Hyvä Lukijani,
ei tullut karhua vastaan, mutta aika mökillä juoksee. Päivät kuljeskelen metsissä. Mökille palatessa kiiruhdan sankoineni rannan ja saunan väliä, sitten sama kaivolle ja takaisin, jonka jälkeen tulet saunan piisiin ja kaminaan, kiiruhtaminen puuvarastolle. Äkkiä saunaan, sitten padat porisemaan, sitten tiskaaminen, joka on sekin moninainen operaatio näissä oloissa. Toisaalta olen satsannut kertakäyttövermeisiin ja mullahan on tietysti tarkkaan pohdittu, niukka ja kevyt retkeilykeittiövälineistökin. Siis titaanikattila, lusikka ja kuppi, minikokoinen kaasukeitin.
***
Tänään palaan kotitorppaan Talonmiehen ja Rakin luo. Talonmies kaupunkilaispoikana ei ole mökki-ihmisiä, joten ero ihmisten välillä suotanee: one size does not fit all. Ihan noviisi ei mettäilyissä hänkään ole, mutta mettäilyajoistaan on jo aikaa. Rakin kanssa on niin, että vaikka se pysyy kohtuullisen hyvin pihapiirissä, en ole satavarma sen suhteen, jos tulee jotakin mielenkiintoisempaa. Lisäksi alueella on susia ja koiria mennyt omistajan nokan altakin hukan suuhun. Aina on sydän vähän syrjällään sen kanssa, eikä koiria irti saa pitääkään, jolleivät ole ”välittömästi kytkettävissä”. Siihen ei Rakki-veijarin kanssa voi luottaa.
Minun puolestani susi saa rauhassa asua susien alueella, kunhan ei silmille hypi, eikä tunge pihapiireihin. Jossain päin Suomea ovat tulleet röyhkeiksikin ja onpa tuttuja, joilla on tullut susivahinkoja lähellä taajamia – kaksikin. Mutten ole susivihaaja, eikä kysymykseen ylipäätään pidä mennä tunne edellä, vaan järki. Sama koskee esim. karhunkatselupaikkoja ja haaskalta kuvaamista, jollainen paikka mökkiseudullakin on. Pitäisi antaa villieläinten elää ravinnonhankinnassaankin villieläimen elämää kuten sille kuuluu. Se on villin luontoeläimen elämänmenon kunnioittamista, johon ei mielestäni kuulu sille vieraat menetelmät kuten ruoalla houkuttelu ja johtaa sille epätyypilliseen kuvioon monella tapaa. Aikuiset uroskarhut eivät luonnossa kokoonnu samalle haaskalle, eikä naaraskarhu pentujen kanssa aterioi ukkoköörissä. Ja tuommoiset vanhat ihmisukot, jotka höpäjää karhujen kanssa kuonot vastakkain on minusta kyllä ihan heissulivei, kaikkien kannalta. Ei karhut(kaan) ole häkkieläimiksi syntyneet, eikä ihmisen kanssa pelailuun.
***
Tämä oli epävirallispoliittinen näkemykseni sarjassa ”Eläinväärinkäsityksiä ja hömppäilyjä”. Väärinkäsittäjä en luonnollisestikaan ole itse kannanotossani kuten ei kukaan kannanottaja koe olevansa 🙂
***
Mennäkseni luontoelämyksiini, niin vietin kaksi intensiivistä päivää metsässä, siis aamusta iltaan. Keräsin pussillisen korvasieniä siinä sivussa (keitetty eli ryöpätty virallisen ohjeen mukaisesti) jälkeläiselle, joka ei työnsä vuoksi metsiin nyt ehdi. Käy kyllä täällä mökillä ja on nähdäkseni ainut, joka on siihen motivoitunut talvisaikaankin. Näytti tehneen emolleen hienot saunapuut ja kaminanlämmityspuut pienine tikkupuineen. On sienensä ansainnut. Perheestämme ainut, joka on innostunut metsissä liikkumiseen ja metsästää.
Mitä näin, mitä kuulin? Näin majavan, jonka näin viime vuonnakin samalla alueella. Liekö sama talttahammas? Olen meloessa raivaillut patokeppejä tuosta kohtaa kulkutieltäni joka vuosi. Tämä aluehan on mun vuosien takainen melontaretkeilyalue jo ennen mökinosotoa. Nyt oli saanut vähän isompaakin tulvaa aikaiseksi 🙂 joskin tulvaa on nyt ilman majaviakin. Kuulin järripeipon, peipon, kirjosiepon, korpin, lokkeja, tiiroja… ainakin nämä. Joku kulki samoja reittejä, koskapa mennessä polulla havaitsemani iso korvasieni, jonka aioin palatessa poimia kyytiin, oli poljettu littanaksi. Varmaa on, ettei siellä minun lisäkseni kulkenut kukaan ihminen. Jos olisi kulkenut polulla, olisi joko ohittanut minut tai tullut vastaan. Harva tuossa maastossa roikottelee polun ulkopuolella, sen tiedän.
***
Istun kuistilla ja käypä Hyvä Lukijani tähän niin kylmä viima itärajan takaa (ei haise savu eikä ruuti), että taidan ryhtyä kokoamaan kamppeitani ja ajella lähimmälle tankille, joka on n. 50 km päässä. Siitä sitten puottelen kotiin.
Kuulumisiin! Klara
Klara Saken kirjoittaa 