Yöllisiä ajoreittejä ja härskiä silliä

Viime yöltä matkan varrelta

Hyvä Lukijani,

missä lienetkään, niin minä ainakin makaan härskinä sillinä autiotuvan kuistin penkillä laajan, mäkkiä ympäröivän mäntydivisioonan käpytulituksessa. Viime tuntien mittaan on kaakkoistuuli äitynyt kiukkuiseksi ja männyt protestoivat heilumalla holtittomasti ja tulittamalla meikäläistä. Semmoista se on, kun joutuu sijaiskärsijäksi kaikkeen. (Käpyjä tänne vaan, kyllä kestetään kunhan pysytte juurillanne, senkin tolppa-apinat. Hah, heti heitettiin käpykranaatti tännepäin tuostakin hyvästä. Näyttää olevan käpysodan erikoisoperaation sensuuri voimassa, ei saisi vastustaa sanallakaan. Lieneekö tartunta tullut tuosta rajan takaa kävynheit…saateri että ne jaksaa pommittaa, en sano enää tästä aiheesta mitään.)

Totta puhuen aattelin ripustaa noihin mäntyihin riippumaton ja mennä makaamaan, kun yöunta tuli 4,5 h joka on aivan liian vähän. Mutta saapuessani autiomökille oli niin komea lintuin kuoro ja niiiin komea keli, etten millään tohtinut mennä maate. Juukeli vie! Kuikka huuteli ja mankui, että se osaa olla komeaääninen! Vastarannan lahukassa pesii joutsenpari ja huiluttelivat siellä hekin, teeret pulputtivat, laulurastas parodioi. Eikä tässä vielä kaikki (nyt käpydivisioonan operaatioon on valjastunut jo naamarasvapurkkikin)… tai taisi olla, sillä loppu katosi päästä naamarasvan uhkailun vuoksi.

Iltahan mulla meni ajellessa. Aloitin kohteesta A klo 17.15 ja päädyin kohteeseen B eli mökille klo 23.45. Tuo sisälsi pari pysähdystä, mutta oli siinä kilometrejäkin hyvä määrä. Että siinä se ilmasto lämpenee, kun meikämanne nilkka suorana vetää armaan kotomaan kamaralla. Matka-aikaan vaikuttaa osin sekin, että ajelen aika paljon pikkuteillä katselemassa potentiaalisia melontapaikkojan ja ihailemassa maisemia. Eilen tuli piipahdettua yhdellä muistomerkilläkin. Sotahommia 😦 Voi, että on moni äiti synnyttänyt lapsensa menehtyväksi sodan suureen kitaan. Mitä tämä kaikki on, että ihmisiä pitää vuosisadasta toiseen lajitovereiden tappaa?

Äsh. Mun on viisain pysytellä tässä käpykaartissa (heti lensi ohjus tähän suuntaan!) ja taistella mäntydivisioonaa vastaan mielikuvia myöten. Muutoin tulee liian raskaaksi ajatus ja elämä. Kas, nyt saivat tuulen avittamana vahvistusta makuualustastani, jonka kanssa jouduin lähitaisteluun, kun ei meinaa pysyä painiotteessani. Oletkos siinä!

Näiden 4,5 h-unien masinoimien (kas, yrittivät lähestyä kaksoisvarmistavalla tuplaohjuksella!) mielikuvitteellisten horinoiden keskeltä lienee kaiken viisain siirtyä sisätiloihin, josko luvattu saderintama sittenkin lepattaisi tästä yli, vaikka toiveita oli, että liukuisi kauempaa. Pitää käydä vielä puskapissalla, ennen kuin rankkasade ehkä yllättää. Puskapissailun taustoituksena se, että kämpän huusimaisteri esitti neuvotteluja siitä, että prosessin lopputuotteen työstöosuus olisi asiakasrajapinnassa helpompaa, jos linjastolla mullantuotto perustuisi pelkästään kuorikkeeseen ryyditettynä jollain tuhdimmalla, mutta toki multautuvalla ainesosalla, jos sitä nyt on ihan pakko sotkea pelkkään kuorikkeeseen 😀 (Ilmoitin ryhtyväni kaivamaan omia kuoppia pitkin pihaa.:D Ja kerroin osaavani kyllä huusin tyhjentää, ei temppu eikä mikään.

No nyt menee liian pitkälle, käpykranaatti viisti kallon vasemmalta. Tukkakin kohta lähtee päästä ja katto pään päältä, joten son moro ja seuraavaan kertaan!Klara

Jätä kommentti