetta edelleen tarkkaan, joskin 24.2. iskenyt hitonmoinen ryssäpelko on väistynyt. Tilalle on tullut ”tuli mitä tuli”-fiilinki. Alkushokin ja järkytyksen jälkeen siirryin Nato-kannattajaksi. Nopea Nato-kasvuni on siinä vaiheessa, että olen nyt kypsä kuulemaan myös Nato-vastaisia näkemyksiä. Tänään Ruben Stillerin ohjelmassa kansanedustaja Anna Kontula (vas) perusteli Nato-vastustustaan asiallisesti. Annan näkemyksiä olen aina pitänyt vähän kukkapurkissa kasvaneen idealistin näkemyksinä, mutta nyt oli kypsempää ajatusta näissä. Näkemyksensä Venäjästä oli mielestäni realistinen ja vastaa omaani. Hän sanoin jotenkin siihen tapaan, että ellei ole Venäjän toimintamalleja älynnyt edes aiempien vuoskymmenten tapahtumista, niin on kai asunut lähinnä perunakellarissa. Se oli hyvin sanottu (voissa paistaminen tulee mieleen tässä).
Mutta en Annan tavoin pelkäisi Nato-kansalaisena terrori-iskun kohteeksi joutuminen. Sen sijaan ilman Natoa kyllä pelottaa Venäjän iskun kohteeksi joutuminen. Eikä mua kyllä häiritsisi se, että jossain ei-Nato-maassa laukkuni pengottaisi tavallista tarkemmin mennessäni maan parlamenttiin, kun parlamenttivierailut ei taida olla tavan kansan nähtävyyslistojen kärjessä, eikä niihin niin vain pääsisikään. (Suomen eduskunnassa kävin 70-luvulla. Se riittää.)
###
Olin tänään antirasistinen ja vein pirssini arabitaustaiseen firmaan siivottavaksi, kun peukutan vahvasti heidän työllistymiselleen. Käsittäkseni firma on heidän omansa ja hyvää työtä tekivät. Kielitaitokin riitti oleelliseen.
Mutta tuli yllätyksenä, että auto oli vankasti parfymoitu. 🙂 Piti tuulettaa ajellessa. Pihaan tullessa autonoven aukaisu sai pihalla päivystäneen Talonmiehen toteamaan tunnelma olevan kuin Marokon taksissa. No, jospa se siitä hälvenee. (Jos olisin fiksu, kävisin vinkkaamassa pojille, että kansalta kannattaa kysyä haluaako hajusteita. Mutta sen verran olen arabin ylpeydestä oppinut vuoskymmenten aikana, ettei ehkä hyvä heilu ämmän mennä neuvomaan. En ota riskiä.) Peukut pystyyn, että verotukset ja palkanmaksut selvittävät sääntöjen mukaan. Ammatinharjoittajana tiedän, ettei se ole niinkään yksinkertaista. Omassa ammatissa on vielä Aluevalvontavirastolle tehtävät raportit joka toimipisteestä, oli toimintaa tai ei. Byrokratian riemuvoittohan tämä maa on, monella sektorilla.
###
Lopuksi lupaamani resepti, jota aion kokeilla huomenna. Lähde: Femina-lehti nro 13/2021. Smaklig måltid!
Kyckling cacciatore (broileria siis)
2 suippopaprikaa, 2 sipulia, 2 valkosipulinkynttä, 100 g sieniä (siitake esim.), 4 broilerfileetä, 50 g mustia oliiveja, 2 purkkia muskattua tomaattia, suolaa, pippuria (laittaisin mustapippuria)
Ohje: Uuniin 175 ast. Paprikoiden paloittelu, sipuli + valkosipuli pieniksi, sienten paloittelu. Broilerit voideltuun uunivuokaan*, mausta. Heittele paprikat, sipulit ja sienet pataan. Uuniin 20 minuutiksi. Tuon jälkeen oliivit ja tomaattimurska pyttyyn myös ja takaisin uuniin 20 minuutiksi. Persiljaa voi silputa päälle. *ajattelin kyllä käyttää broilerin ensin lyhyesti pannulla. Kypsää sen tulee joka tapauksessa olla, kuten tiedämme (salmonellariski, jos on raakaa).
Alla Feminasta otettu kuva yo. ruokalajista.
Voimia, jaksamista ja rohkeutta luottaa tulevaan ja iloita keväästä!
Kuulumisiin, Klara
Klara Saken kirjoittaa 